Elämme vain kerran, hetken verran

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 10 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 22-vuotias.

Kiirettä ollut taas suuntaan ja toiseen. Niin no, tämä minun ”kiire” nykyään on menoa vapaa-ajan, perheen, nörttijuttujen ja pätkätöiden merkeissä. Kutsuja koulupaikkoihin ei ole vielä nähtävästi tullut (lunttasin:

Kutsut valintakokeisiin postitetaan 14.5. tekniikan ja liikenteen, tietojenkäsittelyn, liiketalouden ja hallinnon ja matkailu-, ravitsemus- ja talousalan kouluksiin. Sosiaali- ja terveysalan ja kulttuurin valintakoekutsut postitetaan 25.5.

)

Elämä hymyilee siinä mielessä, että masentumaan ei ole kerinnyt. On ihan kivaa kun on virikkeitä, eikä ehdi miettiä asioita liikaa. Joskus hyvinäkin hetkinä jää miettimään ja ajattelemaan ja jopa silloinkin saattaa masennus yllättää. Mutta nyt ei ole yllättänyt ja olen siitä iloinen.

Suomen Tivoli

Mukaan tarttui pallonheittokojusta Paavo-pamppu. @ Flickr

Lotta kasvaa kävellen ja puhellen ja kirjoitinpa kuulumisiakin. Rollemaassa tulee nyt ehkä saman toistoa, mutta kävimme eilen Suomen Tivolissa. Sää oli kehno huvitteluun, mutta meillä oli silti kivaa. Itse asiassa pidän älyttömästi tällaisesta säästä – saa olla vaikka miten sumuista, harmaata, märkää mutta kunhan ei ole kylmä. Sumuinen ja utuinen sää on juuri lempparini, sateisen sään lisäksi (esimerkki). Siis vain jos ei ole kylmä. En erityisemmin ole helteen tai auringonpaisteen ystävä, vaikka onhan sekin ihan mukavaa.

Erityisen iloinen ja tyytyväinen olen siihen iskän kanssa menee hyvin, vihdoin, vrt. historian hieman kankeaan isä-poika-suhteeseen, joka oli enemmänkin isä-pelko-suhde. Isäni asuu nykyään lähellä ja olen käynyt heillä viettämässä iltaa moneen otteeseen. Hänen vaimonsa Pom tekee täydellistä thairuokaa. Tykkään erityisesti ”patai”-nimisestä ruoasta (jos oikein muistan, enkä oikeasti tiedä miten se edes sanotaan tai kirjoitetaan), joka on isäni lempiruoka.

Tietokoneella on aina paljon tekemistä. Viime aikoina olen jälleen päivitellyt serveriäni peikkoa. Tänään oli tarkoituksena saada BitlBee-serverini skype-plugin toimintaan.

Kuvia olisi taas paljon jaettavana. Sain juuri lajiteltua huhti-toukokuussa otetut valokuvat Picasaan. Tykkään siitä että on paljon dokumenttia ja todistusaineistoa eletystä elämästä, sillä sanotaan että elämä on liian lyhyt ja se pitää paikkaansa. Nykyään olen elänytkin hieman sillä mentaliteetillä että ”elämme vain kerran ja hetken verran”. Elämänlaatu suhteessa mielialaan pitää osata säilyttää ilman että antaa rahaongelmien tai elämän vastoinkäymisten masentaa.

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 32-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter, leffat ja erikoisoluet lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä