Maanantaimetallia 88-92 – Pimeyden keskellä myös pilkahdus toivoa

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 7 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 24-vuotias.

Viime kerralla esittelin synkempääkin synkempää depressiivistä metallia. Tänään – ainakin alkuun – jatkan samalla linjalla, vaikka tänään soi muutakin kuin depistä. Hassua, että aina kun löydän sen kaikista diipintä, riipaisevinta soundia tuottavan bändin, löydän aina kuitenkin vielä rankempaa kamaa. Itselläni metallimusiikin himo on kyltymätöntä, tahtoo aina vaan rankempaa ja rankempaa. Mitä rankempaa, sen iloisempi olen.

Impavida

Löpinät sikseen, tämän viikon rankka tavara on nimeltään Impavida. Tämäkin löytö on täysin Last.fm:n ansiota, jälleen kerran. Jotain sairasta ja mystistä hulluutta tässä biisissä ja bändissä on. Epäihmisen kuuloinen ääni toistaa introssa ”I like it when the red water comes out…”. Tiedossa on ainoastaan että bändi on Saksasta ja sen on perustanut ”E.”. Alcestin Neigen kanssa Lantlí´sissa ja esim. Lí­amissa vaikuttava Herbst on jeesinyt E:tä rummuissa. Ei herkille. Ihanata.

Jatketaan vähän kevyemmällä, vaikka yhä melankolisen synkällä linjalla. The Last Days on oikeastaan viimeisimpiä löytöjäni. Kyseessä on post-blackmetal/shoegaze -yhtye, kuten ehkä tästä genrestä parhaiten tunnettu Alcest ja vastaavat bändit. The Last Days on kuitenkin vähän hämäävä, se on nimittäin piirun verran depressiivisempää kuin perus shoegaze-koomailu. Melodinen alku saattaa hämätä, sillä kun lauluosuudet alkavat, meno muistuttaa depressiivistä black metallia. Bändi on oikeastaan vähän kuin Heretoir (joka on muuten kaikkien aikojen lempibändejäni tällä hetkellä, omistan paidankin), jonka esittelin huhtikuun maanantaimetallissa.

The Last Days

Biisinä toimii siis Soul City, joka löytyy levyltä When the Tomorrow Is a Grey Day.

Sitten melodisempaan, vähän pirteämpään metalliin. Suomen melodisen metallin ylpeydeltä, Before the Dawnilta (eli Tuomas Saukkoselta) tuli jälleen uusi lätty, joka kantaa nimeä Rise of the Phoenix. Kappaleet ovat tuttuun tapaan ärhäkkään jykeviä, äärimmäisen melodisia pläjäyksiä. Introa jatkavaan aloitusraitaan Pitch-Black Universe tykästyin kovin. Kappaleesta löytyy ihan videokin.

Jo vuonna 1999 aloittanut porilainen melodeathia soittava Mors Principium Est on julkaissut uuden levyn viiden vuoden hiljaiselon jälkeen. Levy ei ole vielä kohahduttanut minua samalla tavalla kuin aiemmat, mutta pari hyvää kipaletta löytyy, kuten esimerkiksi Departed.

mors

Sellaista tällä kertaa. Saa nähdä meneekö seuraavan maanantaimetallin julkaisuun viikko, vai neljä viikkoa. Vähän kiirusta pukannut taas viime aikoina, ettei ole maanantai-iltaisin jaksanut mitään rustailla.

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 30-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä itse perustamassaan digitoimistossa ja SaaS-palvelua kehittävässä startupissa, verkkosivujen tekijä, sosiaalisen median asiantuntija ja koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Suurin osa päivästä kuluu hevimusiikin ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter, leffat ja erikoisoluet lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä

 

3 kommenttia

  1. Petri

    Tunnut alituiseen löytävän uusia nimiä. Noistakaan en ollut ennen tätä blogimerkintää kuullut. :-D

  2. Rolle

    Joo, uusia bändejä tulee tietooni lähes päivittäin. Minulla on kyltymätön halu löytää uutta (hyvää) musiikkia.

  3. Maanantaimetallia 93-107 – Tummanpuhuvaa metallia kevääseen | Rollemaa.org

    […] tai toisesta esittelin hevimpiä hittejä viimeksi viime vuoden puolella, vaikka tämän piti olla viikottaista. Ajan kuluessa kävi ilmi, että ei jäänyt edes […]