Suomen pisteet laskee silmissä

Näin sivuhuomiona, Suomessa tapahtuva nettilynkkaus on kyllä käsittämätöntä. Tulilinjan alle joutuu Vanhaset, Tukiaiset, Ruususet/Kuroset ja kaikki ketkä vähänkin ”mokaavat” kansan mielestä. Mutta jutun juureen; Tuntuu että kiivasta väittelyä ja keskustelua herättää kuitenkin armeijakeskustelut. Sunnuntaina kahdeksta nettiin pölähtänyt ”Kaarti Massacre” -video viittasi uuteen ampumauhkaukseen. Tällä kertaa kohteena on jääkärirykmentin johto Helsingin Santahaminassa. Myös Iltalehti kirjoitti aiheesta otsikolla ”Videopätkässä uhkaillaan Jääkärirykmentin johtoa”. Tämän merkinnän kirjoittamishetkellä video on yhä netissä kaiken kansan nähtävillä.

Itse videosta en osaa sanoa juurikaan mitään, mutta kyllähän tuo tuollainen hieman pelottaa. Vielä samaa musiikkiakin ja teemaa käyttänyt kuin Auvisen videossa. En toivo ampumista enkä kuolemaa minnekään tai kenellekään. Yhtä foorumin kommenttia lainaten: Vaikka kyse melko varmasti onkin jostain sairaasta pilasta niin kyllähän vanhempana ainakin huolestuttaa, mielisairaalaan ihmiset jotka kokevat tämmöisen hyvänä huumorina kaiken tapahtuneen jälkeen. Ja toista kommenttia lainaten: toivottavasti kyseessä on mauton tj0 pila (moni kotiutui intistä 10.7.2009). Näitä uhkauksia on ollut jo ihan tarpeeksi.

Videouhkaus on näiden viime vuosien kouluammuskeluiden jälkeen äärimmäisen rangaistava teko ja niille ketkä ihmettelevät mitä rangaistavaa videossa on niin henkilöiden kuvilla ja nimillä varustettu video joka on otsikoitu teurastukseksi sekä loppuun lisätty pistoolilla osoittava henkilö täyttää uhkauksen rikosnimikkeen kriteerit selkeästi.

Ja nyt ensimmäisenä sanon että jos joku haluaa viisastella kommentilla että ”Suomella ei ole armeijaa vaan Puolustusvoimat” niin jättäköön sanan ”armeija” huomioimatta. Pointti tulee mielipiteestäni selville varmasti. Tuosta videosta on alkanut lähes yksipuolinen netissähuutelu ja olettelu, että videon lisääjä on ”Suomen armeijaan vittuuntunut vellihousu”. Iltalehden keskustelupalstoilla alkoi jälleen keskustelu siitä miten aseistakieltäytyjät ja sivarit (ts. ne ketkä eivät ole käyneet armeijaa) ovat säälittäviä pullamössövetelyksiä. Hauskimpia ovat nämä kommentit tyyliin ”mulla ei oo mitään sivareita vastaan, MUTTA ne on […] vässykkäpaskahousu[…]junttejalaiskureita[…]vitunmunapäitä” ja että armeijan käynyt ei ole mies tahi edes ihminen.

Tässä muutamia aivan järkyttäviä ja uskomattomia lainauksia aiheesta ”Miksi INTIN käyneet vituttaa?”. Sinänsä aiheesta keskustelu alkoi ihan hyvin, sillä ensimmäisenä ei lynkattu aseistakieltäytyjiä, vaan kyseenalaistettiin armeijan käyneet. Mutta onko Suomi todellakin näin hullua junttikansaa? Voi olla että osa on provoja, mutta en usko että valtaosa huijaisi.

Otsikko: Sivarit saavat hävetä!
Lähettäjä: oi isänmaa
Puoli miljoonaa suomalaissotilasta tappoi sodissa 250000 venäläistä, eli joka mies tappoi keskimäärin 0.5 ihmistä. En halua loukata niitä, joiden papat eivät onnistuneet tappamaan yhtään ihmistä, mutta minunpa pappani tappoi kertomansa mukaan 62 ihmistä. Muisten vielä, kuinka jo edesmennyt pappani muutamia vuosia sitten kertoi ylpeänä tapoistaan ja ennenkaikkea siitä hienoimmasta, jossa hän Petroskoin valtauksessa tappoi puukolla nuoren venäläispojan.
Pappa oli kolmen kaverinsa kanssa tunkeutunut erääseen asuntoon ihan uteliaisuuttaan, kun huomasivat nuoren pojan, joka pakeni ullakolle. Pappani säntäsi perään ja ylhäällä potkaisi pojan maahan ja sitten hitaasti viilsi kurkun auki tuolta venäläissurkimukselta. Pappa sanoi, että ei milloinkaan unohda sitä veren suihkuamista. Siinä tunsi todellista isänmaallisuutta. Ampumistapoissa ei kuulemma ehtinyt kokea samanlaista nautintoa.

Toivon että itsekkin olisin voinut olla sodassa tappamassa isänmaan puolesta.

Muistakaamme kuitenkin,että kaikki sotilaat tekivät tärkeää tehtävää sodassa, vaikka kaikki eivät tappoja saaneetkaan aikaiseksi. Meidän syytä kunnioittaa kaikkia tappoja, jotka mahdollistivat itsenäisyytemme. Kaatuneita aina muistetaan, mutta on huomattava, että sotia ei voiteta kuolemalla, vaan tappamalla.

Sivarit voisivat miettiä näitä asioita ja hävetä jos osaavat!

Olen jokseekin varma että tämä on sarkastinen provo ja testi isänmaata ja armeijaa ihannoiville, mutta milläpäs minä todistaisin että se olisi valetta. Jos kyseinen juttu on totta, eipä ole paljon miehellä inhimillisyyttä jäljellä…

En ikinä voisi seurustella miehen kanssa, joka ei ole käynyt armeijaa. Enkä ainakaan uskaltaisi viedä armeijatonta miestä kotiin, sillä isäni varmaan ampuisi hänet.

Jos armeijan käynti on kriteeri johonkin siitä riippumattomaan asiaan, ihmisellä on päässä vikaa.

juupa juu: Ottakaapas kaikki sivarit selville, mitä 1939-1945 välisenä aikana tapahtui niille pelkureille ja asennevammaisille, jotka kieltäytyivät aseellisesta palvelusta. Sodan syttyessä kadutte katkerasti, mutta onneksi meille kaikille, vain vähän aikaa.

Kyllä tiedetään. Arndt Pekurinen onkin sivareiden ja varsinkin pasifistisien sivareiden esikuva. Jos meitä sodan aikana murhataan, sitten murhataan (kyllä, se on murha), mutta tappamaan emme itse rupea.

Onneksi joskus löytyy myös mielipiteitä, joista olen samaa mieltä:

Eniten vituttaa tuo iänikuinen isänmaallisuus-kortti, jonka inttipellet vetää aina esiin. Normioloissa suurelle osalle isänmaallisuus ei merkkaa mitään, mutta intistä ja varsinkin sivareista puhuttaessa isänmaallisuuus on yht’äkkiä helvetin tärkeää ja ainoa isänmaallisuuden muoto on intti.

Inttipellet tekevät välttämättömyydestä hyveen. Kaikkia intti vituttaa, mutta jälkikäteen sitä aletaan muka ihannoida, että olipas hieno kokemus.

Itse kävin intin, enkä ole siitä yhtään ylpeä. Paska reissu.

Se on kyllä jännä että (varsinkin) kun inttiä käydään valitetaan koko palveluksen ajan miten kaikki on paskaa ja TJ:tä lasketaan niin tarkasti joka päivä ja sitten kun se on ohi niin se olikin niin kunniakasta olla siellä tappamista harjoittelemassa.

Suurta ironiaa ja huvittuneisuutta koin kun tein peruskoulussa jo tietoisen päätöksen että menen sivariin ja kaverini kiusasivat minua siitä. Että et ole tosissas, armeijaan meidän kanssa miehistymään, älä nyt viitti, homo sivari, simo hovari, kunnian asia, isänmaanpetturi, etc. Ja nyt kun nuo nykyiset kaverit kävivät armeijassa, vaihtoivatkin sivariin kun se ei ollutkaan sitä mitä odottivat. Minusta on paljon nolompaa mennä armeijasta sivariin kuin tietoisesti suoraan sivariin käymättä kasarmilla, koska se osoittaa että miehellä saataa olla joku kanta/vakaamus taustalla sen sijaan että olisi pettynyt Suomen armeijan menoon, tai muuten vain hajonnut…

Anteeksi kun menee lainailuksi, mutta tähänkin kommenttiin voin niin täysin yhtyä:

Akseli77: Armeijan käyneissä on ehkä puolet isänmaallisia kurkkuja leikkaavia tappajasotilaita. Muu aines menee sinne koska tavallaan pakko sukulaisten miellyttämisen vuoksi tai yksinkertaisesti ei ole niin kova pää että kestäisi kieltäytyä. Toisaalta nuorella iällä aivot eivät ole niin kehittyneet että voisi järkeviä valintoja tehdä.

Sitten armeijassa ollaan kädet taskussa ja pyritään pääsemään niin helpolla kuin vai voi. Onko tämä aines sitten armeijaan sopiva? Kenties tykinruuaksi sopivaa. Luullaan että metsissä kömpimällä puolustetaan maata. Tuskin.

Omasta mielestä armeijaan pitäisi ottaa vain ne todella isänmaalliset tappajat. Toisaalta: maanpuolustustahtoa olisi helppo testata laittamalla palvelus vapaaehtoiseksi. Kuinka moni olisi valmis uhraamaan vuoden metsässä istumiseen kun sen voisi käyttää opiskeluun, työntekoon tai perheen perustamiseen.

Minusta vanhoja sotia muistelemalla isänmaallisuudesta lässyttäminen on ällöttävää. Elämme nykyaikaa ja sen ehdoilla (EU jne.). Markka on mennyt ja päätöksenteko siirtynyt osittain Brysselliin. Huonosti ovat kurkunleikkaajatappajat puolustaneet isänmaata. Ai niin nehän istuu siellä metsässä ja luulevat että homma on hallussa..

Jospa tämä mielipide oli tässä. Päivä päivältä enemmän harmittaa tämä Suomen maa, jossa elämme. Täällä on hyvä asua, mutta harmillisen moni asia on pahasti pielessä. Hyvää ( – nimenomaan hyvää) yötä.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää