Maanantaimetallia 30-35

Maanantaimetallit ovat jääneet jälleen kirjoittamatta työkiireiden takia. Siksi saatkin tänä maanantaina oikein erityistä herkkua, viisi kappaletta kerralla. Kuluneen kuukauden aikana metallirintamalta on löytynyt suorastaan herkullisia paloja ja on ilo jakaa niitä muillekin metallin ystäville. Vähemmän heviä kuuntelevat varmasti tunnetusti skippaavat tämän bloggauksen jo pelkän otsikon nähtyään.

Suomalaisen funeral doomilta haiskahtavan doom metal -poppoon Shape of Despairin levy löytyy pitkän odotuksen jälkeen myös Spotifysta. Kyseessä on nimikkolevy, joka on kokoelmalevy ja vieläpä erittäin onnistunut sellainen. Levyllä olevat kappaleet oikeastaan kertovat mistä koko bändissä on kyse, lätty on nimittäin sen verran monipuolinen ja upea.

Shape of Despair – Night’s Dew

Jatketaan suomalaisella linjalla. Verjnuarmu on ollut jo syntyjään piristävä uutuus suomalaisen metallin piirissä. Savoksi ennenvanhojen ja keskiaikojen kurjuuvven ajoista laulava poppoo julkaisi viime vuonna levyn nimeltään Lohuton. Jokainen kappale on sitä taattua kuolometallia tällä levyllä, jolta on vaikea valita sitä yhtä ja oikeaa. Paha Paemenen Puvussa levyn nimikkobiisin Lohuttoman lisäksi kolahtaa kuitenkin eniten, niin sanoituksiltaan kuin tunnelmaltaankin. Levyä ei valitettavasti löydy Spotifysta.

Verjnuarmu – Paha Paemenen Puvussa

Kikkelimetalli ei ole aikoihin sytyttänyt, mutta hiljattain törmäsin amerikkalaiseen Theocracyyn ja heidän uusin tuotos As the world bleeds (2011) Spotifyssa jotenkin säväytti. Kappale löytyy ainoastaan Spotifysta.

Ranskalaisesta Alcestista tutun Neigen kaveri Fursy Teyssier soittaa Amesoeurs -yhtyeen lisäksi Les Discretsissä, joka yhdistelee Alcestin tapaan black metallia, post-rockia ja sludgea keskenään. Fuusiota voisi sanoa jonkin sortin post-metalliksi, eli melankoliseksi metalliksi, jossa kevyet ja rankat elementit vaihtelevat paikkojaan. Tämän voi todeta parhaiten kappaleessa Song for Mountains. Muuten kappaleet ovat melkein poikkeuksetta ranskan kielisiä. Sain jopa työkaverini innostumaan tästä yhtyeestä. Kannattaa tsekata.

Depressiivisen itsetuhoa hehkuttavan Shiningin keulahahmo Niklas Kvarforth julkaisi vähän aikaa sitten kokoelmalevyn Fifteen years of absolute darkness. Levyllä on pelkkiä äärimmäisen synkkiä kappaleita eri artisteilta, joiden kappaleista Niklas on tehnyt omia versioitaan. Tykästyin erityisesti Niklasin versioon goottiyhtye The Vision Bleakin I Dined With the Swanista.

Niklas Kvarforth – I Dined With the Swans

Siinäpä ne olivat. Toivotan sinulle metallista viikkoa!

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää