Aika

Sunnuntait ovat positiiviisia päiviä. Sama kaava jatkuu kuin aiempinakin sunnuntaina. Nopeasti vilkaisin mitä olen kirjoittanut viime sunnuntaina, sitä edeltävänä ja sitä edeltävänä. Kyllä ihmisen pää on kummallinen. Vaikka luulemme tietävämme esimerkiksi ajasta ja sen kulusta, pää ei pysy mukana. Aikakäsitys on subjektiivinen ja laahaa aina perässä.

Aika on hämmentävä elementti. Tutkimusten mukaan ihmisen tietoisuus laahaa puoli sekuntia ulkomaailman tapahtumien jäljessä, mutta tajunta kuitenkin ikään kuin ajastetaan takaisin tosiaikaiseksi, niin että henkilö uskoo kokeneensa aistimuksen yhtä aikaa sen aiheuttaneen ärsykkeen kuten kosketuksen kanssa.

Psykologi William Jamesin (1842–1910) mukaan ihminen tuntee kokemuksen virrassa noin 12 sekuntia kestävän ”näennäisen nykyhetken”, kun taas Filosofi René Descartes taas piti aikaa välittömien nykyhetkien sarjana. Filosofi J. M. E. McTaggartin (1866–1925) mukaan aikaa ei ole olemassa.

Minun mielestäni aika on oleellinen osa tätä elämää. Välillä se tuntuu kulkevan hitaasti, välillä nopeasti. Englantilainen tieteilijä Adam Hart-Davis on tutkimuksillaan todentanut, että vanhoista ihmisistä aika tuntuu usein kuluvan nopeammin kuin nuoremmista, joka liittyy siihen, että nuori ihminen saa vanhaa enemmän uusia kokemuksia, jotka jäävät muistoina mieleen.

Lenkkisaunan jälkeen istun saunassa hiljaa ja yksin. Autuaan seesteinen olo, mistään ei kuulu ääntäkään siihen asti kun heitän kiukaalle lisää löylyä. Löylyvesi sihahtaa ja jäljelle jää vain höyryä, joka sekin haihtuu muuttuen kuumaksi ilmaksi. Aika tuntuu hetkeksi pysähtyneen. Nykynuoriso, kuten 13-vuotias tyttäreni, ei jaksa istua saunassa enää nykyään. Keskivertonuori varmaan tulisi hulluksi, jos pitäisi olla minuutinkin erossa älypuhelimestaan. Kaikkea sitä. Ja minä kun luulin olevani teknologiaorientoitunut ihminen.

Eilen jorisin jäljellä olevan elinajan käyttämisestä. Haluan saavuttaa asioita riittävän ajoissa, jotta ehdin nauttia hedelmistä vielä pitkän aikaa. Siksi panostan nykyään täysillä hyvinvointiini, joka tulee muunmuassa yrityksen vauhdittamisen muodossa. Aika on kaikista tärkein ja rajallisin valuuttamme. Käyttäkäämme se siis niin hyvin kuin suinkin osaamme.

Lauantain syvällisyydet

Vihdoin lenkki kulkee vähän paremmin. Strava kuitenkin muistuttelee, että viikon intensiteetti on ollut liian kova.

Olen viime aikoina jostain syystä lukenut taas syöpäsairaiden päiväkirjoja, viimeksi Kutsumaton vieras ja sen jälkeen Mona-Liisa. Ehkä se on tämä syksyn ajankohta, näinä aikoina isäni sairasteli vaikeimmin loppuvuotta kohden ja tulee muistoja mieleen.

Jotenkin on merkillinen ajatus, että ihminen havahtuu lähestyvään kuolemaansa vasta sitten kun jokin pysäyttämätön sairaus tulee vastaan. Kuolemaan pitäisi osata suhtautua luonnollisesti ja hyväksyen jo paljon aikaisemmin, koska kaikki me kuolemme. Mutta se on vaikeaa. Maastohiihtäjä-muusikko Mona-Liisa Nousiainen oli kuollessaan 36-vuotias. Ei kolmekymppisenä vielä halua poistua tästä maailmasta. Olen yrittänyt itse ajatella, että kaikki tästä eteenpäin on bonusta. Haluan suhtautua kuolemaan niin, että se ei järkytä, ja että elämä on mielekkäämpää.

Kun päähän tulee ajatus ja ahdistus siitä, että niin paljon pitäisi vielä tehdä, pysähdyn hetken. Miten niin pitäisi? Kuka käskee? Oma sisäinen ääni se siellä itseltään taas vaatimassa asioita. Ei minun sitä kirjaa tarvitse nyt kirjoittaa, jos ei tunnu siltä. Ei minulla ole levy-yhtiötä, joka vaatisi musiikin tekemistä. Oleellista ovat ainoastaan asiat, joita juuri nyt haluan tehdä. Sitä ovat kotona ajan viettäminen, läheiset, viihde ja yrityksen vauhdittaminen.

En ole loputtomiin elossa, joten totta kai toivon, että minä ja läheiseni saisivat elää hyvää elämää ja siihen tähtään päivä päivältä. Esimerkiksi raha mahdollistaa asioita, enkä halua enää sitä tilannetta, että se loppuisi kesken.

Mutta ennen kaikkea on tärkeintä nauttia elämästä riippumatta siitä paljonko rahaa, aikaa tai meriittejä on. Se on (toivottavasti pitkä) matka, kunnes kuolee. Se on kuin hyvä elokuva, joka on nautinnollinen, kunnes se loppuu. Näitä ajatuksia olen pohtinut täällä lokikirjassa miljoonaan kertaan, mutta silti: Itseään on hyvä muistuttaa tästä aina kun voi.

Fatbike

On tarkoitus herätä seitsemältä. Ei siksi, että lähtisin tänäänkään lenkille, vaan siksi, että ehtisin ajoissa aloittamaan työpäivän. Ummistan silmäni mielestäni vain hetkeksi, mutta kun avaan ne, kello on jo kahdeksan. Hyppään sängystä ylös, kiirehän siinä tulee. Aamupalan kautta toimistolle.

Ehdin koodata pari tuntia ja sitten lähdetään Laajista kohti. Syyskuun työhyvinvointipäivän ohjelmanumerossa on Fatbikeillä ajelua. En ole ennen ajanut näin isolla pyörällä, joka on vieläpä sähköavusteinen. Reitti ei ollut vasta-alkajalle mikään helppo, täynnä kivikkoa ja juureikkoa. Sain reitiltä hyviä vinkkejä polkujuokseluun. Laajiksessa voisi käydä seuraavaksi, vielä kun ehtii ennen pimeitä ja lumia.

Vaikka pyöräily ei ole oma juttuni, kivaa meillä oli.

Jalkani eivät ole vieläkään ihan priimakunnossa. Rikoinkohan ne? Huomenna ajattelin lähteä kokeilemaan lenkkiä, mutta muuten viikonlopun aion ottaa ihan rennosti ja rauhassa.

Kuuma rauta

Etäpäivä. Tänään ei ole jäänyt kalenteriin aikaa tehdä mitään yhtä asiaa yhtäjaksoisesti puolta tuntia pidempään. Koko päivä on ollut yhtä säläsilppua. Terapia, vaimon tulkkina optikolla, lounas, aspaa, koodia tuonne, silppua tänne. Huokaus. Se on vain hyväksyttävä, että näitäkin päiviä tulee vastaan.

Jalat ovat vieläkin harmillisen kipeät. Siksi päätän heti aamusta, että en lähde tänään juoksemaan. Päivän ramppailusta eri paikkoihin kertyy silti yli 10 000 askelta.

Illalla on omistajien monthly. Pää täynnä taas firman kehittämiseen liittyviä ajatuksia. Hyviä juttuja.

Nyt väsyttää. Kylläpä on vauhtia. Jotenkin tuntuu, että taas on liikaa. Eipä ole paljon musiikkia ehtinyt säveltää. Tai mitään muutakaan ylimääräistä. Mutta kyllä ne syyslomat ja joulun vapaat sieltä kolkuttelee. Nyt taotaan, kun rauta on kuumaa.

Peruskeskiviikko

Miksi kaikkeen menee rahaa, jotenkin vaikka on ostamatta mitään? Onneksi sähkölasku on nykyään pienempi, kiitän nyt onneani 0,1329 € kW/h sopimuksesta, joka on voimassa elokuuhun 2024 saakka.

Etäpäivä. Nukun kahdeksan tuntia. Nyt on tullut ihan hyvin unta, mutta se ei tee aamuista kovin paljon helpompia. Tänään on myös ahdistanut huomattavan paljon. Teini-ikäisen kanssa perus tunnevuoristorataa. Työt eivät onneksi stressaa juurikaan.

Illasta palautamme Synsam Lifestyle -sopimukseen kuuluvat silmälasit. Tästä voisi ehkä kirjoittaa bloggauksen, jos jaksaisi. Onneksi pääsin pois tuosta sopimusvankilasta. 2160 euroa tuli tyhmänä maksettua muutamista laseista parin vuoden aikana. Jo vuoden kohdalla vaihdoin lasini Zenneihin, mutta loppu oli vain pulitettava.

Haluaisin olla vähemmän tunneolio. Terapeuttini sanoo, että ihmisen tunteet saattavat vaihtua jo 90-sekunnissa. Se pitänee paikkaansa.

Yritän ehtiä tänään vielä pelailla tai ainakin rentoutua.

1 2 3 4 7

Kirjoitukset kalenterissa

syyskuu 2022
ma ti ke to pe la su
 1234
567891011
12131415161718
19202122232425
2627282930