Silminnäkijä: Kuuroille Korville

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , , , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 2 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 27-vuotias.

Alkukeväästä tänä vuonna vaimoni Veera sai viestiä Yleltä, että ovat tekemässä dokkaria kuurosokeista, kuuroista ja kuulon ja näön kanssa kamppailevista aistivammaisista. Veera kysyi minulta että pitäisikö osallistua. Kerroin että ehdottomasti kannattaa kun kerran elämässään pääsee telkkariin. Jotain jää sentään jälkipolville ja historiaan.

Tunsin entuudestaan dokkariin osallistuneen Samin ja Veeran kautta tiesin Signmarkin eli Marko Vuorinheimon, joka onkin välillä pompsahtanut julkisuudessa. Marko on hyvä tyyppi, jonka haluaisin joskus tavata.

Tiistaina 31. maaliskuuta olimme varautuneet kuvauksiin. Ylen tiimi tuli kotiimme kymmenen aikaan. Veeralla oli varmuuden vuoksi miestulkki, joka viittoi muiden puheen, sekä naistulkki, joka puhui Veeran viittomat muille. Kamera kuvasi Veeran juttelua minulle sekä haastattelijalle ja söimmepä siinä normaalisti lounastakin. Jossain vaiheessa lähdimme Paahtimo Papuun, jossa kuvailtiin Veeran opiskeluhommia. Minä hengailin lasteni kanssa toimistollani Papun yläkerrassa sen aikaa.

Tämän jälkeen käppäilimme kaupungilla, jota kuvailtiin tovin. Bussilla kotiin. Päivä meni nopeasti ja minua hirvitti mitä taltioinnista saa aikaan. En ollut nähnyt sekunttiakaan mitä meistä oli tallentunut kameralle.

Kun saimme tietää että telkkarista ohjelma tulisi kuukautta myöhemmin, laskin melkein päiviä. En edes laittanut ohjelman aikataulua ylös kalenteriini, koska en olisi voinut unohtaa aikaa kiireisestä elämäntavastani huolimatta.

Niin vain päivä koitti, vappuaattona, jolloin yritin töiltäni ja vapunvietoltani ehtiä kotiin illaksi. Hyvissä ajoin ehdinkin ja telkkari pauhasi olohuoneessa sen verran kovaa, että illasta ei voinut erehtyä.

Ei hirveästi ole moittimista. Taktiilia viittomakieltä, eli kädestä käteen viittomista olisi voinut olla enemmän. Mutta olihan kyse lähinnä kuulovammasta, joten ei haittaa.

Tässäpä se on. Minun viisi minuuttia kuuluisuutta.

Viikkoa ennen ”ensi-iltaa” sain Areena-linkin toimittajalta ja jo silloin alkoi jännittämään, mutta toimittaja vakuutti että leikkausjälki oli hyvää. Kun istuimme koko perheen voimin telkkarin ääreen jännitys katosi kun huomasin miten mahtavaa kuvaa sieltä tuli. Tweettiä pukkasi, Facebook-tykkäystä tulvi ja jopa puheluitakin saatiin. Uskomaton meininki! Hyvä fiilis tämän kaiken jälkeen.

Tämä kaikki on katsottavissa myös Yle Areenassa seuraavan 30 päivän ajan.

Jälkihuomioita

Facebookissa on tullut palautetta esteettömyyden puuttumisesta. Ohjelmassa olisi voinut olla isommat tekstitykset mustalla pohjalla ja viittomien kääntäminen puheeksi sokeille katsojille. Esteettömyyttä unohdettiin tehostaa ohjelmaan, mutta mielestäni sanoma on myös tärkeää. Ylelle lähetetty ainakin teksteistä palautetta ja eiköhän ne sieltä vielä Areenaan ilmaannu.

Tekstitysten toteutukseen olenkin jo tottunut ja saatan vielä tuon jossain vaiheessa täysin tekstittää tänne Rollemaan puolelle.

Tässä vielä jaksossa käytetty sairaalasta kuvaamani video:

Meistä on kirjoitettu lehtijuttuja:

Aiheesta lisää kiinnostuneille löytyy rutkasti esimerkiksi avainsanojen kuurosokeus, usher ja viittomakieli alta.

Veeran blogia voi seurata osoitteessa vonhattunen.kuurosokeat.info.

Hyvää vappua!

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 28-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan digialan yrittäjä, verkkosivujen tekijä, myös sosiaalisen median asiantuntija ja koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Suurin osa päivästä kuluu hevimusiikin ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter, leffat ja erikoisoluet lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä

2 kommenttia

  1. J

    Sinullahan olisi ollut oikeus vaatia tuo dokkari nähtäväksi jo ennen ensi-iltaa ja hyvän lehtimiestavan mukaan Yleltä se kyllä olisi katsottavaksi annettu =)

  2. UnuhiNuiʻi

    Tosi upea tuo dokkari. Ja ihana kuulla myos viimein Veeran aani.
    Hyva tasapaino tuossa ohjelmassa, ja hienoa etta siina naytetaan paljon tavallista arkea ja muuta normaaliin elamaan kuuluvaa enemman kuin pelkastaan ongelmia. Ja kuitenkin mainitaan myos niista huonoista puolista mita kuitenkin usein on, patkatoista masennuksiin ym. On aika vaikea kuvitella ulkupuolisesti mitka asiat voi olla vaikeita kun kuulo ja/tai nako haviaa, tai milta maailma ”nayttaa”/”kuuluu” silloin kun ei nay eika/tai kuulu, ja aika hyvin taisi tulla nuokin puolet niiden efektien kautta sielta esille. Eli on aika paljon muutakin kuin pelkastaan pimeaa ja hiljaisuutta…