Sää ei suosinut pääkaupunkiseudulla

Heräsin tiistai-aamuna noin kuudelta. Pakkasin nopeasti repun, söin ja lähdin seitsemän aikoihin koululle päin. Koska olin lähtenyt aikaisemmin liikenteeseen, bussi numero 3 ei mennyt aivan Kortepohjaan asti, joten jouduin vaihtamaan keskustassa. Hyppäsin tuttuun tapaan bussiin numero 18. Kuunnellessani musiikkia ja katsoessani ulos ikkunasta huomasin bussin kääntyvän väärään suuntaan. Jäin pois seuraavalla pysäkillä kun tajusin että aamuvuoro oli menossa keskussairaalalle. Olin kuitenkin kilometrin säteellä koulusta ja ehdin helposti kävellen.

Kun olin saapunut koululle, astuin koulun pihalla olevaan bussiin ja suuntasimme kohti Helsinkiä. Lähdin samoille Studia-messuille, jossa olin viimekin vuonna. Tällä kertaa mukaan lähti paljon kavereita muistakin kouluista. Torkuin ja kuuntelin musiikkia koko menomatkan. Messut pidettiin Helsingin Wanhassa Satamassa, kuten viimekin vuonna. Kun olin päässyt sisälle, törmäsin Roniin ja muihin lyseotuttuihin. Ei me siellä kauan jaksettu olla. Liikaa ihmisiä, labyrinttejä ja lappusia tyrkyttäviä ylipirteitä esittelijöitä. Kourat oli täynnä lappuja ja aina kun löysimme seuraavan roskiksen, niitä tyrkytettiin kahta kauheammin lisää. En tuntunut saavan mistään mitään irti. Loppujen lopuksi käteen jäi Jyväskylän Ammattikorkeakoulun ja Yliopiston esitteet. En ole muuttamassa täältä mihinkään.

Pääsin Ronin autoon kyytiin ja lähdimme kohti keskustaa. Löysimme eksoottisen parkkipaikan jostain pyllystä. Helsingissä sää oli karmea. Vettä satoi vaakatasossa suoraan kasvoille ja kylmä viima pärski vettä joka suuntaan. Käveltiin sateessa noin puoli tuntia johonkin Raxiin. Vaatteet kastuivat läpimäriksi. Sitten käveltiin takaisin ja neljän aikoihin lähdettiin ajamaan kohti Jyväskylää. Tuli sellainen olo että en enää koskaan mene Helsinkiin. Liian iso, rannikkoseudun sää, liikaa ihmisiä… Jalat uivat kengissä koko loppumatkan.

Kun olimme ajaneet pari tuntia, sää oli muuttunut kylmemmäksi ja lumisemmaksi. Lunta tuli niin että näkyvyys oli todella huono. Lahdessa nelostie oli jumissa. Odoteltiin kilometrin mittaisessa jonossa noin tunnin ajan. Sitten Roni soitti tiepalveluun ja sieltä sanottiin että useita rekkoja oli kiinni toisissaan keskellä tietä. Käännyttiin takaisin ja mentiin Jämsän kautta kotiin. Olin kotona puoli kahdeltatoista. Luin Hotakaisen Juoksuhaudantietä tunnin verran ja tein koulujuttuja. Nukuin ehkä noin tunnin.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää