Tuntuu hyvältä aloittaa viikonloppu. Olipa viikko taas rykäys.

Ehkä se tästä.

Jo toinen päivä peräkkäin, kun saan pidettyä työajan aisoissa. En mahda sille mitään, että tulee alisuorituja-olo, jos tekee tällaisia päiviä, mutta se johtuu siitä että tuntini ovat jo pidempään olleet ilman rajoitinta. Ihan sairasta tehdä ”loputtomiin”. On sitä muutakin elämää.

Ilta sujuu ulkoillessa ja rentoutuessa ilman ruutuja. Näin sen pitäisikin mennä.

Tänään väsyttää niin, että silmät eivät tahdo pysyä auki. Näinä hetkinä tulee mieleen isäni niinä viimeisinä hetkinä, koska väsyneenä kaikki menettää merkityksensä. Ei oikein jaksa ajatella, innostua, ilahtua, viihtyä, nauttia tai mitään muutakaan. Haluan vain nukkumaan.

Onneksi saan pidettyä päivän tehtävälistan lyhyenä. Lähden viimeisen palaverin jälkeen lipettiin, ennen kuin pahin migreeni iskee päälle. Kerrankin kotona ennen neljää.

Todellinen tehtäväkaaos.

• 9:00: Herätys
• 9:30: Zombie-kävely toimistolle
• 10:00-11:00: Palaveri
• 11:00-12:00: Palaveri
• 12:00-12:30: Meilit ja räpiköintiä
• 12:30-12:59: Kauppaan ja evästä
• 12:59: Eväs jää pöydälle, välipalapatukka naamariin
• 13:00-14:30: Palaveri
• 14:30-17:00: Palaveri ja palaveri osa 2
• 17:00-17:05: Hengähdystauko
• 17:05-18:30: Työntekijän kanssa juttelua
• 18:30-21:30: Oman tehtäväviidakon selvittelyä
• 22:00: Kotona
• 22:00-23:00: Omaa koodailua
• 23:00: Mihin päivä katosi?

Herää ajatuksia kuten:

• ”Onhan tämä hauskaa, mutta…”
• ”Onko tämä hauskaa?”
• ”Sainko tänään aikaan kaiken mitä halusinkin?”
• ”Miten tässä kävi taas näin?”
• ”Lapset ja vaimo varmaan kaipasivat. Minäkin kaipasin heitä.”
• ”Miksi on näin paljon tekemistä?”
• ”Voisiko tekoäly hoitaa vielä enemmän asioita puolestani?”
• ”Voisiko puolet asioista vaan jotenkin ratketa itsestään ilman minuakin?”
• ”Voisiko joku keksiä loputtoman uusiutuvan energianlähteen ihmiselle, niin voisi säästää aikaa esimerkiksi turhalta nukkumiselta, syömiseltä ja paskomiselta?”
• ”Mitä jos tämä huomenna loppuu? Tähän en ole tyytyväinen.”

Ehkä saan näihin joskus vastauksen.

Herään 9:20. En ole saanut kunnolla unen päästä kiinni ja unet ovat jääneet vähiin. Tänään paluu töihin syyslomalta. Ei meinaa jaksaa, mutta vaikka ei jaksa, on pakko jaksaa.

Päivä alkaa rauhallisesti, mutta jo kymmenen jälkeen toimistolla on täysi hulina. Palavereita pukkaa heti aamusta aina neljään asti. Kolme kuppia vahvaa kahvia pitää käynnissä. Hermot kireällä.

Päivän tärkein hetki koittaa iltapäivällä fronttipalaverissa. Homma rullaa, ja vihdoin saadaan lyötyä lukkoon käytäntöjä. Tämä on pitänyt tehdä tällä tiimikoolla jo pitkään. Edistetyt asiat tuovat hetken tyytyväisyyden tunteen, vaikka hässäkkä jatkuukin. Työt venyvät pitkälle iltaan, ja huomaan kello kahdeksan aikaan olevani taas viimeinen, joka pakertaa pajalla. Naapuritoimiston tyyppi huikkaa moikat ja sammuttaa valot lähtiessään. Olen saanut kuitenkin paljon aikaan, ja fiilis on lopulta hyvä, vaikka ulkona onkin jo pilkkopimeää.

Kotiin päästyäni suuntaan suoraan valmisruoan ja mikron ääreen. Aivot tuntuvat olevan jo ylikuormitustilassa, joten en edes yritä tehdä mitään monimutkaista. Käyn vielä kastelemassa kasvit, mutta silmiä särkee ja olo on uupunut. Illalla en enää jaksa edes ajatella mitään. Onneksi ei tarvitse.

Ehkä ensi yönä nukun paremmin. Ruutuaika tänään 2h 31min, jos työkonetta ei lasketa.