Näkyvyys ja käyttäytyminen verkossa

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , , , , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 9 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 22-vuotias.

Päätin kirjoittaa hieman ohittaen jatkoa edelliseen aiheeseen ”Keskustelu blogeissa ja sosiaalisissa medioissa”, joka on yllättävän ajankohtainen. Tuli tuossa hiljattain keskusteltua erään nettikaverin kanssa siitä miksi hänen bloginsa ovat olleet aina jotenkin niin hetkellisiä, samalla kun minun blogini on ollut netissä jo vuodesta 1999.

Yksi suurimmista syistä oli mm. se että häntä vaivaa se ketä blogia lukee. Minullakin suurimpina ihmisfobia-aikoina oli tukalaa blogata koska pelkäsin sitä millaisen kuvan ihmiset minusta muodostavat ja mitä he minusta ajattelevat. Yhteen aikaan ihmiset tuppasivat ymmärtämään väärin kirjoituksiani ja sain aikamoista lynkkausta osakseni. Jotta en toistaisi itseäni, tässä lainaus aiemmin kirjoittamastani merkinnästä:

Monesti huomaan blogiani suositellessani vähemmänkin tuntemattoman sanovan ”kyllä minä tuota olen seurannut jo vuosia” tai muuta vastaavaa. Hassua huomatta että blogia lukee niin moni ihminen, vaikka blogmasterista ei tunnu yhtään siltä. Johtuu ihan juuri siitä syystä että 99 prosenttia kävijöistä ei jätä vierailustaan minkäänlaista jälkeä. Tosin ei saa odottakaan kaikkien kommentoivan, mutta pienkin kommentti tuo aina iloa sisällöntuottajalle – tosin ei silloin jos kommentti on äärimmäisen negatiivinen/negatiivissävytteinen. Tuo lauseiden väärin käsittäminen ja jostakin suuttuminen on minunkin kohdallani ollut harmillisen yleistä, nyt kun ajattelee menneitä vuosiani bloggajana/kirjoittajana. On sitä muunkinlaista häirintää koettu.

Yhdessä vaiheessa jopa suljin blogini kokonaan yleisöltä, koska en enää kestänyt niitä haukkumisia ja tärkeilijöitä, jotka tuntuivat tietävän miten on parempi elää tai tehdä asioita. Avasin kuitenkin blogini uudestaan viime vuoden loppupuolella, 17. marraskuuta 2008.

Nykyään osaan olla ajattelematta muiden ihmisten mielipiteitä. Provosoidun ja masennun melko helposti mielipiteistä, varsinkin niistä joiden kanssa en ole samaa mieltä ja niistä joita vastapuoli pitää absoluuttisena totuutena. Siksi jätänkin hyvin usein väittelyt väittelemättä ja ahdistavista asioista keskustelematta, jos toisella osapuolella ei ole minkäänlaista ymmärrystä minua kohtaan. Se ei ole asioiden kiertelyä tai välttelyä, vaan oman mielenterveyteni kannalta terveellisempää. Kallonkutistajanikin jaksaa toitottaa että kannattaa ihan suosiolla karsia elämästä asiat tai ajatukset pois jotka ahdistavat, eivätkä millään tapaa auta mihinkään suuntaan.

Tiedän että näihin 1561 tekstiartikkeliin ja varmasti jo yli miljoonaan sanaan voi sisältyä asioita joista ei joku tykkää. Ja aina on joku joka ei tykkää. Kirjoitukset ovat kuitenkin minun mielipiteitäni ja minun elämääni. Jos se ei jotakuta miellytä, ei tarvitse osallistua, en pakota. Mutta jos työnantaja ei tykkää jostakin mitä olen kirjoittanut vuosia sitten, se ei ole peruste potkuihin tai siihen että en saa työpaikkaa.

Tässä tullaankin jo aiheen seuraavaan piiriin, sillä keskustelussamme puimme myös sitä miten blogin pitäminen tai sosiaalinen nettielämä voi vaikuttaa työn saantiin tai sosiaalisiin suhteisiin.

Onhan asiassa jollain tapaa totuuden siemen, mutta minä ainakin nostaisin metelin jos en vaikkapa saisi työpaikkaa tai saisin potkut töistä vain sen takia että työnantaja tai haastattelija on lukenut blogistani jotain mistä ei henkilökohtaisesti pidä. Tietenkin homma riippuu myös paljolti siitä mitä asia koskee. Jos esimerkiksi blogissani hehkuttaisin että olen ikuinen ja parantumaton laiskimus niin ei varmastikaan kovin moni työnantaja helposti töihin ottaisi sen luettuaan.

Mutta esimerkiksi tapaukset joissa työntekijä on saanut potkut työnantajan luettua Facebookista tai twitteristä jotain mistä ei pidä. Esimerkiksi eräässä tapauksessa työntekijä oli ollut sairaslomalla ja päivittänyt kotona twitteriään, jolloin työnantaja oli katsonut että työntekijä luistaa töistä ja antanut potkut.

Eri asia taas tietenkin on jos on esimerkiksi haukkunut pomoa Facebookissa, kuten tässä tapauksessa:

– Ne olivat sellaisia haukkuja, mitä voit kaverin kanssa sanoakin, kun työnantaja ottaa päähän. Mutta jos sä kirjoitat ne jonnekin, niin kyllä ne aika lailla sellasia haukkuja olivat, mistä voisi kunnianloukkauksesta saada sakot, Niina Koivuniemi kuvailee.

Mutta sillä faktalla että satun kuuntelemaan raakaa metallia tai harrastan vapaa-ajallani tietokoneita ei pitäisi olla mitään tekemistä työn kanssa, ellei se oikeasti ole työpaikalla näkyvä ja perusteikas haitta.

Tapaus Thomas Gurrath:

Saksalainen Thomas Gurrath, 29, opiskelee politiikan, etiikan ja historian opettajaksi. Opintoihin kuuluu harjoittelu koulussa ja Gurrath löysikin tammikuussa paikan lukiosta Dí¼sseldorfissa. Viranomaiset kuitenkin savustivat Gurrathin ulos harjoittelupaikasta. Syynä tähän on Gurrathin harrastus: ”The Bloodbeast” -taiteilijanimeä käyttävä mies on Debauchery-nimisen death metal -bändin laulaja-kitaristi ja ainoa virallinen jäsen. […]

Koulu otti yhteyttä opetusviranomaisiin, jotka lähettivät Gurrathille tylyt terveiset: Lopeta bändissä tai lopeta työsi.

Tämä on mielestäni melko uskomatonta, koska kyseessähän on harrastus. Duudsoneiden HP:kin on käsittääkseni luokanopettaja, vaikka onkin tv-shown myötä melkoinen sekopää eikä periaatteessa sitä ajatellen kovin usein varmasti eduksi koululle.

Itse olen luopunut nettianonymiteetistäni jo pitkään. Pelkään että toistan itseäni, mutta sanon tämän kuitenkin nyt taas: Olen ollut netissä 90-luvun kulta-ajoista lähtien kun saimme kotiin ensimmäisen modeemin ja isä päästi ensimmäisen kerran nettiin, joten olen jo tavallaan luopunut ajat sitten nettianonyymiteetistäni. Osoitteeni, puhelinnumeroni ja muut yhteystietoni ja salaisuudet löytää takuuvarmasti jos osaa etsiä. Onhan minulle tosiaan soittanut yksi blogini lukijanikin kerran…

Artikkeleita siitä miksi pidän blogia ym. löytyy pilvin pimein. Tässä yksi. Internet on vaarallinen paikka varsinkin nuorille, mutta onneksi olen aina ymmärtänyt netinkäytön vastuun. Kaikki eivät ymmärrä. Rollemaakin on pysynyt aina riittävän pintapuolisena, enkä mitään syviä ja intiimejä salaisuuksia koskaan paljastaisikaan. Siitä ei seuraa kuin harmia. Kävijämääriä se kyllä nostaisi ja varmasti tekisi minusta eräänlaisen nettijulkkiksen, mutta en halua jakaa Tukiaisen kohtaloa. Joskus on järkevämpää olla jakamatta itseään maailman kanssa. Parempi näin.

Loppusanoina sanottakoon että Internet on melko turvallinen paikka oikein käytettynä. Internetiä on usein verrattu yhtä yksityiseksi kuin lasiseinäinen WC keskellä vilkkainta katua. Mutta siihen asti kun ei tee siellä lasikopissa alasti tarpeitaan kaikkien nähden vaan pitää vaatteet päällä ja chillaa niin kaiken pitäisi mennä aivan mainiosti. Miten sinä käyttäydyt Internetissä? Millainen on sinun nettinäkyvyytesi? Kommentoi ja ota kantaa.

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 30-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä itse perustamassaan digitoimistossa ja SaaS-palvelua kehittävässä startupissa, verkkosivujen tekijä, sosiaalisen median asiantuntija ja koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Suurin osa päivästä kuluu hevimusiikin ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter, leffat ja erikoisoluet lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä

 

4 kommenttia

  1. RouVix

    Käyttäydyn internetissä usein huonosti.

    Varsinkin keskusteluissa ja väittelyissä esitän mielipiteeni usein varsin suorasukaisesti ja kärkkäästi, usein juuri anonymiteetin tarjoaman suojan vuoksi. Osittain taas toisaalta siksi, etten ymmärrä tuntemattomien kesken ylitsepursuavaa kohteliaisuutta. Minua myös ärsyttää, kun keskustelupalstoilla jotkut keskustelijat aloittavat viestinsä tyyliin ”I hope I’m not offending anyone” tai ”In my opinion / I think”. Jälkimmäinen siksi, että oletan kaikkien ymmärtävän sanomattakin, että esitän tietenkin omaa mielipidettäni. Ensimmäistä siksi, että rehellisesti sanoen on mielestäni jokaisen henkilökohtainen ongelma, jos joku loukkaantuu anonyymeistä internet-kirjoituksista.

    Osittain tämä johtunee suomen ja suomalaisten (stereotyyppisestä) suorasukaisuudesta, jossa asiat sanotaan niin kuin ne ovat joka taas johtaa konflikteihin hieman kohteliaampien kansakuntien kanssa. Ns. livenä käyttäydyn kuitenkin siivosti ja muita kunnioittaen. Saattaa siis olla, että puran itseäni sitten internetin keskustelupalstoille. Myös pitempiaikaisia nettituttavuuksia kohtaan käyttäydyn siivommin, kun heidät on helpompi mieltää oikeiksi ihmisiksi. En kuitenkaan tietoisesti pyri loukkaamaan ketään, enkä harrasta ns. trollaamista. Agressiivinen ja suora kirjoitustapani ja kärkkäät mielipiteeni vaan tuppaavat loukkaamaan ihmisiä.

    Vaikka hyödynnänkin nimimerkin suomaa anynyymiyttä, seison kuitenkin sanojeni takana. Kirjoitan pääasiassa nimimerkillä juuri mainitsemiesi asioiden vuoksi. Tiedostan viestintätapani olevan huono ja se saattaisi joskus johtaa ongelmiinkin. Siksi kannatan anonyymiyttä. Linkkaamasi video on hieno esimerkki miksi.Omalla nimellä kirjoittaessa on tietysti todennäköisesti helpompi saada kunnioitusta ja arvostusta sekä uskottavuutta kirjoituksiin. Ja esimerkiksi omasta elämästä ja mietteistä kertovaan blogiin se sopiikin, kunhan osaa kirjoittaa riittävän siivosti, toisin kuin minä. Omaan netinkäyttööni omalla nimellä kirjoittaminen ei kuitenkaan valitettavasti sovi, koska tiedän ärsyttäväni ihmisiä helposti.

    Minulle on myös joskus hieman hankala käsittää, kuinka helposti ihmiset provosoituvat ja ottavat itseensä anonyymisti kirjoitetuista teksteistä. Kohdallasi se on helpompaa ymmärtää, kun nimenomaan kirjoitat omasta elämästäsi ja omalla nimelläsi, jolloin kommentit heijastuvat hyvän selkeästi sinuun ja elämääsi. Täysin anonyymeissä piireissä (jota esimerkiksi juuri keskustelupalstat edustavat) suhtaudun kaikkeen niin vahvalla epäilyksellä ja varauksella, etten yleensä osaa, jaksa enkä haluakaan ajatella, että joku oikeasti kenties loukkaantuu, ottaa itseensä tai peräti masentuu anonyymeistä kirjoituksista, koska en niin itsekään tee.

  2. Marko

    Ensinnäkin hienoa nähdä, että rolle kirjottelee taas aktiivisemmin! (jospa itsekin vähän aktivoituisi.. köh)

    Mutta niin asiaan, kyselit miten käyttäytyy internetissä ja nykyään Internettiä voidaan käyttää sosiaaliseen kanssakäymiseen siinä missä puhelinta ja joissain tapauksissa kasvotusten tapaaminenkaan ei ole niin välttämätön. Tämä taas on johtanut siihen, että Internetissä ollaan yhä avoimempia vaikka sitä ei itse huomatakaan aina.

    Vaikka laissa taitaa olla kielletty työnhakijan googlaaminen niin minun käsittääkseni tätä tehdään, mutta tätä ei myönnetä että sitä tehdään. Tässä on se ongelma, jos nimesi on yleinen niin voi löytyä samalla nimellä toimiva henkilö jolla on aivan päinvastaiset mielipiteet jolloin saa väärän kuvan tämän googlaamisen tuloksena.
    Kuitenkin aina kun julkaisee jotain Facebookissa, Twitterissä, blogissa tai missä tahansa niin kannattaa pari kertaa miettiä, että onko tässä nyt mitään järkeä. Sillä hyvin nopeasti voi tapahtua niin, että loukkaat tahtomattasi jotain tai sanot jotain mitä et ole tarkoittanut ja tämä jää sitten Internetin syövereihin ja voi löytyä yllättävissä tilanteissa taas edestä.

    Nettinäkyvyyttäni olen joutunut osittain erään PeLE projektin takia miettimään omalla kohdallani ja tätä ennen olen joutunut miettimään sitä muistakin syistä. Mutta minusta ei netin puolelta löydy mitään aivan kauhean kamalaa eikä semmoista mitä kadun, että olen julkaissut.
    Hyvinkin nopeasti löytyy perusinfot allekirjoittaneesta, mutta eipä ole kukaan oven takana ollut vielä tähän mennessä.

    Uhh tuli tekstiä hieman, jotain jäi ehkä sanomatta mutta jokusen tunnin työnteon jälkeen ei ehkä aivot ihan täydessä terässä ole enää (:

  3. rolle

    Kiitos kommenteista! Marko, olet aivan oikeilla jäljillä. Btw bloggaaminen on taas helpompaa ja mukavempaa uuden ulkoasun myötä, kun tuntee olevansa kotonaan :-) En tiennyt että työnhakijan googlaaminen olisi laissa kiellettyä. Järjen käyttö on netissä sallittua, tai enemmänkin suotavaa, mikä onkin pointti jota koitan tuoda esille.

  4. Marko

    Muistelinkin, että laissa oli jotain tästä:
    ”Työnantajan on kerättävä työntekijää koskevat henkilötiedot ensi sijassa työntekijältä itseltään. Jos työnantaja kerää henkilötietoja muualta kuin työntekijältä itseltään, työntekijältä on hankittava suostumus tietojen keräämiseen.”

    Tämä siis Laki yksityisyyden suojasta työelämässä ja 4§.

    Eihän tuo suoraan googlaamista kiellä ihan googlaamis sanalla, mutta tietojen keruun kieltää aika suoraan. Tosin se miten tuota sovelletaan on toinen asia. Ja en usko että kovin moni jättää googlaamatta. Olisi hauska tietää vähän tilastoa miten moni yritys googlaa.