Minustako kirjailija?

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , , .

Minä olen kirjailija. Okei, hieman juksasin, koska en ihan vielä ole. Mutta voisin olla. Olen oppinut, että kannattaa ainakin asennoitua olevansa sitä mitä haluaa olla. Tein ensimmäiset nettisivuni ennen kuin olin täyttänyt 10 vuotta. Nyt olen tehnyt web-alan töitä ammatillisesti yli kymmenen vuotta ja yrittäjänä kahdeksan vuotta. Vaikka en lapsena vielä ollut lähelläkään oikeaa ohjelmoijaa, ajattelin olevani sellainen. Ja se kannatti, sillä sain juuri sen mitä halusin ja osasin ja halusin osata.

Hauskana knoppitietona: Olen ollut suunnittelemassa ja koodaamassa verkkosivuja tahoille kuten Kirjasäätiö, Atena Kustannus ja Kustannusyhdistys. Olen siis päässyt tekemään töitä upeiden kirjallisuuteen liittyvien organisaatioiden kanssa. Mutta en (vielä) tekstin parissa.

Olen henkisesti kirjailija, vaikka en ole julkaissut yhtäkään kirjaa tai saanut yhtäkään kustannussopimusta kirjalleni. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on puhtaasti kertoa kirjoittamisestani ja siinä sivussa työn alla olevasta kirjastani.

Miksi kirjoitan?

Haluan kirjoittaa, koska rakastan kirjoittamista. Niin yksinkertaista se on.

Myönnettäköön, tämän tekstin tarkoitus on myös hieman herätellä mielenkiintoa kustantajien suuntaan, jos vaikka jokunen kala tarttuisi tähän epätoivoiseen mato-onkeeni. Samalla pyrin kartoittamaan myös mahdollisten lukijoiden mielenkiintoa tulevia kirjoituksiani kohtaan. Jos kirjoitteluni kiinnostaa vielä tässä kohtaa, lue eteenpäin. Kakkua en lupaa, mutta pieniä murusia on tulossa, kunhan vain jatkat lukemista.

Pelkästään kirjoittamisesta olen kirjoittanut tuhansia sanoja, sillä ajatusten purkaminen kirjoittamisen muodossa ei ole minulle ongelma. Rakastan ajatuksieni jäsentelemisestä tekstimuotoon ja itseilmaisusta tekstin avulla. Tekstien aiheella ei ole oikeastaan mitään väliä, kunhan aihe resonoi edes etäisesti. Käytän sanaa ”kipinä”, sillä aiheen on aiheutettava edes pientä kipinää. Vaikka se ei heti liekiksi asti kehittyisikään, pelkkä kipinä riittää tekstin syntymiseen.

Nyt mentiin metatason metatasolle?

Kirjoitan, koska kirjoittaminen on minulle luontaista. Tekstiä syntyy samaan tahtiin ajatusteni kanssa. Saatan kokea kävellessä tai suihkussa pakotettavaa tarvetta kirjoittaa. Joskus jopa teen niin. Suihkussa harvemmin, koska laitteet eivät oikein tykkää vedestä, mutta ainakin vesilasku jää pieneksi silloin kun täytyy rynnätä päätelaitteelle latomaan ajatukset virtuaaliselle paperille. Kunpa olisi laite, joka vain purkaisi ajatukseni reaaliajassa tekstiksi. Toisaalta, sormet ovat välillä ihan hyvä suodatin. Vaikka nörttinä kymmensormijärjestelmä edesauttaakin tekstin syntymistä melko nopeasti ajatuksen irrottua aivoista näppäimistölle, kirjainten nakuttelu näytölle synnyttää riittävän pitkän viiveen sekunneissa, jolloin sanoja ehtii jonkin verran pureskella jo niiden ilmestymisen aikana.

Kirjoitin ensimmäisen ”kirjani” tulevalle opettajalleni ollessani vielä kuusivuotias. Kirja kertoi taikurista, joka lähti matkalle. Se lensi ties minne taikavoimillaan ja matkalaukku sisälsi mitä ihmeellisimpiä esineitä. Mielikuvitusta minulta ei puuttunut ja nuorempana kirjoitin ”kirjan” jos toisenkin pöytälaatikkooni. Kirjoitin vain niin pitkään, että en enää muistanut juonen alkua. Kirjoitin vielä tuolloin kaunokirjallisuutta, alalajeina tieteis- ja fantasiakirjallisuus. En ikinä rohjennut näyttää tarinoitani. Koulukiusattuna olin epävarma ja teinkin tekstejä lähinnä omaksi ilokseni.

Tällä samalla tavalla suhtauduin pitkään muihinkin asioihin, joissa olin taitava. Musiikki ja koodi jäivät ensin tietokoneelleni. Työelämän kautta koodaaminen lähti kuitenkin lentoon näistä kolmesta keskeisimmästä taidoistani eniten ja siitä tulikin varsinainen elämäntyöni. Musiikkia olen vasta innostunut tekemään viime vuosien aikana enemmän ”tosissaan”, vaikka jo 2000-luvun lopulla julkaisinkin eräänlaisen pianoalbumin. Kirjoittaminen ja koodaaminen ovat kuitenkin ne kaksi pääjuttua, jaetulla ykkössijalla. Niiden jälkeen tulee vasta kaikki muu.

Kirjoitteluhommissa syyskuussa 2020.

Kirjoittaminen elämäni eri vaiheissa

Olen aina ollut aktiivinen lukija ja lukeminen on ruokkinut mielikuvitustani ja antanut runsaasti ideoita teksteilleni. Lukeminen laajensi sanavarastoani nopeasti ja sitä kautta kehitti kirjoittamistaitojani. Pidin aina enemmän kirjoittamisesta kuin suullisesta viestinnästä ja minulle oli aivan normaalia kirjoittaa sellaisiakin asioita, joita normaalisti sanottaisi ääneen. Myös isäni oli kaltaiseni kirjoittajaluonne ja introvertti, joten meille oli aivan normaalia kirjoitella toisillemme sähköpostiviestejä huoneesta toiseen jo 90-luvulla.

Pikkupoikana olin myös innokas radion kuuntelija. Internetin yleistyessä lähetin myös paljon sähköpostitse palautetta radiokanaville vielä koululaisena 2000-luvun alussa. Mieleeni painui hetki, jolloin kipeästi uusia juontajia kaipaava suomalainen radiokanava lähetti minulle paluupostissa kiitokset kehitysideoista ja pyysi tulemaan työhaastatteluun. Heitä kiinnosti palkata minut juontajaksi pelkän kirjallisen ulosantini vuoksi. Olin melko pikkuvanha ja sanoistani taitava. Vastasin kuitenkin rehellisesti: ”Kiitos tarjouksesta, mutta valitettavasti olen vasta 12-vuotias”.

Kirjoittamisharrastukseni sai lisää pontta alakouluikäisenä, kun päätin osallistua Jyväskylän legendan, kirjailija-toimittaja Risto Urrion järjestämään Skriivaa & Action luovan kirjoittamisen kerhoon. Kirjoittelimme Jyväskylän kirjailijatalolla tarinoita, runoja, näytelmien käsikirjoituksia ja muita luovia tekstejä muiden kirjoittamista harrastavien nuorten kanssa. Mieleen jäi erityisesti ensimmäinen luovan kirjoittamisen tehtävä, joka tapahtui lähellä olevassa Ravintola Sohwissa. Meidän piti kirjoittaa paperille haluamamme pizzan täytteet. Se oli jotenkin hauska osoitus siitä, että yksinkertaisetkin tekstit voivat olla luovia ja tärkeintä on lopputulos, joka maistuu hyvältä. Tehtävän taustalla taisi kuitenkin olla enemmänkin Riston huumorintaju.

Hauskana knoppitietona jälleen; myöhemmässä elämässäni firmani kautta pääsin suunnittelemaan myös Sohwin verkkosivuja. Mutta sen koommin en ole kirjailijatalolla käynyt. Urrion tosin tapasin sattumalta jälleen työni puolesta kirjoittaessani eräästä maistelutapahtumasta Olutravintola Explosive Barin arvio-osastoon, jonka kaikki arviot ovat käsialaani. Muutaman vuoden kestänyt arviopuolen toiminta loppui siinä kohtaa kun lopetin alkoholinkäytön pysyvästi.

Blogiharrastukseni lähti jossain vaiheessa karkaamaan lapasesta. Kirjoitin tämän henkilökohtaisen blogini lisäksi olutblogia, tietoteknisiin aiheisiin keskittynyttä blogia, leffablogia, vauvablogia, unipäiväkirjaa ja kirjablogia. Näistä jäljellä ja toiminnassa ovat enää tämä blogi (uusimpana lokikirja-osasto), Rollekino-leffablogini ja henkilökohtainen työhöni liittyvä kansainvälinen design-blogini. Vanha tietotekninen blogini/verkkolehteni ja kirjablogini löytyvät vielä netistä, mutta niille en enää löydä aikaa. Olutblogini lopetin viime vuonna, sattuneesta syystä. Työni puolesta tulee automaattisesti myös firmani blogi, johon olen kirjoittanut valtaosan teksteistä.

Kirjoittajana olen aina pitänyt itseäni melko keskinkertaisena. Kirjoittajan itsetuntoani söi merkittävästi se, että hain aikoinaan opiskelemaan journalistiikkaa, enkä saanut opiskelupaikkaa. Tuolloin media- ja journalistiikka-alalle oli tosin liikaa hakijoitakin. Kuvittelin kuitenkin olevani vain puuhastelija, joka ei olisi alaa ansainnutkaan. Pitkään kytenyt nuoruusajan masennus tosin vei viimeiset kunnianhimon rippeetkin. Senkin sairauden ajatukset purin teksteiksi. Tavaraa syntyi yhteensä 108 kokopitkän kirjoituksen verran.

Toimittaja-aika

Siviilipalveluksen käytyäni pitämäni Sivaripäiväkirjan oli aika päättyä ja tarvitsin taas lisää virikkeitä kirjoittamiseen. Hakeuduin vapaaehtoistöihin verkkolehteen nimeltä Metallimusiikki.net ja lähdin tekemään toimittajanhommia metallimusiikkimaailmaan. Haastattelin tunnettuja bändejä Suomesta ja maailmalta, tunnetuimpina varmaankin Mokoma, Turmion Kätilöt, Norther, Eluveitie, KYPCK, Sotajumala ja Kvelertak. Lisäksi arvioin lukuisia tapahtumia ja levyjä. Joitakin tekstejäni löytyy vieläkin netistä, vaikka verkkolehti on muuten enemmän tai vähemmän kuopattu.

Toimittajan aika oli introverttinä raskasta, mutta palkitsevaa. Otin töitä hyvin vähän, mutta pienikin määrä tuppasi imaisemaan energiavarat tyhjiin. Alkoholin voimalla jaksoin festareista toiseen, mutta perheenlisäysten ja yrittäjäuran alkamisen myötä jätin homman lopulta pois päiväjärjestyksestä. Tulipa kokeiltua ja koettua kaikenlaista. Kaikki kunnioitus toimittajan työtä kohtaan. Ei ole välttämättä ihan minun juttuni.

Niin, mutta mites se kirja?

Olen koko kirjoittajaurani ajan haaveillut kirjan kirjoittamisesta ja tiedän, että ainakaan taidoistani se ei ole jäänyt kiinni. Tiedän osaavani kirjoittaa. Jo äidinkielen opettajani sanoivat aikoinaan, että olen taitava kirjoittaja ja verbaalisesti lahjakas. En vain ole uskaltanut sanoa sitä itse ääneen. Nyt on vihdoin aika.

Moni edesottamuksiani seurannut tietää, että minulla on kautta elämäni ollut eriasteisia ongelmia rahan kanssa. Kärsittyäni nuorempana vuosia masennuksesta, raha-asiat menivät huonolle tolalle. Rahavuodatuksia voi lukea avainsanan ”raha” alta, riittää kun selaa tarpeeksi pitkälle. Isäni kuoltua vuonna 2019 moni asia elämässäni muuttui. Päätin tehdä elämässäni oleville epäkohdille vihdoinkin jotain. Päätin lopettaa asioista valittamisen ja keskittyä konkreettisesti asioiden muuttamiseen paremmaksi. 29. heinäkuuta 2019 tein päätöksen. Vaikka olin vuosia aiemmin päässyt vanhoista veloista eroon, nyt minulla oli uutta kulutusluottovelkaa yli 12 000 euron edestä. Kahlasin vielä kerran netin kaikki budjetointitavat läpi ja tein kovasti töitä velkojeni listaamiseen ja asioiden hoitamiseen. Oikean asenteen ja työkalun kautta koko ajatus aukesi ja kaikki asiat loksahtivat paikalleen. Ensimmäistä kertaa uskoin tulevaisuuteen. Noin viikkoa myöhemmin kirjoitin aiheesta ensimmäisen kirjoituksen otsikolla ”Parempi rahatilanne YNABin avulla”. Myöhemmin samana vuonna aloitin raha-aiheisen kirjan kirjoittamisen.

Avasin kirjan aihetta ensin Twitterissä ja moni osoitti mielenkiintoaan idealle. Tarkoitukseni oli kirjoittaa alkupätkä kirjasta eräänlaisena elämäntarinana siitä miten pohjalta voi päästä ylöspäin taloudellisesti ja toinen puolisko kirjastani käsittelisi opas-tyylisesti niitä samaisia asioita, joilla itse pääsin taloudellisesta hautakuopasta takaisin elävien kirjoihin. Olin raha-asioiden kanssa aikoinaan oikeasti niin pohjalla, että olin sossun lisäksi ruokajonon ja diakonisen kirkon asiakas. Vuonna 2015 hieman sivusin tätä aihetta kirjoituksellani ”Leipäjonosta yrittäjäksi”.

Halusin koostaa kaikki nämä rahaan ja elämäni taloudelliseen puoleen liittyvät asiat ja kokemukset yksien kansien väliin. Kirjoitin ensin 10000 sanaa. Sitten toiset. Nyt käsikirjoituksessani on 28747 sanaa. Kehittelin tietokirjailijatuttavani Katleena Kortesuon kanssa kirjan nimi-ideoita ja myös Pekka Sauri lähti komppaamaan kirjaideaani Twitterissä. Taisinpa myös lähettää heille ja monelle muulle käsikirjoitukseni katseltavaksi. Kymmenet Twitter-seuraajani innostuivat kirja-ideastani ja lähtivät komppaamaan.

Lähetin käsiksen, synopsiksen ja saatekirjeen seuraaville kustantamoille: Into, Atena, Docendo, Karisto, LIKE, Minerva, PS-Kustannus, Tammi ja Vastapaino. Jossain oltiin alkuun kiinnostuneita, mutta lopulta kaikkialta tuli vastaus, että kirja ”ei sovellu kustannusohjelmaan”. Tämä ei todennäköisesti tarkoita sitä, että käsis olisi huonosti kirjoitettu, siitä ei olisi ainesta kirjaan tai siinä olisi muuten mitään yksittäistä asiaa pielessä vaan sitä, että kustantamo ei sillä hetkellä yksinkertaisesti kaipaa nuorille suunnattua talousaiheista tietokirjaa valikoimiinsa. Ymmärrän kyllä, että kustannustoimittajan mielessä saattaa pyöriä kysymys: Mutta myykö kirja varmasti?

Kevään 2021 jälkeen lopetin toistaiseksi kustantajien pommittamisen ja keskityin puhtaasti kirjoittamiseen. Sen jälkeen jätin kirjan tauolle motivaation puutteen vuoksi. Kaikenlainen muu kirjoittaminen jatkui, mutta kirja sai toistaiseksi jäädä pöytälaatikkoon. Nyt ajatus kirjasta on kuitenkin jälleen syttynyt pääni sisällä uudelleen.

Tarkoituksena olisi kirjoittaa tulevaisuudessa lisääkin kirjoja, jos kohtalo sen minulle suo. Tulevista aihesta kuitenkin enemmän lisää myöhemmin. Katsotaan, saanko edes ensimmäistä kirjaani ulos.

Kaipaan sinun apuasi

Minulla on ollut tarkoituksena rakentaa rahakirjalle jonkinlainen laskeutumissivusto, koska verkkosivuja osaan tehdä parhaiten. Markkinointihenkiselle sivulle olisi tarkoitus kasata tyylikäs ulosanti ja pääpointit kirjasta. Tämän lisäksi voisin kerätä sivulle ihmisten tweettejä kirjaani liittyen sekä kiinnostuneiden nimiä tai sähköpostiosoitteita. Se toimisi eräänlaisena odotuslistana.

Ennen sivustoa, tämä artikkeli saa toimittaa tuota samaa virkaa.

Kysynkin siis: Mitä mieltä olet tästä kirjoituksesta tai kirjaideastani ylipäätään? Kerro minulle vaikka Twitterissä, jos haluat lukea kirjani. Jätä tähän tietosi, niin laitan sinut ylös tukijajoukkooni ja lähetän sinulle kirjasta ensimmäisenä tietoa sitten kun asia realisoituu.

Haluan lukea tulevan kirjasi ja osallistun tukijajoukkoihisi

"*" näyttää pakolliset kentät

Tietojani saa näyttää tällä sivulla
Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.

Hyvä kustantajan edustaja, haluaisitko julkaista kirjani?

Olen kovasti töitä tekevä niin kirjoittajana kuin ihmisenäkin. Tykkään siitä, että asiat menevät eteenpäin. Haluatko auttaa minua kirjani kanssa? Tehdäänkö kipinästä todellinen liekki? Ota yhteyttä Twitterissä tai meilitse roni@dude.fi!

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 33-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä