Rahaongelmista eroon askel kerrallaan

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 7 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 24-vuotias.

Yli kaksi vuotta vanha artikkelini ”Velkaantunut: Rahaongelmista voi selvitä” on saanut tällä viikolla paljon trafiikkia ja kommentteja. Pelastin jopa jonkun elämän, mikä on aika hienoa. Ensin yllätyin kun minua niin kovasti kiiteltiin, mutta sitten luin tekstini uudestaan ja muistin missä jamassa itse olin kun velkatilanteeni kärjistyi.

Rupesin tuon kirjoituksen aikaan ajattelemaan rahasta vähän eri tavalla ja siitä lähtien raha ei enää hallitse ihan samalla tavalla kuin aikoinaan. Siitä syystä päätin nyt kirjoittaa rahasta vähän avoimemmin. Kyseisen kirjoituksen lopussa mainitsin kuinka olin saanut ansioluetteloni valmiiksi ja hakenut töitä. Kolme kuukautta myöhemmin olin jo töissä.

Vaikka minulla on nykyään työpaikka, masennus on enimmäkseen päihitetty, perhe voi hyvin ja elämä rullaa näin muuten, kyllä sitä nykyäänkin toisinaan masentuu kun on kulunut viikko palkkapäivästä ja tilillä on kaksinumeroinen luku ja seuraava tilipäivä on vasta parin viikon päästä. Mitään ei oikeastaan vieläkään jää säästöön. Sentään fiksuja olimme ja pystytimme Lotalle hänen syntymänsä aikaan säästötilin, johon ei pääse mitenkään käsiksi. Suurimman osan ajasta en edes muista tilin olemassaoloa, mikä on vaan hyvä juttu. Saapahan tyttö täysi-ikäistyttyä paremmat puitteet kuin mitä itsellä oli, aloitettua elämän vaikka hankkimalla ajokortin (jota itselläni ei muuten vieläkään ole, ei sillä että edes tarvitsisin).

Ajattelen rahasta yhä samalla tavalla kuin olen opetellut ajattelemaan elämästä: Menneisyydelle ei voi mitään, älä mieti liikaa, jotta et masentuisi. Tulevaisuuteen ei voi vaikuttaa, älä mieti liikaa, jotta et masentuisi. Keskity nykyhetkeen ja lähitulevaisuuteen, se pitää pääsi kasassa.

Omia velkojani olen hoitanut pieni pala kerrallaan. Maksusuunnitelmat eivät aina ole pitäneet, mutta se ei haittaa. En suo edes ajatusta laskuille, joita en pysty hoitamaan, koska tiedän sen vain masentavan minua. Kun olen saanut yhden maksusuunnitelman hoidettua, siirryn hoitamaan seuraavaa erää. Yksi kerrallaan, enempään en pysty. Tiedän, että olen loppusuoralla, vaikka siihen onkin mennyt monta vuotta.

Tässä vaiheessa lukiessa saatat jälleen miettiä miten sillä Rollella on taloudellinen elämä noin perseelleen voinut mennä? Viimeksi en ollut halukas kertomaan syitä, muuta kuin että osa on omaa syytä, osa on itsestä täysin riippumatonta. Olen aina ollut huono rahan kanssa. Nuorempana en pahemmin välittänyt. En ole kovin säästäväinen tyyppi, mutta toisaalta en mikään kauhea törsääjäkään.

Kaikki kotitalouteni veloista ovat maksamattomia tai perinnässä olevia laskuja menneisyydestä. Taannoisen lumipalloefektin mukana oli todella minusta tai vaimostani riippumattomia juttuja kuten oikeudenkäyntikuluja (ei pelkästään ulosottotuomioita, en halua sen tarkemmin eritellä), asunnonkorjauskuluja, vääriä laskutuksia. Osa sitten on sellaisia että vaikean elämäntilanteen keskellä on silti ostanut itselleen jotain kivaa, jota ei ole saanut maksettua. Virheitä on tullut myös tehtyä. Kiitän kuitenkin itseäni siitä että pikavippejä tai muita kulutusluottovelkoja en ole pahimmassakaan ahdingossa koskaan ottanut. Lainaa ei myöskään onneksi ole (eikä tule ennen kuin luottotiedot ovat taas kunnossa). Jos palkasta tai veronpalautuksista joskus satutaan ulosmittaamaan jotain, olen vain tyytyväinen, koska velka lyhenee automaattisesti. Suomessa on järkevä suojarajakin, joten en jää täysin puille paljaille vaikka loppukuukausi onkin kitkuttamista ja pitää joskus miettiä miten rahat riittävät ruokaan.

Oli miten oli, kuten jo sanoin, en halua enempää miettiä. Ei kannata. Nykyhetki on se mihin keskityn. Loppujen lopuksi, ei raha ole elämässä tärkeintä. Totta kai se rajoittaa joskus tekemisiä, kun liikkuminenkin maksaa. Joillekin parhaille kavereille olen kertonut rahaongelmistani, ja on hienoa että suurin osa ymmärtää. Toisaalta, en ole niin avoin ihmisille joista tiedän että eivät tule ymmärtämään. Toisinaan tunnen huonoa omatuntoa siitä, että kaveri tarjoaa safkat tai drinkit sen takia kun itselläni ei ole varaa. Se tekee minut kuitenkin aina niin onnelliseksi ja muistuttaa siitä että minulla on hyviä kavereita.

Olen vuosien varrella oppinut säästämään ja budjetoimaan. Merkitsen nykyään kaikki tuloni ja menoni ylös pilkuntarkasti, jotta tiedän paljonko olen saanut ja paljonko olen käyttänyt joka kuukausi. Se auttaa ymmärtämään rahankäyttöäni suunnattoman paljon.

Halusin tällä kirjoituksella ehkä vain summata asiat joita parin vuoden takainen minäni halusi kertoa velkaantuneelle ja yksinkertaisesti kertoa miten elämä on tällä alueella edistynyt noista ajoista. Haluan edelleen painottaa sinulle velkojen kanssa painivalle, niistä voi selvitä, ja selviää. Raha ei ole elämässä ensimmäisin asia, vaikka siltä välillä tuntuukin.

Tällä hetkellä tuntuu hyvältä ja varaa on jopa pieneen extraankin. Olen keksinyt joitakin säästövinkkejä ja olen myynyt pois vanhaa rojua huuto.netissä, Facebook-kirppiksellä. Elokuviani saa ostella pois (tunnus: vieras, salasana: leffoja).

Rahaongelmainen/velkaantunut: unohda rahan jatkuva miettiminen, keskity elämään. Rahaongelmat eivät tapa sinua. Apua niihin löytyy. Tsemppiä kaikille taloustilanteensa kanssa painiville!

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 31-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä itse perustamassaan digitoimistossa ja SaaS-palvelua kehittävässä startupissa, verkkosivujen tekijä, sosiaalisen median asiantuntija ja koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Suurin osa päivästä kuluu hevimusiikin ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter, leffat ja erikoisoluet lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä

 

7 kommenttia

  1. Velkaantunut: Rahaongelmista voi selvitä | Rollemaa.org

    […] (Lue myös uudempi kirjoitukseni samasta aiheesta.) […]

  2. Petri

    Rahaongelmista puhuminen julkisesti on varmasti vaikeaa kenelle tahansa, koska siinä joutuu myöntämään olevansa kiipelissä ja tavallaan heittäytymään keskustelukumppanin armoille. Toivottavasti saat raha-asiasi kuntoon.

  3. kiitos sinulle

    Olipa taasen voimaannuttava kirjoitus. Ja todella sen teit, pelastit minut. Masennus on ja pysyy, eikä se helpota tätä oloa. Tuntui jo ettei elämässä ole enää mitään järkeä. Kädestä suuhun ja rahatonna, kuten sanoit heti muutaman vkon jälkeen. Mutta samoja juttuja olen jo miettinyt, alkanut kirjoittamaan ja julkaisemaan tekstejäni. Siten saan vähän ruokarahaa lisää perheelle. Myynyt tätä turhaa kamaa ja ostajiahan löytyy. Muutoinkin elämänihän on järkevöitymään päin kun käytän ja kierrätän kaiken. Hyppäsin laakista uuteen maailmaan kuin Liisa Ihmemaassa konsanaan. Kyllä tämä tästä, kun muutkin on rämpinyt tämän pimeän taipaleen niin miksen minäkin. Osittain itsestäni ja osittain muista johtuen olen tässä. Töitä on ja niitä teen mielelläni. Saitkin ihmisenä minut huomaamaan etten ole maanmatonen vaan epäonnistunut taloudenhoidossa. Mikä helkkarin mittari se raha on minun ihmisyytäni mittaamaan. Kunnioittaen katson sukuani jotka evakkoina tänne tulivat. Nyt ymmärrän heitä paremmin, edes hiukan. Kiitos vielä sinulle. Olet taivaan enkelini. :)

  4. Rolle

    Kiitos paljon kommenteista :) kyllä se vaan auttaa kun lakkaa häpeämästä ja syyttämästä itseään. Tilanne on mikä on, eikä sille voi mitään. Paremmaksi se muuttuu kun ottaa sellaisen asenteen että tästä vielä noustaan. Elämää on vielä jäljellä vaikka rahaa ei olekaan. Päivä paistaa ennemmin tai myöhemmin risukasaan. Itse olen oppinut ymmärtämään, että olen vielä vasta nuori, neljännesvuosisata vasta eletty. Vielä on aikaa hoitaa laskuja. Ei haittaa, vaikka siihen menisi kaksikymmentä vuotta. Oma terveyteni on etusijalla. Lasku kerrallaan, muut perintälaskut voi unohtaa hetkeksi.

    Petri, Juu, on huomattavasti parempi tilanne. Ei ole tarvinnut vuosikausiin ruokajonossa tai diakoniassa käydä. Kyllä, asiat olivat joskus niinkin huonosti. Nykyään vaikka jopa lähemmäs nollaakin näyttää tili joskus päiviä ennen palkkapäivää, leipä aina jostain silti päätyy pöytään.

    Totta kai tsemppaan samassa tilanteessa olevia, sillä tiedän mitä se on.

  5. Piitsu

    Kuin suoraan mun elämästä, nuoruuden mokia minäkin vielä makselen. Se on jännä, että vaikka kuinka yrittää ajatella ettein minun arvoa ihmisenä mitata raha-asioilla ja niiden tilanteella, niin silti se vaan hävettää ja nolottaa. Eikä tilanteesta monellekkaan kerro juuri häpeän takia, murehtii vaan itsekseen välillä yöt läpeensä. Kiitos kirjoituksesta, toivoa siis on.
    Seuraavaa tilipäivää odotellessa….

  6. Rolle

    Näinpä. Ihmisen on vaikea myöntää että on tehnyt virheitä. Rahanpuute hävettää kun pelkää leimautuvansa. Varsinkin ”rikkaampien” tai hyvävaraisempien tyyppien seurassa on noloa sanoa ettei pääse syömään (tai jonnekin joka vaatii rahaa), pelkästään sen takia kun ei ole varaa.

    On nimittäin yhteiskunnan oletus että kaikilla on varaa. Itseäni on auttanut se, että olen ollut avoin ja jotenkin osannut unohtaa nolostelun ja myöntää avoimesti että olen sairas pummi! :)

  7. Piitsu

    Huumorillakin pääsee pitkälle, jos ei ole rahaa lähteä jonnekin tai yms. olen vaan sanonut ettei tälläisellä köyhällä ravunsyötillä ole varaa :)