Maanantaimetallia 48-51 – Uutuuksia melodisen black metallin jumalilta

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 12 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 24-vuotias.

On jälleen aika kiriä takaisin viimeiset neljä viikkoa. Musiikkia on tullut taas kuunneltua kiitettävästi. Enimmäkseen black metallia vapaa-ajalla, sekalaista töissä. Töissä olen pyrkinyt säästämään muiden korvia ja psyykettä kuuntelemalla vähän chillimpää. Vaihdellut oikeastaan sludgesta metalcoreen ja aina perinteiseen heavy metalliin saakka. Toisinaan soinut ihan perus rokki ja poppi. Olenhan musiikin suhteen lähes kaikkiruokainen.

Jatkuvasti löytyy uutta musiikkia, jopa niin paljon ettei ehdi kuunnellakaan. Vinkkejä tulee joka tuutista, Last.fm:stä, työn puolesta, kavereilta… suurimman osan bongaan varmaan ihan itse. Musiikinhimoni on välillä kyltymätön. Viime aikoina korvaorgasmeja on tarjonnut mm. saksalainen Heretoir, joka tekee depressiivissuuntaista black metallia paljolti Alcest-tyylisillä post-metal-viboilla.

Heretoir

Hommaa pyörittää yksinään David ”Eklatanz” C. Yhden miehen yhtyeellä on vain yksi kokopitkä levy, viime vuonna ilmestynyt Heretoir, joka on todellinen mestariteos. Levyn jokainen kappale osuu ja uppoaa. Ensimmäinen tässä esittelemäni kappale tarjoaa levyn depressiivisintä antia, heti seuraavana chillimpi kappale jonka pystyy kuuntelemaan oma mummonikin ja vieläpä rakastaisi sitä.

Heretoir: Graue Bauten

Heretoir: Retreat to Hibernate

Toinen toistaan upeampia levyjä julkaissut Borknagar räjäytti potin maaliskuussa julkaistulla Urd-lätyllään. Melodista ja progressiivista folk-tyylistä bläkkistä takova norjalainen poppoo on todella pistänyt parastaan. ICS Vortexia tuli välittömästi ikävä hänen poistuttuaan Dimmu Borgirista ja levyllä kuulee hänen äänijänteidensä parhaimmistoa. Levy on aiempien tavoin monipuolinen. Odotinkin hieman jo raskaita kitaroita. Ei sillä ettäkö akustinen Origin olisi huono ollut, päinvastoin.

Rakastan tätä kappaletta yli kaiken. Jos et pidä Borknagarin alkutuotannosta tai örinästä, ole huoleti, tässä kappaleessa ei öristä ollenkaan. Kannattaa kuunnella!

Borknagar: Frostrite

Säästin parhaan viimeiseksi, nimittäin Secrets of the Moon julkaisi hirrveän hyvän levyn maaliskuun puolivälissä. Lätty meinasi mennä vallan ohi, kiitos Iirolle, joka muistutti bändin olemassaolosta.

Siinäpä ne neljä biisiä sitten olikin. Lisää metallia (toivottavasti) ensi maanantaina!

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä

 

2 kommenttia

  1. Century Median artistien musiikkia löytyy jälleen Spotifysta | Rollemaa.org

    […] kun tämänkin maanantaimetallin mestariteos löytyy Spotifysta, suosittelen laittamaan soimaan Borknagarin Frostriten […]

  2. Maanantaimetalli 88-92 – Pimeyden keskellä myös pilkahdus toivoa | Rollemaa.org

    […] Jatketaan vähän kevyemmällä, vaikka yhä melankolisen synkällä linjalla. The Last Days on oikeastaan viimeisimpiä löytöjäni. Kyseessä on post-blackmetal/shoegaze -yhtye, kuten ehkä tästä genrestä parhaiten tunnettu Alcest ja vastaavat bändit. The Last Days on kuitenkin vähän hämäävä, se on nimittäin piirun verran depressiivisempää kuin perus shoegaze-koomailu. Melodinen alku saattaa hämätä, sillä kun lauluosuudet alkavat, meno muistuttaa depressiivistä black metallia. Bändi on oikeastaan vähän kuin Heretoir (joka on muuten kaikkien aikojen lempibändejäni tällä hetkellä, omistan paidankin), jonka esittelin huhtikuun maanantaimetallissa. […]