Päivä 13776

Kun makuuhuoneen lämpötila laskee alle 19 asteen, hyvät yöunet ovat taatut. Pidän siitä, että kelit viilenevät.

Committien määrä on tänään(kin) valtava. En vaan osaa päästää irti vapaa-ajan projekteistani. Eikä tarvitsekaan.

RAM-muistimodulipakettini saapui vihdoin. Viimeinen kaupasta löytyvä halpa muistipari, noin 300 euroa, kaksi 16 gigatavun kappaletta. Nyt muistia on yhteensä 48 gigatavua ja on mukavaa, kun voi multitaskata ilman että tarvitsee koko ajan heittää kill -9. Huhutaan, että vuoteen 2030 hinnat vain nousevat, kiitos AI:n.

Vauhtilenkki sujuu hienosti, vaikka mietinkin loppuukohan taas voimat kesken kaiken. Syömiseni on nimittäin ollut hieman huonoa viime aikoina. Syöminen on juoksemisen kaikista vaikein osa. Apple Watch Ultra 2 kelloni ”Current Pace” -arvo heittää häränpyllyä, enkä tiedä mistä se johtuu. Toivottavasti vain softavika. Kello ei ole tärähtänyt tai pudonnut ja kaikki muut metriikat toimivat, jopa keskimääräinen vauhti, joten rautavika ei kuulosta mahdolliselta. Toivottavasti pian julkaistava watchOS 26.6 korjaa tilanteen.

Päivä 13775

Maanantai. Aikainen herätys, koska yrittäjyys velvoittaa. Mutta en valita. Mukavia hommia. Kesälomani on ruhtinaallisen pitkät viisi viikkoa, joten ei haittaa yhtään, että välissä on muutama lähes täysimittainen työpäivä. Tietenkin loma on loma ja voi ottaa rennosti, mutta työni on siitä mahtavaa, että se ei tunnu työltä muutenkaan.

Ihmiset tuntuvat etsivän aina ”parempaa” asiaa elämässä. Parempaa kumppania, parempaa asuntoa, parempaa työpaikkaa, parempaa harrastusta, parempaa tavaraa, parempaa elämäntilannetta. Tänään asiaa miettiessäni totesin jälleen, että itse en ole etsinyt enää pitkään aikaan. Minulla on jo paras kumppani, paras asunto, paras työpaikka, parhaat harrastukset, paras elämäntilanne. Jos tämä tästä vieläkin paremmaksi muuttuu, se on vain bonusta.

Ehkä tärkeimpänä oivalluksena koen jo vuosia sitten muuttuneen asenteen. Moni on sanonut, että Rolle muuttui jotenkin radikaalisti. Tavallaan, tavallaan koen sen niin, että enemmänkin löysin itseni. En halunnut olla enää kynnysmatto. Äitini on sanonut, että ei halua lapsistaan kilttejä. Kiltteydellä hän tarkoittaa sellaista negatiivista kilttiä, liian pehmoista ja ylikäveltävää kilttiä. Sellainen olin, ehkä jopa liian pitkään.

Koen, että isoin muutos tapahtui isäni kuollessa vuonna 2019. Ensin rypesin surussa ja masennuksessa jonkin aikaa, mutta sitten totesin: ei enää. Korjasin rahatilanteeni, painoindeksini ja ihmissuhteeni. Kaikki kerralla. Voisi siis sanoa, että seitsemän vuoden ajan olen elänyt parasta elämää. En siedä enää paskaa ja olen äärimmäisen tehokas.

En halua silti julistaa mitään sellaista, että masennusvuodet olisivat takanapäin. Uskon, että masennuksesta ei ”parane” koskaan. Jos Morgulin terä on iskenyt rintaan, haava voi aueta milloin vain. Se ei todella koskaan parane. Mutta sen kanssa voi opetella elämään, jopa niin, että sen olemassaoloa ei enää muistakaan.

On maanantai, olen herännyt aikaisin, ja vaikka yöunet jäävät vähiin, olen täynnä energiaa. Syöpää sairastaneen isäni sanoin, ”On se niin helpottavaa, kun kipu hellittää”. On niin huikea olo, kun ei satu. Migreeni, fuck you.

Viiden kilometrin lenkki sujuu tänään takkuisasti, mutta neljän lenkin viikkotahti pysyy hyvin yllä. Tästä on hyvä aloittaa toiseksi viimeinen lomaviikko. Nautitaan nyt vielä.

Fediversumi -reaktiot

Päivä 13774

Postdrome on tällä kertaa harmillisen pitkä ja voimakas. Pahinta ei ole edes ajattelu- ja keskittymiskyvyn menettäminen vaan mielialan vajoaminen pohjamutiin. Ei oikein kiinnosta mikään. Kuten ei myöskään oikein kirjoittelu. Huomenna uusiksi…

Päivä 13773

En pysty keskittymään. Migreeni jyskyttää pään sisällä. Olen tehnyt tänään monta ”virhettä”, joka on taas johtanut tähän hetkeen. Mutta toisaalta, migreenistä ei käy itseään syyttäminen. Päivän saavutus: puolimaraton. Seikkailusta olisi paljonkin kerrottavaa. Mutta nyt näytöt pois ja kitumaan pimeään…

Päivä 13772

Alavireisyys jatkuu. Ehkä se on tämän helteen syytä. En liioin pidä kuumasta säästä, mutta en ole toisaalta antanut sen myöskään hirveästi häiritä.

Tänään olen edistänyt ainoastaan hupiprojektejani. Tekoälyynhän ne enimmäkseen liittyvät. Tykkään ohjelmoida ja automatisoida asioita. Olen myös kehittänyt paljon driftwm-työpöytää. Päivän muutosloki on täynnä kaikenlaista, jälleen vähän liikaa, ehkä turhaa, ylimääräistäkin. BIOS-päivitys tehty, GPU:ta optimoitu… Relaaminen onnistuu vain hetkittäin ja painottuu lähinnä puolen yön ja kolmen välille.

Juuri kun päivä alkaa kääntymään edes hieman paremmaksi mielialan osalta, iskee migreenikohtaus. Lääkkeet nassuun ja hengittelemään. Tähtien asennot eivät ole nyt kohdillaan.

Fediversumi -reaktiot

1 2 3 4 5 7

Kirjoitukset kalenterissa

heinäkuu 2026
ma ti ke to pe la su
 12345
6789101112
13141516171819
20212223242526
2728293031