Liikunnan ja ravinnon puutteella on hämmentävän suuri vaikutus mielialaan. Tänään tekee mieli jäädä makoilemaan koko päiväksi. Kaikki suututtaa. Mutta sitten otan itseäni niskasta kiinni, syön, ja lähden pitkikselle. 15km on takkuinen, mutta pusken raivolla vuoden nopeimman ajan ilman kummempaa efforttia.

Illasta elokuva. Näyttää siltä, että tässä ei ole taas juurikaan valittamista.