Elämänmuutoksella kohti taloudellista riippumattomuutta

Uskallan jo tässä vaiheessa sanoa, että olen tehnyt elämänmuutoksen. Kuvittelin vuonna 2013 luottohäiriömerkinnästä selvittyäni ja yrityksen perustettuani oikeasti saaneeni henkilökohtaisen talouteni ”kuntoon”. Voi kuinka hakoteillä olinkaan!

Blogissani on käsitelty paljon raha-asioita, sillä ne ovat jotenkin aina olleet mielen päällä enemmän tai vähemmän elämässäni.

Aiemmat tekstini henkilökohtaisen talouden hallinnasta:

• Parempi rahatilanne YNABin avulla, 4.8.2019
• Olin radiossa! kuuntele Yle Radio Suomen ohjelma aiheesta raha, 25.10.2018
• Kodin Kuvalehti: Älä maksa velkoja, jos rahaa ei ole, 27.9.2017
• Raha on tärkeintä elämässä, 16.8.2016
• Leipäjonosta yrittäjäksi, 26.10.2015
• Rahaongelmista eroon askel kerrallaan, 11.10.2012
• Rahaongelmien tuottama häpeä ja ruokakauppojen haaskaaminen, 29.9.2010
• Velkaantunut: Rahaongelmista voi selvitä, 31.8.2010
• Rahan vanki, 27.9.2009

Joko ympäristöni, minä itse tai molemmat puoliksi tiedostaen leimasivat minut köyhäksi, enkä päässyt leimasta eroon pariin vuosikymmeneen, en vaikka kävin aivan pohjalla ja ruokajonossa asti.

Varallisuutta on todella haasteellista luoda ympäristössä, jossa muut ovat mieleltään köyhiä. Voit olla rahaton, mutta älä ole köyhä.

Terhi Majasalmi kirjassaan ”Totuus taloudestasi”

18-vuotiaana kirjoitin blogiini näin:

”Jos rahat menisivät omalle tililleni salaisen säästötilin sijaan, olisin ne jo tuhlannut. Osaan hallita rahankäyttöäni vasta sitten kun minulla on vakituiset menot ja tulot.”

Näitä on nyt hassu lukea. Ei paljon vakituiset tulot auttaneet. Elämässäni on ollut epäonnea, masennusta, mutta myös tyhmää ja sinisilmäistä asennoitumista. En esimerkiksi ymmärtänyt sopia maksusuunnitelmaa tai ottaa kuluttaja-asiamieheen yhteyttä saadessani laskutusvirheen myötä noin tonnin laskun vielä kotona asuessani. Maksoin mukisematta ilman kunnollisia tuloja ja ryssin samalla koko talouteni perinpohjin.

Ei minulle kukaan kertonut miten rahaa pitäisi käsitellä ja mitä sillä voi tehdä. Ja vaikka muuten olin aika pikkuvanha ja valveutunut nuori, jostain syystä lannistuin ja masennuin, enkä uskonut keinoja olevan. Ojasta allikkoon, kun tapasin puolisoni ja lähdin hoitamaan hänen vielä suurempia velkojaan.

Tervetuloa elämänmuutos – talouden järjestämisestä energiaa elämään

Talouskirjojen ja YNABin myötä hurahdin täydellisesti budjetointiin. Yleensä kun innostun asioista, kahlaan aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja muuta materiaalia, enkä oikein osaa päästää irti. Toisaalta ihan hyväkin, että keskittyy kunnolla, koska tämä on yksi niistä harvoista asioista jotka suoraan parantavat ihmisen hyvinvointia. Muut obsessiot tuppaavat laskemaan hyvinvointia, jos ei muuten niin ainakin taloudellisesti.

Nämä lukemani kirjat mullistivat maailmani, suosittelen lämpimästi tsekkaamaan:

• Jesse Mecham: You Need a Budget: The Proven System for Breaking the Paycheck-to-Paycheck Cycle, Getting Out of Debt, and Living the Life You Want
• Jesse Mecham: The Debt Consolidation Myth: A Proven Method to Help You Get Out of Debt While Still Living Your Life
• Gail Vaz-Oxlade: Debt-Free Forever: Take Control of Your Money and Your Life
• Terhi Majasalmi: Totuus Taloudestasi
• Vicki Robin, Joe Dominguez, Monique Tilford: Your Money or Your Life: 9 Steps to Transforming Your Relationship with Money and Achieving Financial Independence

Lukulistalla on vielä monta muutakin kirjaa ja tulen kirjoittamaan niistä jatkossakin täällä tai kirjablogissani, mutta yllä olevista oli paljon hyötyä.

En tiedä miksi en aiemmin ”tajunnut” näitä vaan elin jotenkin itsevarmana siitä, että kun olen kerran käynyt pohjalla, osaan kyllä välttyä hutiloinnilta jatkossa. Luukutin tätä varmaan muillekin sen verran paljon, että he saattoivat itseni tapaan jopa uskoa mitä toitotin. Mutta kuten Gail Vaz-Oxlade sanoo budjetoinnista kirjassaan Debt-free Forever: ”If you have things you wish you had done, it’s time to make the Mother of All To-Do Lists so you don’t end up with Mother regret whispering your failings, your chicken-heartedness, your procrastination in your ear. Write them down and then get busy doing them. It isn’t too late; not until you’re dead!” – eli ei kuunnella Äiti-Katumusta, sillä vielä on aikaa jäljellä kääntää kelkka.

En tiedä varsinaisesti mikä teki torstaipäivästä 25.7. erilaisen, mutta silloin käänsin raha-asiani ylösalaisin ja havahduin tosielämään Matrixista. 28 päivässä on tapahtunut merkittävä muutos taloudenhallinnassani. En elä enää laput silmillä.

Merkittävimmät muutokset

Ruoka- ja viihdekulut ovat puolittuneet entisestä, ilman että elämänlaatu on merkittävästi huonontunut. Kesälomalta palattuani olen käynyt ainoastaan kaksi kertaa ulkona syömässä lounaan ja muina päivinä tehnyt itse ruoat kotona. Festareilla olen juonut vettä välissä kun huomannut ryöstöhinnat ja sen miten raha valuu pois muista itselleen tärkeistä asioista. Rahaa on jäänyt säästöönkin.

Ennenkin näin kyllä kulut Excelin tai Toshlin avulla, mutta se oikeastaan kaikessa turhanpäiväisyydellään ahdisti ja pisti jossain mielessä jopa kuluttamaan enemmän kun tajusi että ihan sama kun ei nämä tapani tästä näköjään muutu, kulut näyttää olevan isommat ja isommat. Datalla ei tee mitään, jos sitä ei hyödynnä ja kulutustottumukset eivät vaihda suuntaa. Jälleen lainaan Terhi Majasalmea, pelkkä tiedon lisääminen ilman toimintaa on itsepetosta ja typeryyttä.

Miten muutos tapahtui?

YNABia käyttäessä (eli kaiken budjetoidessa) kantaa koko kuukauden menneitä ja tulevia kustannuksia mukanaan. Terhi Majasalmi tykkäisi softasta varmasti, koska sanoi kirjassaan seuraavasti:

Jos sinulla olisi aina koko kuukauden rahat kaupassa mukanasi ja konkreettisesti laskisit, kuinka paljon asumiskulujen, ruoan ja muiden pakollisten kulujen jälkeen siitä jää jäljelle, jäisivät monet ostokset varmasti tekemättä.

Voi tuntua ahdistavalta, että ”joutuu” budjetoimaan ihan joka ikisen asian mitä elämässään tekee ja uskon sen kyllä, niin minäkin ajattelin pitkään. Mutta asia on oikeastaan päinvastoin – on todella vapauttavaa oivaltaa, että rahoilla on tarkoitus ja tietää että kun rahaa käyttää, se ei lopu kesken. Muten YNAB-kirjoituksessanikin kerroin, optimitilanteessa ei tarvitse katsoa pankkitilin saldoa ollenkaan ja voi huoletta laittaa laskut automaattisesti maksuun kun tietää että tilillä on aina katetta.

Kaikista siistein oivallus minulle oli se, että kaikki mitä käytät on jostain muusta itsellesi tärkeästä pois. Itsestäänselvä asia, mutta sen usein unohtaa käytännössä, jos ei ole systeemiä, jolla pysyy reaaliajassa kärryillä siitä mistä juuri käytetty raha on pois.

Kun tilillä on useita satoja euroja rahaa, sitä ajattelee että voi käyttää rahaa vaikkapa karkkiin tai kaljaan hetken mielijohteesta, koska ”kyllä sitä rahaa tilillä on”. Tämä on petollista etenkin silloin jos säästöjä ei ole. Mutta säästöilläkään ei tee mitään, jos ajattelee että ”kyllä sitä rahaa aina jostain saa” tai vähien varojensa kanssa puolustelee itselleen ”elämme vain kerran, minulla on oikeus nauttia”.

Miten muutos näkyy käytännössä?

Hah, olen innoissani! paasaan aiheesta. Inspiroidun siitä kun net worth eli nettovarallisuus menee YNABin diagrammissa ylöspäin. Minua ei enää ahdista raha-asiat, sillä tiedän mihin suuntaan olen menossa. Yllättävää kyllä, ahdistus ei ole palannut, vaikka olen joutunut elämänmuutoksen jälkeen välillä kitkuttelemaan kovemmin kuin koskaan aikaisemmin.

Olen myös opettanut lapselleni budjetointia, sillä minulle ei näitä asioita kukaan koskaan selittänyt. Vaikka aikoinaan olin lähes henkihieverissä raha-asioideni huonon tolan vuoksi, olin silti sen verran kaukaa viisas, että avasin lapsilleni säästötilin, jonne on siirtynyt säännöllisesti jopa sen aikaisesta toimeentulotuestani kiinteä summa talteen. Lapseni saa siis aloittaa hyvältä pohjalta, kun on täysi-ikäistyessä pieni pesämuna vanhemmilta. Rahaa kuitenkin haluan opettaa käyttämään jo pienenä, että kyseinen raha olisi käyttöön otettaessa mahdollsiimman tarkoituksenmukainen, eikä kuluisi turhuuksiin.

Aiemmin siinä vaiheessa kun sain palkan tai ylimääräistä tienestiä, oli jo heti käyttökohteita odottamassa. Tietenkin sitä sitten osti niitä asioita, joita oli ehtinyt miettiä sillä välin kun oli Matti kukkarossa. Näin varmaan moni tekee. Nykyään rahapäivänä on vielä edellistäkin rahaa jäljellä, koska on jaksottanut asioita viisaasti ja jättänyt kymmeneen eri asiaan ”jemmaan” rahaa odottamaan todellista käyttöpäivää.

Olen lokeroinut aivan kaikki mahdolliset tulevat käyttökohteet ja pallottelen käytössä olevaa rahaa sen mukaan paljonko rahaa milloinkin on. Pakolliset menot vähennetään aina automaattisesti ja sen jälkeen jäävä raha jakautuu elämänlaatua parantaviin asioihin. Voin kertoa, että tuo luettelo on välillä pitkä kuin joulupukin toivelista, etenkin kun listalla on nelihenkisen perheen kaikki unelmat ja toiveet.

Listaamalla asiat tulee myös samalla priorisoitua asioita ja kysyttyä itseltään ja perheeltään – onko tämä oikeasti tärkeää? voiko tämä odottaa? kannattaako hankkia ollenkaan? Yllättävän moni asia on sellainen, jota ei oikeasti lopulta tarvitsekaan. Ja loppuihin voi rakentaa säästöbudjetin niin, että jos vielä vuoden päästä asia halutaan hankkia, on oma raha näpeissä.

Tavoitteet ja tulevaisuus

Ykköstavoitteeni on päästä sekä omista että puolison veloista eroon lopullisesti, enkä aio enää koskaan ottaa edes osamaksua, vaan haluan säästää yleistä puskurirahastoa sekä tärkeimpiin asioihin sen verran kattavasti, että kaikki hankinnat ja yllättävätkin menot voi maksaa omalla rahalla. Voi olla optimistista, mutta mitään ei synny jos ei ole tavoitteita. En enää aio masistella tämän suhteen, vaan pysyn vankkana.

Tavoitteena myös järkeistää omaa kulutusta. Olen sitä tehnytkin vuosien varrella, mutta silti yllättävän paljon rahaa on mennyt turhuuksiin. Merkittävistä ilon aiheista en aio luopua (niitä ovat esimerkiksi erikoisolut ja elektroniikka), mutta aion suunnitella ja puntaroida tuhat kertaa tarkemmin kaikki hankinnat pikkiriikkisistä suurempiin.

Minun ja puolisoni yhteenlaskettu nettovarallisuus on tässä vaiheessa kaukana nollasta, roimasti miinusmerkkisellä puolella, vaikka itselläni onkin talous ”kunnossa”. En ole kuitenkaan kovin monen vuoden päässä siitä, että pystyn alkaa suunnittelemaan elämääni tarkemmin täysin omalla rahalla. Ultimaattinen tavoite on kehittää sellainen elämä, että pystyn alkaa sijoittamaan. Tästäkin aiheesta on kirjoja jemmassa.

Ulos kuopasta

Vaikka velkaa vielä on, olen ulkona kuopasta. Vuoren huipulle on kuitenkin vielä matkaa. Ja vaikka otsikon kärjistetty taloudellinen riippumattomuus ei toteutuisi täydellisesti, matka sitä kohti riittää. Ja silti, tärkein on jo tehty, eli asennemuutos.

Tässä vielä muutama paikkaansapitävä lainaus Terhi Majasalmen kirjasta:

Aluksi tahti on hidas ja sinusta tuntuu, ettei mitään tapahdu. Kuitenkin jokainen askel oikeaan suuntaan vie sinua kohti parempaa tulevaisuutta.

Taloudellisen tasapainon ja turvan luominen alkaa siitä, että uskot voivasi vaikuttaa omaan taloudelliseen tilanteeseesi. Jos uskot, että et pysty siihen vaikuttamaan tai et osaa hoitaa rahaasioitasi, suhtaudut välinpitämättömästi. Jos millään ei ole väliä, niin tiedämme kyllä, minkälaista käytös silloin on

Taloudellinen turva ja tasapaino luodaan askel askeleelta, eikä niiden luomiseen tarvita vaikeita tai monimutkaisia temppuja. Ei mitään erityisiä taitoja tai hokkuspokkuksia.

Toivottavasti sait näistä ajatuksia parempaan elämään!

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää