Herään 6:25. En ole virkeä. Ei siellä päinkään. Päätän silti yrittää aktivoida aivojani katsomalla aamutelkkaria. Tavoite on kova lähteä lenkille, mutta en saa itseäni herätettyä ihan heti. Hampaat, vaaka, perusjutut. Jotenkin se aika vain rientää ja kello on jo lähes puoli kahdeksan kun pääsen ulos juoksemaan.

Juoksen hyvän lenkin. Välittömästi kotiin tultuani katson puhelinta. Kauhukseni muistan, että omistajien viikkopalaveri on alkanut kahdeksan minuuttia sitten. Ei kai taas… samankaltainen unohdus tapahtui maanantaina ja keskiviikkona. Avaan pöytäkoneen ja hyppään videopalaveriin vielä lenkkivaatteet päällä.

Hittolainen, että ärsyttää. En muista että urani aikana olisi ollut koskaan vastaavaa hajamielisyyttä. Ehkä tämä kertoo siitä, että viikko on ollut liian täynnä.

Toimiikohan puhelimeni ilmoitukset alkuviikon Android 13-päivityksen myötä? Pakko tarkistaa asia. Kalenterin ilmoitukset näyttävät tulevan äänettömänä. Ei perhana. Ehkä tämä ei ollutkaan täysin minun syytäni? Osittain vain.

Siltikään en ole muutenkaan ollut tällä viikolla parhaimmillani. Keskimääräinen unimäärä on kuusi tuntia, kaksikymmentäkuusi minuuttia. Suurinosa viikon unista on keltaisella, eli keskilaatua. Huomioni on myös mennyt tiimin kouluttamiseen, itsenäisyyspäivä katkaisi viikon focuksen ja tekeminen on repaleista sälää sinne tänne. Perus joulukuun puoliväli siis.

Perjantain päätän silti ottaa rennosti, vaikka viikko on ollut mitä on (ei suuria urotekoja). Saan laskutettavaa työtä onneksi myös aikaiseksi. Koodikatselmoinnin jälkeen riennän kotiin viemään reppua ja tietokonetta, josta lähdemme suoraan Finnkinolle. Hyvä elokuva.

Arki oli mitä oli, mutta nyt on viikonloppu. Joudun tosin hieman koodaamaan myös lauantaina, mutta se on oma valintani. Nyt rennosti vaan…

Terapiapäivä. Vähän jotenkin tukala olo kaiken puhumisen jälkeen. Silti toimistolle. Lunta on tullut yön aikana älyttömästi ja sitä on satanut koko päivän. Oikein jouluinen ja talvinen fiilis.

Iltapäivällä kaksikin Mastodon-kohtua, Suomimastodonissa ja Raspberry Pi:n yhteissössä. Some on ihmistensä summa…

Kumma olo. Tekemistä on edelleen liikaa. Huomisesta tulee kiireinen. Viikonloppunakin olisi koodattavaa. Odotan rauhallisempia aikoja.

Istun toimistolla. Yksin. Päivän työt on tehty. Tänään on ollut vilkasta. Hommaa on niin paljon, että kaikkea ei ehdi tehdäkään. Onneksi roolit selkeytyvät pian. Uusia tyyppejä tulee taloon ja homma rokkaa. Hyvä fiilis tekemisestä ja siitä, että enää ei ainakaan tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä, että ei ehdi kaikkea.

Tekoäly on hienoa. Vaikka väsyttää ja päivä on ollut pitkä, jään toimistolle koodaamaan – tätä Rollemaata. Listalla on ollut pitkään ominaisuus, joka näyttäisi päiväkirjamerkinnän jälkeen tasan vuosi sitten kirjoitetun merkinnän. Onneksi on GitHub Copilot. Eipä tarvitse illan kähmyssä miettiä enää liikaa, kun tekoäly hoitaa 99%:sti toimivan queryn.

Tuntuu maanantailta. Mutta on keskiviikko. Merkillinen välipysähdys tuo itsenäisyyspäivä.

• Unta: tarpeeksi
• Lenkki: 10,15km
• Ruoka: Mäkkäristä nugetteja
• Fiilis: Erinomainen
• Kahvia: On
• Serverit: Tulilla

Herään maanantaihin. Järkyttävä väsymys. Ei tule mitään. En aio lähteä lenkille. Ei motivoi. Sen sijaan kääriydyn takaisin peiton alle ja nukahdan uudelleen. Näin on hyvä.

Tässä asunnossa on hyvää se, että se ei ole liian kuuma. Edellisessä oli talvellakin 26 astetta. Nukun paremmin, kun lämpötila on 18 ja 20 välillä. Viileämpi huoneilma on tutkitusti hyvä juttu yöunille. Tämä aiheuttaa kuitenkin herätessä sen, että ei millään haluaisi nousta lämpimästä peiton alta. Olisipa aamutakki.

Herään kahdeksan pintaan aamupalalle ja aamukahville. Kaikki muut vetelevät sikeitä. Koulu on antanut vapaapäivän itsenäisyyspäivän aaton aattona, koska lapsilla oli joku lauantai aiemmin koulua.

Töissä kahvia ja aamupalaveriin. Väki on vajaa, ei päästään, vaan lukumäräältään. Osa on ottanut pidemmän viikonlopun. Kun viikon hommat on selvillä, ryhdymme hommiin. Koutsailen uutta harjoittelijaamme välissä. Menee ajantaju. On aika lähteä syömään.

Pizzaa eilen, pizzaa lounaalla, pizzaa illalla. Karkaa lapasesta. Istun lounaalla yksin. Katson kelloa ja kauhukseni huomaan, että palaverin alkuun on kaksi minuuttia, eikä ruokatilaukseni ole edes vielä saapunut pöytään. En yleensä unohda palavereja, en muista milloin viimeksi on käynyt näin. Laitan heti työkavereille viestiä, että kertokaa että tuli äkillinen este ja tulen myöhässä.

Kun pääsen toimistolle, huomaan ettei asiakas ole palaverissa. Odottelemme hetken ja painumme jatkamaan hommia. Asiakas pahoittelee meilitse, että on unohtanut palaverin. Sovimme uuden ajan. Onni onnettomuudessa. Huvittaa.

Töissä venyy pitkälle iltaan. Saan paljon aikaan, mm. air-blocksista ison releasen.

Päivä hurahti taas jonnekin. Huomenna on itsenäisyyspäivä. Aion soittaa taas pianolla Finlandian.