Tietoisuuden tuskaa

Vähän vaisu päivä. Tuli katsottua keskiverto elokuva, videopelit sujuivat keskiverrosti ja koko päivä on ollut kaikenkaikkeaan mitäänsanomaton.

Aloitin tekemään inventaariota kaikista kodin tavaroista eilen illalla. Miksi? En minä tiedä. Nämä ovat näitä rollemaisia juttuja. Koitan päästä lopustakin turhasta roinasta eroon ja minua kiinnostaa tieto kuinka paljon tavaraa tähän huusholliin mahtuu. Välillä tuntuu, että tällaiset asiat lisäävät ahdistustani, mutta toisaalta en osaa olla ilmankaan tilastoja ja numeroita. Olen aina pyöritellyt niitä. Joskus ne ruokkivat mielialaa myös parempaan suuntaan.

Sanonta ”Tieto lisää tuskaa” liittyy enemmänkin siihen, että se lisää tuskaa heille, jotka eivät pidä tiedosta. Minä rakastan tietoa. Kaiken voi listata ja kaikesta voi piirtää käppyrää. Tieto on siitä kätevää, että sen avulla voi tehdä paljon hyvää. Sitä voi käyttää asioiden kehittämiseen. Jos ei tiedä, saattaa olla autuaampi, mutta myös tyhmempi päätöksissään. Tieto on voimaa.

Silti, välillä toivoisin edes hetken, että en olisi tällainen.

Things are going well in my life aside from the crippling anxiety it will  all come crashing down. | Confession Ecard
Meemi kuvaa hyvin jokapäiväistä elämääni.

Onnistumisia

Illalla rupesi särkemään päätä, joten menin suosiolla ajoissa nukkumaan kymmenen aikoihin. Kello oli herättämässä seitsemältä, mutta jostain syystä sisäinen kelloni pakotti silmät auki jo ennen sitä. Näin se rytmi käännetään.

Rutiinit rullaamaan, eli suolen tyhjennys, hampaiden harjaus, vaa’alle… Tässä kohtaa järkytyin, taas tullut kilo lisää. Joulukinkku ei sula nopeasti, mutta eiköhän se kohta lenkillä lähde. Lenkkivaatteet niskaan. Aamupalalle, eli luonnonjogurttia kuppiin, marjoja mikron kautta, granolaa ja ääntä kohti. Jogurtti ja marjat loppuivat, rouva saa hakea myöhemmin lisää kaupasta.

Hetken kaikesta huolimatta arvoin lähdenkö lenkille vai en, vaikka lenkkivaatteet olivat jo puettuina. Keksin itselleni tekosyitä helposti. Oikeaa lonkkaa särkee jalkaa ylös nostaessa. Maanantain Harjun lenkillä tapahtui jotain, ehkä jalka oli nousuissa väärässä asennossa tai sitten oli kulunut liian monta lenkitöntä päivää kinkkua popsiessa. Oli miten oli, päätin lähteä tänäänkin ulos. Ja ei sattunut jalkaan juostessa sittenkään yhtään. Turha huoli. Hyvä lenkki.

Samoilla vauhdeilla parinkymmenen minuutin lihaskuntotreeni. Olikin yllättävän rankkaa.

Jotenkin treenailuani varjostaa sellainen tietynlainen hölmö mustavalkoinen ajattelu. Jos skippaan päiviä, pidän itseäni totaalisena vetelehtijänä. Jos teen juoksulenkin päälle lihaskuntotreenin, tuntuu että puristan taas liikaa mailaa. Todellisuudessa minulla on ihan hyvä välimaasto ja osaan pitää välipäiviä riittävästi juoksemisen ja kuntoilun osalta (torstai ja sunnuntai).

Päivän saavutukset

Tuntuu mukavalta, että pystyin heräämään aikaisin touhuilemaan ja vieläpä kohtalaisen virkeänä. Treenailu on paras ajoittaa aamuun. Pitäisi miettiä, miten saisin homman toimimaan myös työarkena. Ehkä kokeilen taas kuudelta heräämistä. Tunnetusti töiden jälkeen iltapäivisin ei enää jaksa yhtä hyvin kuin aamulla kun akku on juuri ladattu.

Katoavat aamut

Jostain syystä nukun yli kymmenen tuntia, vaikka menen ihan ajoissa nukkumaan. Ehkä se on tämä loma, kun ei ”tarvitse” herätä. Silti oikeastaan harmittaa herätä yhdentoista jälkeen, kun menee aamu ”hukkaan”. Riippumatta heräämisajasta rutiinit lähtevät kuitenkin normaalisti käyntiin, eli WC, hampaat, hiusten kampaaminen, lenkkivaatteet niskaan, aamupala, AD₃E-vitamiinit, Omega-3 ja sinkki, vesilasi, lenkki, vartin treeni ja loppupäivä rentoilua.

Tänään olin juuri lähdössä lenkille, kun sain viestin, että lenkkiseuraa olisi tarjolla. Siispä lukemaan kirjaa odotellessa. Veera väsäsi myös välissä uudella Air fryerillään kukkakaaliwingsit. Oli niin herkullista, että meni kulhollinen. Mausteinen ruoka ennen lenkkiä on vähän riski. Onneksi ei tullut paska housuun kesken kaiken.

Ohje.

Sain ahdistuskohtauksen aamupäivästä, enkä tiedä syytä. Vieläkin ihmettelen. Kai se on vieläkin jonkinlainen kaaos pään sisällä. Vähitellen helpottanut. Lenkki nollasi mukavasti ajatukset.

Nyt lenkkisaunaan. Illan päälle elokuva. Siinähän sitä jo olisi.

Kuin Ernest Hemingway

Nukuin viime yönä kaksitoista tuntia. Jostain syystä nukutti. Ehkä uusi vaimon lahjaksi saama Xiaomi Mi Smart Antibacterial Humidifier -ilmankostutin toimii tai sitten olin vain unen tarpeessa. En kokenut olevani erityisen väsynyt.

Päivän saavutukset

Kirjoittaminen ei ole vielä toistaiseksi tuntunut ”työltä”. Ulos lähteminen sen sijaan on tuntunut jo ajatuksena vaivalloiselta. Tänään otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja lähdin pihalle. Hyvä lenkki.

Image

Perään tein vielä lihaskuntotreenin.

Päivän paras muisto

James Clearin ”Pura rutiinit atomeiksi” (alkuperäisteos Atomic Habits) on ihan sairaan hyvä kirja. Noin 70% kuunneltu BookBeatissa.

Päiväkirjan pitäminen on toinen hyvä esimerkki. Lähes jokainen hyötyisi siitä, että saisi ajatuksensa mielestä paperille, mutta useimmat lopettavat kirjoittamisen jo muutaman päivän kuluttua tai välttelevät sitä, koska se muistuttaa vaivalloista kotityötä.

Salaisuus on pysyä aina sen pisteen alapuolella, jossa tekeminen alkaa tuntua työltä. Brittiläinen johtamiskonsultti Greg McKeown rakensi päivittäisen kirjoittamisrutiinin kirjoittamalla vähemmän kuin mieli teki. Hän lopetti päiväkirjan kirjoittamisen aina ennen kuin se alkoi tuntua rasittavalta. Ernest Hemingway noudatti samaa neuvoa minkä tahansa kirjoittamisen suhteen. ”Paras aika lopettaa on silloin, kun sujuu”, hän totesi.

James Clear kirjassaan ”Pura rutiinit atomeiksi”

Huomaan olevani kuin Hemingway, eli tähän on hyvä lopettaa kirjoittaminen tältä päivältä.

1 53 54 55 56 57 68

Kirjoitukset kalenterissa

syyskuu 2022
ma ti ke to pe la su
 1234
567891011
12131415161718
19202122232425
2627282930