Tämä viikko on ollut erikoinen. Jostain puskista maanantaihin iskee hirveä väsymys ja sen jälkeen yöunet ovat olleet kammottavan huonoja. Varmaankin jokin pöpö. Väsymystä ei meinaa päästä karkuun mitenkään, joten ainoa lääke on: Lisää kofeiinia. Tämä aiheuttaa klassisen kierteen, eli ylivirkeys iltaa kohden ja unettomuus väsymyksen äärimmäisestä tasosta riippumatta.

Pään ajatukset ovat yhtä sekamelskaa ja päivä aaltoilee ylitehokkuudesta ympäriinsä säntäilyyn. Jollain ilveellä selviän työpäivistä iltaan saakka. Tänään illan päälle iskee vielä migreeni, jonka päätän taltuttaa Maxaltilla, Ibuprofeiinilla ja espressoshotilla. Päässä heittää kivasti kahta kauheammin, mutta ainakaan kipu ei jyskytä työmaaporakoneen tavoin, vaan väistyy taka-alalle ja päivä saa jatkua. Ilman tätä komboa päivä päättyisi kuin aivotoiminta giljotiiniin. Nyt on vielä toivoa jostain mukavasta puuhastelusta.

Ajatukset pysyvät kaikesta huolimatta yhtä hyvin kasassa kuin teipillä korjattu savikulho, joten tästäkään päiväkirjamerkinnästä ei synny mitään tähdellistä.

Odotamme parempia aikoja.

Huh, mikä viikko. Jaa, niin, tiistai. Siihen nähden, että unta on alla nelisen tuntia, olen jaksanut tänään hyvin. En oikein tiedä syytä sille, miksi viime yönä heräsin neljältä vatsanväänteisiin. Ehkäpä huono ruokavalio (pizzaa) ja juoksutreeni ennen nukkumanmenoa. Ehkä stressi.

Aikomus lopettaa työpäivä ajoissa on hyvä aikomus, mutta näyttääkin siltä että pääsen lähdöilleen normaalisti kuudelta. En osaa.

Nyt väsyttää liikaa ja teksti ei luista.

PS. Nvidia Shield 4K Pro saapui. On kiva laite. Samsungin 55″ telkkari sai jatkoaikaa.

Aika touhukas päivä. Tunnit loppuvat kesken. Maanantai ei oikein säväytä tälläkään kertaa, mutta minkäs sille mahtaa.

Tässä minä istun, puolilta öin tietokoneella. Oli tarkoitus tehdä jotain muutakin, mutta tiistain puolelle menee.

Rento sunnuntaipäivä. Perinteinen kahvideitti vaimon kanssa. Ensin tuntuu siltä, että en jaksa juosta tänään. Ulkona sää ei ole vieläkään mairitteleva. Illalla päätän kuitenkin mennä kuntosalille matolle juoksemaan, kun kerran salijäsenyyttä on vielä jäljellä.

Alan Watts on muuten huikea. Ohessa pientä eksistentiaalikriisiä iltaan.

Harmaata. Kaikki tuppaa ahdistamaan. Oheinen Ville Pirisen piirros kiteyttää aika hyvin viime päivien heräämiset.