Herään taas kymmeneltä. Jännä, ettei viikonloppuisinkaan nukuta pidempään. Noin seitsemän tuntia unta. Edellisillan migreeni ei enää tunnu päässä.

Sataman kotakahvilassa on vierailulla kaksi alpakkaa, joita menemme katsomaan lounasaikaan. Sää on aivan paska, loskaa ja vesilammikkoja joka puolella. Lapset tykkäävät alpakoista.

Perinteinen kahvijutustelu. Menneiden muistelua ja hiljaa istuskelua. Joku käyttää liikaa hajuvettä. Yskittää. Olen allerginen ihmisille.

Iltaa kohden hieman työjuttuja ja budjetointia. Alkaa taas särkemään päätä. Migreenilääkettäni ei jostain syystä uusittu. Sain vain viestin ”MAXALT RAPITAB: reseptiä ei uusittu. Novan sotekeskus, Avosairaanhoidon palvelut, Keski p. 0142691811. Kanta-palvelut”. Sinimustan hallituksen syytä tämäkin, perkele. Mentävä yksityiselle.

Huokaus. Huomenna on maanantai. Mutta nyt on nyt. Nautitaan hetkestä.

Tuijotan seinää. Pää tyhjää täynnä. Saunapäivä. Päätä särkee, koska aamukahvi jää juomatta.

Taidan pelata. Nyt pitää vaan yrittää relata. Onhan sentään lauantai.

My philosophy is: It’s none of my business what people say of me and think of me. I am what I am and I do what I do. I expect nothing and accept everything. And it makes life so much easier.

Anthony Hopkins

Tuplaterapiapäivä. Tänään on tarkoituksella lyhyt työpäivä. Kerrankin. Töissä sujuu sen verran hyvin, että ei tarvitse illalla nakutella. Tilanteeseen nähden hyvä fiilis. Valoa on tunnelin päässä ja vaikuttaa siltä, että se valo ei ole juna.

Aikuisten potkupukuni tuli. Heräteostos, enkä tiedä mitä mieltä olen tästä. Joskus on kiva vähän poiketa tutusta ja kontrolloidusta kaavasta.

Tänään on jotenkin hankala reflektoida. Veljeni ilmoittaa heti aamusta, että on kipeänä, joten illan visiitti peruuntuu. Tästäkös Manu pettyy suuresti, mutta unohtaa murheensa pian. Menemme sitten viikon päästä.

Viikon keskimääräinen unimäärä on 6h 43min, kun vakio on ollut jo pari kuukautta 7h 25min. Melkoinen dippaus.

Töissä menee hyvin ja kaikki tietokoneella tekemäni tuottaa minulle suunnatonta iloa. Vielä kun osaisi pitää tekemisen määrän päivätasolla aisoissa. Se on edelleen yhtä haasteellista, kun työnsarkaa on loputtomasti ja kaikki on yhtä kivaa.

Minusta tuntuu, että olen löytänyt jonkin uuden yhteyden lapsiini ja ihmisiin, kun keskityn eri tavalla töiden ulkopuolisiin asioihin iltaisin. Olemme täällä vain häviävän pienen hetken, se on aina syytä muistaa.

Pieniä parannuksia.