Onnellista elämää

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 10 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 21-vuotias.

Mistäköhän sitä aloittaisi. Pelkään pahoin että en saa tiivistettyä tekstiä millään aikaiseksi, mutta eihän se ainakaan minua ole koskaan haitannut, sillä saan synnytettyä tekstiä kuin tekstiä niin vallattoman helposti. Aivan ensin haluaisin kiittää (anteeksi, matkin taas Urpilaista – lause tuli täysin ajattelematta, enkä aio sitä korjata) kaikkia onnittelijoita. Tuntuu hassulta miten koko suku on jännittänyt puolestamme ihan alusta lähtien. Oma tätini soitti äsken ihan huvikseen kuulumisia kysyäkseen. Tulihan sen kanssa juteltua sitten vähän pidempäänkin. Jotenkin tuntuu että nyt vauvan myötä on niin paljon juteltavaa myös vähän vanhemman ikäpolven kanssa.

Kuvia näytän edelleenkin niille ketkä rohkenevat kysyä mesessä/facebookissa/irc-galleriassa/tekstiviestillä/henk.koht-viestillä ja niille ketkä niitä jostain netistä tongittuaan tai web2.0-yhteisöistä julkisesti löytävät. Kuvamme oli kuitenkin keskiviikkona ilmestyneessä Jyväskylän Kaupunkilehdessä, joten sen voin tietenkin julkaista myös täällä (scrollaa hieman alemmas).

Viittomakielessä olen edistynyt jälleen huimasti. Sujuvaa tuo viittominenhan on ollut jo pitkään, mutta tuntuu että pärjään nyt jo paremmin kuurojenkin kanssa. Sairaalassa emme tarvinneet tulkkia, mutta varasimme torstaiksi tulkin erästä palaveria varten, jossa keskustelimme synnytyksessä tapahtuneesta erikoislastenlääkärin ja synnytyslääkärin kanssa. Lähinnä nopeuttaaksemme keskustelua ja sairaalasanaston takia, sillä sanat esimerkiksi priima ja epiduraali eivät kuulu päivittäiseen viittomakieliseen sanavarastooni, vaikka kiertämällä ne osaankin viittoa.

Kaksikielisyys perheessämme on erittäin hyvä juttu, sillä lapsemme oppii viittomakielen automaattisesti. Olen kyllä melko varma että hän menee ohitseni sitten kun vähän kasvaa, mutta siinä samalla nopeutuu omakin oppiminen. Hain maaliskuussa varmaan kymmeneen paikkaan opiskelemaan. Tiedä sitten mihin tieni vie. Yliopistoon en ole kovin innostunut menemään, vaikka sinnekin hain pariin eri tiedekuntaan. Ammattikorkeakoulu kiinnostaa tällä hetkellä enemmän. Hain journalistiikan, tietotekniikan (ja ks. liittyvät) lisäksi Humakiin ja Diakiin viittomakielen tulkin koulutusohjelmaan, vaikka näillä näkymin en ole muuttamassa. Kuten sanoin, saa nähdä mitä tapahtuu. Myös viittomakielen opettajuus kiinnostaa.

Pikkuinen Jyväskylän Kaupunkilehdessä.

Kysyin Data Groupista tuossa kertaalleen töitä, mutta siellä oli työtilanne hyvä. Kysyin töitä myös Tietoasemalta, mutta sama juttu. Data Group oli mukava paikka, vaikka siellä olikin jotkut asiat hieman rempallaan. Pääsin jopa tuuraamaan myymälävastaavaa ja tekemän luottamustehtäviä. Siellä työskentelisin kyllä mielelläni siihen asti kun saan opiskelupaikan tai paremman työpaikan. Mutta katsotaan miten tilanne etenee. Nyt muistinkin että työtodistukseni on vieläkin hakematta.

Elämä on kaikin puolin mallillaan ja sosialisoituakin ehtii. Tärkein harrastus on tällä hetkellä oma perhe. Keskiviikkona oli neuvola ja kaikki oli hyvin. Neuvolatätimme sanoi että aivan kuin olisimme jo valmiiksi vanhempia, vauvan hoito sujuu niin hyvin. Vaipanvaihto on jo rutiinia ja oikeasti pidän siitä, vaikka sanoisitte mitä. Tuntuu aina niin hyvältä kun tytöllä on taas parempi olla puhtain vaipoin.

Olen viettänyt tytön kanssa paljon aikaa, enkä ole kerinnyt olla koneella – mikä on erittäin positiivista. Minua ei edes huvita istua tietokoneella nykyään niin paljoa kun on paljon tärkeämpääkin tekemistä. On se vaan niin suloinen tyttö, isin ja äitin oma pieni kullanmuru. Nimi on keksitty keväällä 2008 ja paljastetaan kesäkuussa 2009.

Asiaa oli varmasti paljon enemmänkin, mutta emäntä teki ruoat ja nyt syömme kaikki yhdessä. Tänään olisi vuorossa vielä vauvan kylvetys ja oma sauna. Vaimo ja tyttö eivät vielä saunaan pääse – vauva kun on vielä liian pieni ja Veera toipuu edelleen leikkauksesta. Käyn sitten yksin, mutta ainakin saan ottaa niin kovat löylyt kuin haluan. Elän elämäni onnellisinta aikaa. Kirjoitan vauvasta lisää lokissa ja blogissa.

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 30-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä itse perustamassaan digitoimistossa ja SaaS-palvelua kehittävässä startupissa, verkkosivujen tekijä, sosiaalisen median asiantuntija ja koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Suurin osa päivästä kuluu hevimusiikin ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter, leffat ja erikoisoluet lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä

 

2 kommenttia

  1. Lehtijuttu Kaupunkilaisessa 9.9.2013 | Rollemaa.org

    […] Jyväskylän Kaupunkilaislehti Maaliskuu 2009 – Vauvaviikko […]

  2. Lehtijuttu Keskisuomalaisessa 8.11.2013 | Rollemaa.org

    […] Jyväskylän Kaupunkilaislehti Maaliskuu 2009 – Vauvaviikko […]