Ilta-Sanomat: Äiti, joka oppii kuulemaan

Kaikki eivät Ilta-Sanomia jaksaneet ostaa ja monet sukulaisetkin kyselleet, joten tässä lehtijuttu vielä blogin puolella. Tästä linkistä pääset lukemaan alkuperäistä lehtijuttua, mutta kuvanlaadusta ei ehkä saa selvää, joten alla koko juttu vielä tekstiversiona.

Äiti, joka oppii kuulemaan

Tik-tak, sanoo kello seinällä. Siinäpä tikittää. Niin kuin aina.

Jyväskyläläiselle Laukkarisen perheelle tikityksellä on ihan erilainen merkitys. Perheen äidille, Veera Laukkariselle, 28, ääni on uusi, kirjaimellisesti ennenkuulumaton.

Korvaleikkausten ansiosta Laukkarinen on nyt opiskelemassa kuulemisen taitoa, uppoutumassa äänien maailmaan.

Ihmeitä riittää: avainten kilinä, limsan sihinä, jääkaapin hurina, sateen ropina. Arkisten äänien lisäksi kaikenlaista jännittävää kuunneltavaa löytyy vaikkapa YouTubesta, linnunlaulusta alkaen.

Kuulo- ja näköaistia rappeuttavasta Usherin oireyhtymästä kärsivä Veera Laukkarinen on uuden tietoisuuden portilla. Ja yhtä hymyä “ vaikka kuullunymmärtäminen onkin vielä alkutekijöissään.

“ Kuulen puheen ja sen rytmin, mutten osaa vielä erotella sanoja. En ole ennen kuullut puhetta, joten en osaa tulkita sitä, Laukkarinen selvittää.

Osa onnea on sekin, että nyt Laukkarinen kuulee perheenjäsentensä “ Manun, Lotan ja aviomiehen Ronin “ äänet. Lotta on viisivuotias, Manusta tuli juuri yksivuotias.

“ En ole koskaan kuullut näin hyvin! Kuulen, kun Lotta pälpättää toisessa huoneessa. Nyt odotan innolla, että kuulisin Manun ensimmäiset sanat!

Laukkarisen molempiin korviin tehtiin heinäkuun alussa sisäkorvaistuteleikkaus Kuopion yliopistollisessa keskussairaalassa. Kappalehinnaltaan 20 000 euron arvoiset kuuloimplantit aktivoitiin elokuun puolivälin jälkeen.

Siitä alkoi uusi elämä, uusi oppimisprosessi.

Vanhan elämänsä loppuvaiheessa Laukkarinen ei kuullut käytännössä juuri mitään. Vaikeasti huonokuuloinen hän oli jo pikkulapsena.

“ Vuoden ikäisenä huomattiin, etten reagoinut puhuttamiseen. Kaksivuotiaana sain analogiset kuulolaitteet.

Ihmisen syntymä on yksilöllisesti katsoen aina ainutlaatuisen onnekas tapaus. Laukkarisen ja hänen yhden sisarensa näkökulmasta onnella oli varjopuolensa. He saivat Usherin oireyhtymän yllätysperintönä, sillä tautiin voivat sairastua vain ne, joiden molemmat vanhemmat kantavat peittyvästi periytyvää geeniä.

“ Meillä oli huonoa tuuria. Tiedossa ei ole, että kukaan muu suvussamme olisi tautiin sairastunut. Kolme sisarustammekin ovat terveitä geenin kantajia.

Veeran kohdalla ennustamaton tauti on edennyt pahemmin kuin siskolla. Lopulta kuulokäyrät olivat aivan pohjalukemissa. Näkökykykin on hyvin rajallinen.

“ Jonkun verran on jäännöskuuloa jäljellä, mutta korkeat äänet ovat täysin kuolleet.

Lääkäri suositteli kuuloimplantteja Laukkariselle jo kun hän oli kymmenen vanha. Oma identiteetti ja luomukuulo veivät kuitenkin voiton.

“ Sanoin, etten halua olla robotti, Laukkarinen nauraa.

Vielä viime vuonna hän vastusti leikkausta.

“ Muutin mieltäni näkökyvyn jatkuvan heikkenemisen vuoksi. Jos sokeudun kokonaan, niin olisi sentään kuulo apuna.

Sairauden vuoksi Laukkarisen näköalue on enää noin kymmenen astetta normaalin 180 sijaan. Valkoinen keppi on jo tullut tutuksi.

“ Lapsena pystyin vielä pelaamaan koripalloa ja salibandyä.

Hämäräsokeuden vuoksi kotona on valaisimia ympäriinsä. Yöllä, ilman apulaitteita, Laukkarinen on käytännössä kuurosokea.

“ Olen Veeralle kateellinen. Hän voi laittaa volyymin pienemmälle, vaikka olisi minkälainen meteli, aviomies Roni Laukkarinen nauraa.

Aviopuolison omistautuminen vaimon asialle on ollut korvaamaton apu. Seitsemän vuoden takaisten ensitreffien jälkeen Roni Laukkarinen opetteli parissa päivässä viittomakielen aakkoset.

Tietokonenörteiksi tunnustautuvan pariskunnan kiintymys syntyi IRC-kanavalla. Ajatusmaailmat natsasivat, ja juuri ennen treffejä Veera kertoi sairaudestaan.

“ En järkyttynyt, mutta olin kohdatessa epävarma. Olin tottunut puhumaan kovaan ääneen iäkkäälle papalleni, mutta Veera sanoi, ettei tarvitse huutaa.

Roni Laukkarisella on oma digialan yritys. Veeran on puolestaan määrä valmistua ensi keväänä datanomiksi.

“ Kuulon paraneminen helpottaa ihan varmasti työnhakua, Veera Laukkarinen miettii tulevaisuuttaan.

Ulkopuolista ihmetyttää se, miten hyvin Veera Laukkarinen kykenee puhumaan. Eroa normaaliin puheeseen ei juuri ole.

“ Veera kävi yli kymmenen vuotta puheterapiassa. Monet kuurot eivät sitä jaksa, sillä mitä järkeä on puhua, jos ei kuule mitään, Roni Laukkarinen kertoo.

Kysymyksiä riittää: Kuinka hyväksi kuulo ja kuullunymmärtäminen kehittyvät? Meneekö näkö kokonaan? Liian optimistiseksi ei kannata heittäytyä, vaikka lääkäreiden palaute sekä leikkauksesta että implantin aktivoitumisesta olikin positiivinen.

“ Jos on kuullut yli 25 vuotta huonosti, niin oppimiseen voi mennä sama aika. Toisaalta en malta odottaa, että syvyyskuulo alkaa paranemaan, Veera Laukkarinen sanoo.

“ Se oli jo ihme, että Veera kuuli korkeita ääniä heti toisena päivänä, Roni Laukkarinen jatkaa.

Normaaliksi kuulo ei implantin avulla voi koskaan tulla, sillä ääni välittyy kuulohermoon kalloon kiinnitetyn mikrofonin kautta. Implantin tehoa nostetaan vähitellen.

Hitaasta etenemisestä kertoo se, että puhelimen käyttöä voi lääkäreiden mukaan kokeilla vasta vuoden päästä.

“ Nyt opetellaan kuulemista sana kerrallaan. Aion kuunnella äänikirjoja ja lukea samalla tekstiä kirjasta.

Roni Laukkarinen on kova musiikkifani, metallimies, joka harrastusmielessä soittelee itsekin pianoa ja kitaraa. Mitä yksitasoisempaa musiikki on, sitä selkeämmin implantti sen Veeran aivoihin välittää.

“ Äänien erottelukyky on Veeralla vielä heikko, joten mikään wall of sound ei vielä toimi, Roni Laukkarinen tietää.

“ Ennen leikkausta musiikki oli nautinnollisempaa. Tämä on kuitenkin hybridi-implantti, joten voin liittää mukaan akustisen osan, jotta saundi olisi luonnollisempi, Veera jatkaa.

Elämä Laukkarisen perheessä ei ole mullistunut yhdessä yössä. Lapset saavat vielä pitkään viittoa ja huomiota saadakseen taputtaa äitiä polveen.

Ei siinä mitään. Huumorin ja rakkauden voimin perhe pärjää.

“ Emme ajattele tätä sairautena. Tämä on vain vamma, Veera Laukkarinen sanoo.

“ Tai rajoite. Ihminen oppii tekemään asiat eri tavalla, Roni jatkaa.

“ Oikeastaan kyse on vain ominaisuudesta.

Kaikki meistä kirjoitetut lehtijutut tähän mennessä:

• Ilta-Sanomat: Äiti, joka oppii kuulemaan
• Tuntosarvi: Tuplaimplantti yhdellä kertaa
• KSML.fi: Kuurosokea elää kosketuksesta
• Lehtijuttu Kaupunkilaisessa 9.9.2013
• Jyväskylän Kaupunkilaislehti Maaliskuu 2009 – Vauvaviikko
• Yle Olotila 3.6.2011 – ”Hämärässä Rolle viittoo Veeraan ”rakkaus””
• Kirja ”Usher tuli taloon”, 2011
• Perhe-lehti Elokuu 2011 – ”Kosketuksen varassa”, kaksikieliset perheet -teema

Aiheesta lisää kiinnostuneille löytyy rutkasti esimerkiksi avainsanojen kuurosokeus, usher ja viittomakieli alta.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää