Tiistai on kulunut enimmäkseen toimistolla. Palvelinpäivitykset iltavuorossa.
Mitään varsinaista en ehtinyt tehdä. Varsinainen hauskanpito jäi väliin. Huomenna sitten. Lapsilla alkaakin jo koulu, eli vihdoin koittaa ”oikea arki”.
Kotona ehdin käytännössä kirjoittaa yhden pitkän bloggauksen. Siksi en horise tässä enempää. Lue alta.
Näppäilen ovikoodin kaksi kertaa väärin. Paniikki iskee, pala nousee kurkkuun. Kolmas kerta toden sanoo. Nyt jos menee väärin niin koko kortteli raikaa, kun hälytysääni lähtee soimaan ja turvamiehet ovat pian ovella. Päässä heittää, mutta osaan lopulta painaa oikean numeroyhdistelmän. Laitan toimiston ovet säppiin ja lähden kotiin päin.
Työt venähtivät taas. Kävelen kotiin. Vatsassa kurnii ja päätä jomottaa. Söin viimeksi lounasaikaan ja kello on jo seitsemän. Viikon alku pitäisi osata ottaa rennosti, mutta kun ei osaa. Jotenkin on vain aivan liikaa asioita tehtävälistalla. Vastaa tuolle, tarkista tämä, muista se ja tsekkaa tuo. Lisäksi varta vasten otin toimiston kasvit hoitaakseni. Toisaalta, olen viime aikoina innostunut kasveista. Taas jotain uutta opeteltavaa ja ennen kaikkea There’s an app for that! Työpäivän päätteeksi skannasin kaikki toimiston kasvit Plantaan, joten enää ei tarvitse muuta kuin odotella seuraavaa tehtävää. App hoitaa puolet.
Kello ilmoittaa, että kymmenen tuhatta askelta on tullut täyteen. Olen kotipihalla. Ahdistus on ollut pitkin päivää keskitasoa. Johtunee hektisestä viikon alusta, ennakoivasta stressistä ja huonosti nukutusta yöunista. Töitä kahdeksasta seitsemään ja silti tuntuu, että ei ole saanut mitään aikaan. Perusmaanantai.
Leposunnuntai, koska 42/30km juostuna tällä viikolla. Tänään ei ole oikein mitään suunnitelmaa ja se varmaan ahdistaakin, koska kädet tärisee ja henkisesti mieliala on nollissa. Ehkä kehittelen kohta jotain kivaa tekemistä. Nyt ei nappaa edes kirjoitella tämän pidemmästi.
Herätessäni kello on jo yli yksitoista aamupäivällä. Olen nukkunut kuin tukki. Selvästi jotain univajetta on kertynyt. Hieman pöllämystyneenä tepastelen ”aamupalalle”.
Tänään on tarkoituksena juosta pitkän matkan lenkki, mutta sadetutka on näyttänyt vähän huonoa keliä.
Mitään kaatosadetta ei tutkan mukaan pääse syntymään ja 14-18 on ilmeisen selkeää, joten taidan silti kokeilla onneani.
Muita suunnitelmia ei ole, enkä aio tehdä mitään ihmeellistä. Vähän voisi vielä kotia laitella, mutta siinäpä se.
Viikko on mennyt nopeasti. Väsymys on ollut voimakasta, sillä elo ei ole asettunut vielä arkirytmiin kunnolla. On tullut liian monena iltana mentyä nukkumaan puolen yön jälkeen ja herättyä kuudelta. Tämä toisintona kasaa väsymystä kivasti loppuviikkoa kohden. Ei auta silti valittaa, kun mukavaa on.
Uusi asunto on sen verran siisti, että hieman harmittaa kun pitää joskus tulevaisuudesta tästä poistua. Lasten muuttaessa pois kotoa näin isoa ei viitsi pitää hukkatilan vuoksi. Mutta ei parane miettiä liian kauas tulevaisuuteen. Se on ihan yhtä turhaa kuin menneisyyteen tuijottaminen.
Katsotaanpas seuraavaksi mitä parin päivän takaisesta tehtävälistasta on jäljellä.
Jyväskylässä on rallit, eli hirveä kaaos päällä. Onneksi tänne norsunluutorniin ei kuulu meteli.
← uudempia 1 … 244 245 246 247 248 … 303 vanhempia →