Ihan liian pitkään miettinyt mitä tänään kirjoittaisin. Aivan tavallinen leposunnuntai. Hammasta vihloo, pitääkin varata hammaslääkäri. En tykkää, kun kroppa lahoaa ajan kanssa, mutta sitä on elämä.

PS. Katso Weksin parituntinen video.

Täydet kahdeksan tuntia unta ja yllättävän toimelias päivä. Matolla on tarkoitus juosta 10 kilometriä, mutta jaksankin vain kuusi. Overwatch kiinnostaa ohikiitävän hetken, mutta ei ole oikein ollut pelifiilistä pitkään aikaan.

Vaikka tekeminen karkaa koko ajan johonkin koodaamiseen, konffimiseen tai produktiivisuustyökalujen säätämiseen, näinä päivinä on hyvä muistaa levätä.

Heti kun poistan rutiinisovellukseni, unohtuu päivän rutiinit. Minulla on niin paljon tekemistä, että perusasiatkin vaativat tarkistuslistan. Nyt kun lähdin rikkomaan juuri ja juuri toimivaa Todoistin käyttöä, huomaan taas vertailevani eri sovelluksia, vaikka tiedän että sitä ”vielä parempaa” en löydäkään. Tweek, Sunsama, Tiimo – valitse 2.

Isoin haaste on se, että haluan metodin olevan samaan aikaan aivolleni strukturoitu, mutta helppo. Luulin pystyväni elämään ilman aikablokkaamista, mutta en pysty. Aivoni eivät osaa pitkiä listoja ilman funktiota.

Perjantai jää kesken, kun nukahdan telkkarin ääreen. Onneksi on viikonloppu.

Monesti huomaan, ettei olisi tarvinnut tehdä niin pitkää työpäivää, mutta olen taitava keksimään pakottavia syitä itselleni. Tämä on ainainen, sisäinen ristiriita.

Pizzaa, migreenilääkettä, iltapäiväkahvit, 5-6 tunnin yöunet. Muunmuassa näistä elämäni koostuu tällä hetkellä.

Päivään mahtuu enemmän koodia ja palvelimia kuin läheisten seuraa. Teen töitä tietokoneiden ja tekoälyjen kanssa. Ihmiskontakti jää vähemmälle. Tänään se on erityisen konkreettista, kun toimistollakaan ei ole ketään. Ei edes viereinen yritys. Lunta sataa, katson ikkunasta ulos. Kylmä pimeys katsoo takaisin.

Tyhjä olo.

Ehkä se tästä.

Liikaa ideoita, liian vähän aikaa. Yhden toteutin.

Duden blogissa myös uutta: Zero-click-ilmiö vie verkkosivuilta kävijät – Dude ja tekoäly WordPress-verkkosivuilla