On mukavaa kun ei satu. Ensimmäinen täysi migreenitön päivä sitten keskiviikon. Jään lukemaan migreeniyhdistyksen infopakettia kroonistuneesta migreenistä. Kaikki sivulla mainittu kuulostaa tutulta. Ensin hommattava lisää ritsatriptaania, sitten asteittain vähennettävä kofeiinin kittaamista. Shamaanille aika varattu, S-kirjaimen muotoinen selkäni täytyy suoristaa kiropraktisin menetelmin.

Maanantain kirous on taustalla tänään. Telkkari, LLM brain rot -ohjelmointi ja Baldur’s Gate 3 viihdyttävät illalla. Blighted Village tulee tyhjennettyä.

Kotona 3/4 kipeänä. Minä olen supermies. En ota pöpöjä vastaan, mark me.

Kaikesta huolimatta ihan kiva maanantai. Näitä lisää.

Sunnuntai on lepopäivä, mutta yleensä pyhitän päivän kaikenaliselle vapaa-ajan koodailulle. Nyt on kyllä vähän haipakkaa tiedossa muuten.

Pohdin syitä kolmen päivän migreenilleni. Stressi selittää osan. Mutta kofeiini selittää ainakin lauantain kohtauksen. Nimittäin laskeskeltuani HiCoffee ja Cronometer arvoja, totean, että perjantain määrästä lauantain yhteen kupilliseen on liian kova pudotus, yli 400 milligramman verran jää vajaaksi.

Huomaan, että kuukauden päivittäinen kofeiininkäyttöni keskiarvo on 355ml. Kahvikupillinen tavallista suomalaista suodatinkahvia (n. 1,25 dl) sisältää kofeiinia noin 100 mg, eli juon tällaisissa laskettuina vähintään kolme ja puoli kahvikupillista joka päivä. Toimistolla on yleensä robustapohjaista espressoa, eli kofeiinimäärä on korkeampi ja tuplafläteissä kofeiinimäärät nousevat. Tämän päälle vielä Red Bullia ja määrät huitelevat tapissa. Hei, olen kofeiiniaddikti.

Pitäisi asteittain pyrkiä pudottamaan määriä. Mutta tässä minä vain kahvia taas lipitän. Koodi ei luista muuten.

Syksyn velvollisuuksia on taas tullut haalittua hieman liikaa. Ei ilmeisesti riitä, että olen kahdessa organisaatiossa johtajana, pitää vielä päivitellä ja migratoida servereitä ja puhumaankin olen lupautunut.

Yksi asia kerrallaan. Jankutan tätä mantraa itselleni. Ei tässä muukaan auta.

Kehoni on päättänyt, että kun ollaan vapaalla, kärsitään. Taitaa olla ensimmäistä kertaa koskaan kolmas migreenipäivä putkeen. Lääkkeet loppu. Toivottavasti menee yhtä pian ohi kuin Napalm Deathin kappale ”You Suffer”.

Yöunet pätkissä jostain syystä. Kick-off -päivä Dudella, eli sosialisoitumista ja esiintymistä. Energiat ovat loppu heti iltapäivästä. Nyt ei voi muuta kuin luovuttaa. Pojalla kuumetta kotona. Voi raukkaa.

Epäilen jokaista sanomistani. Ylianalysoin turhia asioita. Pääni yrittää valehdella, ”et tehnyt tänään tarpeeksi”. Ahdistava, keskeneräinen, surullinen fiilis.

Pelkään rebound-migreeniä. Keho on tiltissä. Haluan lakata vaatimasta itseltäni liikaa.

Silo, Dark Matter, Netflix, suklaa. Ei vastaanottoa enää tänään. Sanokaa mitä sanotte, minä otan nyt rennosti…

Ilmanpaine tai kosteus ei ole normaalilla tasolla, kun päässä tuntuu heti herätessä. Kuusi ja puoli tuntia unta ei ole optimi, mutta määränä sellainen, jonka kanssa voi elää. Väsyttää, mutta teleportattuani toimistolle saan kuppiini tupla-flat-whiten dominikaanista. Se helpottaa hieman.

Päivä on sateinen ja täynnä tohinaa. Enimmäkseen olen toimintakykyinen, mutta itseaiheutetun kofeiinipärinän vuoksi hieman liian hyperaktiivinen ja tilapäisesti keskittymishäiriöinen. Iltapäivä aiheuttaa migreenikohtauksen, kun laskeudun hiilohydraatin ja kofeiinin väliaikaiselta mielihyväkukkulalta manalan seutumille piikkikuoppaan. Pyhä kolminaisuus, eli ritsatriptaani, ibuprofeiini ja kofeiini (kyllä, lisää kahvia, kuinkas muutenkaan?) auttavat nopeasti.

Kipu on tiessään, tilalla sekavuus. Onneksi loppupäivä on matalaliitoa, höyhensaaria kohti…