Avainsana: mietteet
-
Introverttinä maailmassa
Kun tulin pari vuotta sitten ”ulos kaapista” introverttiyteni kanssa, olen nostanut aihetta esille aika-ajoin. Introvertit eivät liioin puhu introverttiydestään, sillä eivät halua nostaa itseään tai aihetta esille. Aiheesta on minusta tärkeä puhua, sillä väittäisin että suurin osa maailmasta on ulospäinsuuntautunutta, joten introverteillä on välillä tukala olla. En varmasti ole ainoa, joka on kieltäytynyt tapaamisista, joissa ei ole yhtäkään tuttua, erityisesti…
-
Älä mieti
Ylimiettimisen kirous on osunut kohdalleni. Sen luoma tumma pilvi on seurannut minua vuosia, vaikka nykyään olenkin saanut sen monesti feidattua arkisen innostuneella ja valoisalla olemuksellani, joka on vuosien varrella kehittynyt entisestään. Olen aina ollut miettijätyyppi, analyyttinen pohdiskelija, mutta nykyään pääni tursuaa haitallisista ajatuksista. Off-kytkintä ei nimenomaan ole. Olisipa. Olen välillä kyllästynyt ajatuksiini. Mietin jatkuvasti esim. puhelinsoiton tai keskustelun myötä että…
-
Nukkumisesta ja 20-tuntisista päivistä
Joka arkiyö on tullut öisin nukuttua vain 4-5 tuntia viime aikoina, yhtään liiottelematta. Joskus jopa pätkissä nukuttuja öitä. Joskus jopa kerskailen asialla, sillä onhan se nyt melko kyborgimaista vetää 20h päiviä, josta usein reilusti yli puolet on työntekoa tai koodaamista. Ja tästä minut tupataan toisinaan tuntemaankin. Jotkut ihmettelevät miten jaksan. Tavallaan en jaksakaan, mutta puserran jatkuvasti sen fyysisen voivottelufiiliksen yli…
-
Millainen minä oikeastaan olen
Juuri kun minun piti kirjoittaa kauhean diippiä shittiä itsestäni pääni tyhjenikin täysin. Onnekseni samaan aikaan Dahlia kirjoitti aiheeseeen liittyvän meemin, jonka päätin pölliä myös omaan blogiini. Eikä muuten ole ensimmäinen kerta. Minun kokemukseni mukaan itsetutkiskelu on tuhoisaa ja sisältäpäin syövää, ainakin kovin pohtiville ja kriittisille ihmisille kuten minä. Sen vuoksi en nyt edes lähde pohtimaan muussa kuin meemin muodossa. Toinen…
-
Löysin vihdoin syyn kirjoittamattomuudelle
En ole osannut pysähtyä ajattelemaan. Siis ihan oikeasti. Saunassa yksin istuttuani sen oivalsin. Neljävuotiaalle tyttärelleni nousi tänään kuume ja siitä syystä kävin saunassa yksinäni ja sain kerrankin olla yksin ajatusteni kanssa. Se teki hyvää. Samalla tajusin, että se oli juuri sitä ajattelua, joka aiemmin sai minut kirjoittamaan. Viime aikoina tämä kyseinen ajattelu on puuttunut, kun on ollut koko ajan tekemistä…