”Mitäs sitä sitten?”. Nyt se saapui, se tunne. Se olemisen autuus. Se kun ei ole tekemistä, eikä tarvitsekaan olla. Smartumissani on paljon liikunta- ja kulttuurisetelistä käyttämättä, joten taidanpa mennä elokuviin itsekseni huomenna. En suunnittele tämän pidemmälle mitään. Kirjoja. Kirjoittamista. Olemista. En stressaile siitä pitääkö kirjoittaa kirjaa tai tehdä musiikkia. Ihan sama. Tämä on parasta.

Olen minä tehnyt ”töitäkin” joka päivä, mutta sen verran mitä yrittäjän tarvitsee tehdä, eli vartista tuntiin, lähinnä laskutukset ja taulukkolaskennat. Ihan mielellään teen Exceleitä ja tsekkaan sähköpostit päivittäin, se ei edes tunnu työltä. Saisipa pelkästään sitä tehdä joka päivä arkenakin. Tavallaan saankin, pikkuhiljaa, mutta jostain syystä pääkoppani silti väittää, että esimerkiksi ylläpitolaskutusexcelin tekeminen ei ole ”oikeaa hommaa” ja sitä pitäisi jotenkin tehdä ”vapaa-ajalla” tai ”iltapuhteella”. Mikä edes on ”työpäivä” tai ”työaika”, jos ajattelen näin? Tämän loman pitää viimeistään muuttaa ajattelutapani sellaiseksi, että en enää ajattelisi ”työstä” väärin. Mutta silti, rakastan tätä.

Helteellä juokseminen ei ole herkkua, mutta onpahan tuo treeniohjelman mukainen 14km taas taputeltu. PS. Uusi app rutiineihin testissä, tällä kertaa Timecap. Jokin kyltymätön voima minussa kaipaa aina jotain uutta ”motivoivaa” appia. Ehkä tällä kertaa osuu, ainakin toivon niin.

Saapuessani lenkiltä lapset ja vaimo ovat lähteneet ulos. Talossa on hiljaista. Tämä käy.

Here’s a way to think about what the masses regard as being ‘good’ things. If you would first start by setting your mind upon things that are unquestionably good—wisdom, self-control, justice, courage—with this preconception you’ll no longer be able to listen to the popular refrain that there are too many good things to experience in a lifetime.

Marcus Aurelius, Meditations 5.12

Päivän hyvät jutut

• Pitkät yöunet
• Hyvä aamupäivälenkki
• Elokuvateatterissa käynti (lapset katsoivat samaan aikaan Elementalin)
• Migreenilääkitys (hyvä app seurantaan muuten: Migraine Buddy)
• Hyvä fiilis koko päivän!
• Muiden ilo
• Kaunis auringonlasku

Nyt on se diagnoosikin sitten hommattu, eli G43.0: Esioireeton migreeni (tavallinen migreeni) (engl. Migraine without aura [common migraine]). Lääkecocktail Burana 800mg, Panadol Forte 1000mg, Primperan 10mg ja Sumatriptan Accord 50mg.

Olen hieman hämmentynyt näin kovasta määrästä kipulääkkeitä ja aionkin aloittaa tuolla sumatriptanilla. Kuulemma kannattaakin kokeilla, koska migreeni on yksilöllinen vaiva. Kyseenalaistan myös pahoinvointilääkkeen tarpeen, kun minulla harvemmin sellaista iskee päälle kunnolla. Lääkäri on sitä mieltä, että kannattaa ottaa koska se edesauttaa lääkkeen imeytymistä, mutta kokeilen ensin yhtä kerrallaan.

1800mg kipulääkettä en tule minun migreeniini ottamaan ihan heti. Vähän tuntuu olevan ammattitauti kirjoittaa reseptiä kipulääkkeille ”varman päälle”, minä kyllä oman migreenini tiedän, siihen ei ole ennenkään ibuprofeiini vaikuttanut mitenkään.

Mukava päivä.

Nukun pitkään. Eilen heräsin jostain syystä minuutilleen kello 7:00 pirteänä kuin peipponen. Tänään ei ole sama meininki, vetelen hirsiä aamu-yhteentoista asti. Lääkäriltä tulee tekstiviestiä, aika peruttu.

Kahteen mennessä iltapäivällä on jo kaikki päivärutiinit hoidettu, eli:

• Sähköpostien lukeminen (InboxZero, myös lomalla)
• Kasvien kastelu (tänään ei ollut kasteluvuorossa yhtään)
• Lukeminen
• Ruokapäiväkirja
• Budjetit ja kassa
• Päivän reflektointi, kiitollisuuspäiväkirja (luet parhaillaan)

Kokeilen myös pitkästä aikaa musiikkia. Rumpukoneesta löytyy vihdoin asiat, joita en aiemmin löytänyt. En kuitenkaan jaksa sen enempää tuottaa uutta.

Kahvia, jääkahvijäätelöä. Hyvä pidempi teksti Threadsista ja Fediversumista. Ei päänsärkyä, ei juurikaan ahdistusta. Tänään on mukava, seesteinen päivä.

Keskiviikko: Päivä, jolloin aamulenkillä spurtteja ja lounas vaimon kanssa. Sushia, tietenkin. Tänään on ollut jonkinasteista eksistentiaalista kriisiä ilmassa. Toinen puoli pääkopastani sanoo, että yrittäisit nyt rentoutua ja toinen puoli, että yrittäisit nyt tehdä jotain järkevää. Kumpikaan ei oikein ota aktiivista roolia tai ole oikeassa. Jos totta puhutaan, en haluaisi tehdä yhtään mitään. Ja niin minun täytyy myös tehdä. Tehdä? Siis olla tekemättä. Mitään.

Mietin pakostikin, että onko minut viritetty siten, että tarvitsen koko ajan jotain ”tuottavaa” tekemistä pärjätäkseni hyvin henkisesti. Olen tainnut olla aina tällainen, niin pitkään kuin muistan. Paikkaanko sillä jotain lapsuuden traumaa? Kenties. Aina kun lomaa on kulunut pari viikkoa, alan ahdistumaan siitä, että en ole saanut mitään aikaiseksi. Aivan kuin unohtaisin loman koko perimmäisen tarkoituksen.

Laitan tekstiviestiä terapeutilleni. Olikohan seuraavat ajat elokuussa, vai pääsenkö huomenna juttelemaan? Terapeuttini vastaa, että ”nähdään elokuussa!”. Poistan tapahtumamerkinnät kalenteristani häiritsemästä.

Huomenna lääkäriaika Mehiläisessä. Sairausvakuutus hyötykäyttöön. Saan vihdoinkin migreenilleni estolääkityksen.

Some (Mastodonia lukuunottamatta) tarjoilee ihmisten täydellisiä kesälomia verkkokalvoille, joka herättää väistämättä ajatuksen, että ihmisen kesäloma pitäisi olla tietynlainen.

Parempi pistää some kiinni.

Kesäloma on juuri sellainen, kuin haluan sen olevan. Eli koneella istumista ja sisällä olemista.

Loppuun vielä hyvä dokkari: