Kestävän suhteen salaisuus

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , , , , , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 8 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 22-vuotias.

Avioliitto ja yleensäkin parisuhde vaatii molemmalta osapuolelta. Itse ajattelen niin että parisuhde on parhaimmassa tapauksessa tasavertainen miehen ja naisen välinen syvä ystävyyssuhde. Ärsyttää kun parisuhteesta on nykypäivänä tehty niin stereotypista mies-sitä, nainen-tätä -tyyppistä tuubaa…

Olen pitkään halunnut kirjoittaa dr-philmäisiä ajatuksiani avioliitosta, rakkaudesta, parisuhteesta ja tähän liittyvästä elämästä. Toimiva parisuhde perustuu omasta mielestäni avoimuuteen ja keskinäiseen luottamukseen. Kun asioista osataan oikeasti keskustella ja tehdä päätöksiä yhdessä, erimielisyyksistä huolimatta, ei pitäisi pitkälläkään tähtäimellä tulla ongelmia. Toisaalta, hyvinä hetkinä ei tule mietittyä huonoja asioita ja vastoin huonoina hetkinä ei tule mietittyä hyviä asioita. Itse kuitenkin pyrin noudattamaan avioliittolupausta ”niin ylä- kuin alamäessäkin”.

take me to the light
Creative Commons License photo credit: sharaff

Paljosta on kiinni miten asioihin reagoi ja miten tekee ratkaisuja silloin kun on riita tai paha tilanne päällä. Tuntuu että melkein aina ne pahimmat riidat tai riidoista seuraavat asiat johtavat suhteiden särkymiseen, se mitä riidan aikana on tehnyt tai sanonut ja miten on asioihin reagoinut. Ihminen jotenkin luovuttaa eron tullessa, tavalla tai toisella.

Pitkän avioliiton salaisuus on, vältä riitoja kuin ruttoa ja muista kultainen sääntö: Nainen on aina oikeassa.

Liu Fuben, Telegraph-lehti

Heko heko. Minä itse en ole ”perheen pää” -ainesta, mutta teen myös itse päätöksiä. Haluan myös auttaa vaimoani hänen kuurosokeutensa takia. Heti jos mies on vähän kiltimpi ja avuliaampi luonne, se käsitetään niin että on ”tossun alla”. En muutenkaan tykkää vanhakantaisesta perus-sovinistisesta ajattelusta että naisen paikka on keittiössä tai lasten luona…

Urbaanin sanakirjan määritelmä ”tossun alla” olemisesta sanoo seuraavaa:

Av(i)ovaimo, tyttöystävä pitää sen verran kovaa kuria, ettei mies saa tehdä kaikkea mitä haluaa, vaan pitää tanssia paremman puoliskon pillin mukaan.

Tämän väitteen perusteella en käsittäisi että olisin tossun alla. Toisaalta kaveripiireissä tupataan hyvin usein vinoilemaan asialla vaikka se ei liittyisi yhtään mihinkään. Ihmiset muodostavat myös hyvin herkästi omia käsityksiä asioista, usein juurikin niitä väärinkäsityksiä.

Minun avioliittoni on viihtyisä, sellainen että kummallakin on lupa puuhailla omien harrastusten parissa, välillä yhdessä, välillä erikseen. Pienen lapsen ja kuurosokean vaimon kanssa aika on tietenkin tavallaan rajoitettua, mutta silti mikään ei estä minua tapaamasta kavereita tai harrastamasta omia juttuja – järjen ja moraalin rajoissa. Perhettä ja puolisoa yhtään unohtamatta tai väheksymättä.

Minua on yllättävän useasti sanottu myös hyväksi mieheksi ja hyväksi isäksi. Viimeksi viime viikolla. Sellainen lämmittää mieltä ja silloin muistaa että ehkä minusta todella on johonkin.

Sweethearts
Creative Commons License photo credit: adwriter

Nykymaailman pinnallisuus kuvottaa minua. Rakkaudelle ja liitoille asetetaan kohtuuttomia vaatimuksia. ”Rakastan sinua, jos”… ei sen niin kuulu mennä. Itse rakastan ja näytän rakkauden ehdottomalla tavalla (WikiPedian määritelmä: Unconditional love). Rupsahdamme, lihomme, vanhenemme, teemme, muutumme elämme yhdessä. Mutta rakkaus säilyy. Toivon mukaan.

Ennen ajattelin että kukaan nainen ei tällaista nörttiä siedä. Kouluaikoina karkoitin tytöt nörtteydelläni, elämäntavallani ja ehkä myös ulkonäölläni. Itsetuntoni oli huono. Koen että olen löytänyt naisen joka ymmärtää minua. Veeran myötä olen kasvanut monessa asiassa, oppinut elämää, oppinut ymmärtämään asioita. Avioliitto ja parisuhde on matka, jolla toivottavasti oppii jotain.

Tietenkään kaikki eivät tule kaikkien kanssa toimeen. Seurustelu on sitä varten että toiseen tutustutaan rauhassa ja katsotaan natsaako vai ei. Jossain vaiheessa seurustelua tehdään päätös jooko vaiko eikö. Minä tein päätökseni 2.7.2008, enkä ole sitä päätöstä päivääkään katunut. Sellaista parisuhdeongelmaa ei olekaan jota en pystyisi ratkaisemaan yhdessä puolisoni kanssa. Tulevaisuutta ei voi nähdä, mutta olen vakaumuksellisella kannalla että itse en eroa ennen kuin kuolema meidät erottaa. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, mutta minä en helpolla luovuta. Because, all you need is love.

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 30-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä itse perustamassaan digitoimistossa ja SaaS-palvelua kehittävässä startupissa, verkkosivujen tekijä, sosiaalisen median asiantuntija ja koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Suurin osa päivästä kuluu hevimusiikin ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter, leffat ja erikoisoluet lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä

 

3 kommenttia

  1. Hanna

    Tykkäsin tästä tekstistä erittäin paljon. En sua henkilökohtaisesti tunne, mutta en ihmettele miksi sua kutsutaan hyväksi ihmiseksi ja hyväksi isäksi. Ollaan saman ikäiset, mutta sun ajatukset on oikeasti niin kypsiä ja pistää itteni joka kerta miettimään asioita vähän pidemmälle.
    Olin ennen tekstin lukemista sitä mieltä, että ymmärrän parisuhteita ja etten itse harrasta mitään pyyteellistä rakastamista jne. Nyt kuitenkin pysähdyin ajattelemaan, että on oikeasti todella paljon asioita, joita en käsitä. Pieniä, mutta lopulta niin suuria seikkoja, joilla kahden ihmisen syvempi ystävyys oikeasti toimisi paremmin.

    Suurimmaksi paheekseni oivalsin, että osaan nauttia yksinäisyydestä ja puuhata jotain yhdessä poikaystävän kanssa, MUTTA en näytä suovan samaa vapautta toiselle. Tämän oivaltaminen oli aika kova isku, mutta olen todella kiitollinen, että ymmärsin sen vihdoin. Nyt voin uskoa muuttumisen mahdollisuuteen, kun tiedostan ongelmani. (:

    Ehkä tekstistäni tuli hieman korni, mutta väliäkös tuolla. Pointtini lopulta olikin vain se, että tekstisi herättävät minussa paljon ajatuksia. Näitä on todella mukava lukea, kiitos. Taas. :)

  2. rolle

    Hanna, Kiitos lämpimästä kommentista. Parisuhteet tuntuvat monimutkaiselta jos niistä tekee sellaisen. Mutta loppupeleissä se on vain kahden ihmisen vuorovaikutusta. Edelleen sanoisin että parisuhde on ylintä ystävyyttä, jossa rakkaus on keskeinen osa. En ymmärrä seurustelua tai avioliittoa ilman rakkautta. Sen kyllä tietää kun rakastaa oikeasti. Sitä on silloin turha lähteä järkeilemään.

    Omistushaluisuus kuuluu asiaan, mutta toiselle täytyy silti antaa tekemisen vapaus – järjen rajoissa taas totta kai. Voisin verrata tätä hassusti äitisuhteeseen. Millainen äiti sellainen olisi joka ei antaisi lapsen tehdä yhtään mitään mikä ei liity äitiin?

    Hyvä että herättää ajatuksia :-) minusta on mukava kuulla palautetta teksteistäni, sitä kun ei turhan usein aina saa-

  3. Tweets that mention Kestävän suhteen salaisuus | Rollemaa.org -- Topsy.com

    […] This post was mentioned on Twitter by Janne Heinikangas, Roni Laukkarinen. Roni Laukkarinen said: @kefeidi Tästä tulikin mieleen mun bloggaus. "Nainen on aina oikeassa": https://www.rollemaa.fi/arkisto/2010/09/kestavan-suhteen-salaisuus/ […]