Aina kun katson kelloa, on kulunut monta tuntia. Se on merkki siitä, että aika kuluu enimmäkseen viihtyen. Ilta on kulunut Overwatchia pelatessa. Olen taas nukkunut liian vähän, eikä ole jaksanut tehdä mitään muuta kehittävää.

Työpäivän sekavaan wrap up -lokiin kirjoitin seuraavasti:

Keskiviikko 9.3.2022

Noh, vähän pettymys, kun menikin perjantain presen tekemisessä (Reveal.js) leipäosa päivästä, palvelinten väärät hälyt ja niiden selvittely söivät flown kokonaan (puhelinsoitot), huoltoukko kävi asentamassa vessaan uudet valot ja bideen, poika vähän häiritsi tultuaan kahdentoista jälkeen koulusta. Aspahommissa meni tunti jos toinenkin… tänäänkin. No, ainakin sain paljon hyvää kehityshommaa aikaan ja lohkogeneraattoria eteenpäin.

Mutta vähän nihkeempi päivä tänään.

Hyvä päivä tänään. Nyt flunssaisena en ole viitsinyt käydä juoksemassa. On enää pientä köhää, joten ryhdyn heti herättyäni kahdeksan jälkeen töihin. Puolet firmasta on yhä toipilaana.

Flow-tilat ovat tehneet comebackin. Hyvä päivä. Töiden jälkeen juttelen yli tunnin vaimon kanssa. Vahvistuu fiilis siitä, että olen hyvässä pisteessä elämässäni. Kumpa vaimo löytäisi vielä jonkin ”oman juttunsa”. Minulle se on ehdottomasti verkkosivut, Dude, elämäntyöni, koodi ja infra. Siitä puheenollen, Air-light sai juuri uuden version.

Ehkä olen Hintsan core-mallin mukaan kuitenkin kaikista eniten koodarinörtti ja vasta sitten kirjoittaja, ajattelija, muusikko ja pelaaja. Identiteettini on sekavasti moneen suuntaan rönsyilevä.

Jos koko homma pitäisi kiteyttää yhteen lauseeseen tai identiteettiin, niin vastaisin: Olen pieni poika. Sellainen minä pääni sisällä olen, olen aina ollut ja tulen aina olemaan. Pieni, herkkä poika.

Lauantaina, 8. tammikuuta 2022

Herään sairaaseen päänsärkyyn. Kuin krapulassa olisi. Se vaihtoehto ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä olen ollut raittiina 575 päivää. Kurkku on edelleen kipeä. Yskittää. Aamukahvin ja Buranan jälkeen mietin avaisinko työkoneita ollenkaan. Päätä särkee niin, että silmissä sumenee. Ei kannata. Ilmoitan töihin, että en sittenkään tee töitä sairaana.

Puolet päivästä menee sängyllä telkkaria tuijottaen. Lounasaikaan palan halusta puuhata edes jotain, joten alan järjestelemään tavaroitani. Vaimo ampuu kuitenkin siivoushaaveeni alas. Herttainen huolehtija, vaikka olen ainoastaan miesflunssassa.

Toisestakin koronatestistä tulee maailman selkein negatiivinen testitulos. Pakko uskoa.

Illalla on ollut parempi olo, vaikka kurkussa on neulasia. Ainakin kipu on muuttunut ärsytysyskäksi. Paranemisen merkkejä. Huomenna uskaltaudun todennäköisesti jo työhommiin.

Päivän korvamatona nostalgisointia New Kids on the Blockin tahtiin. On muuten bängeri. Menneistä haaveilu istuu hyvin tähän ajankuvaan. Toisipa joku vanhat hyvät ajat takaisin. Tai ainakin ne asiat, jotka olivat paremmin.

Kymmenen tuntia unta. Riittää ihan hyvin. Kurkku on edelleen kipeä. Vähän vetämätön olo. Ilmoitan varmuuden vuoksi töihin, että työskentelen kotitoimistolta käsin alkuviikon.

Katsomme hyvän elokuvan vaimon kanssa. En jaksa avata tietokonetta. Taidan katsoa vielä toisen elokuvan. Huominen työpäivä ei jotenkin ajatuksena lähde vielä ollenkaan, mutta onneksi sitä ei tarvitse vielä miettiäkään.

Kurkkua särkee. Lievät flunssan oireet ovat jatkuneet vuorokauden. Teen varmuuden vuoksi koronatestin. Yksi viiva näkyy niin selkeänä kuin viiva voi näkyä. Ei koronaa, perus miesflunssaa vain.

En jaksa kirjoittaa. Päätä jomottaa. Olen kotona taas, mutta juuri nyt ei innosta oikein mikään.