Miten tässä taas käy näin? Kello on 23:48 tätä kirjoittaessa ja päivän minuutit hupenevat.

OCD-Rolle kicks in…

Olen innostunut Svelte + Vite + Vanilla JS stackista webappiksen koodaamisessa. Ehkä pian saan ne auth + login -napit toimimaan. Palaan normaaliin elämään, sitten kun on valmista.

Aivan kuin töissä ei olisi tarpeeksi kaoottista. Minkäs sille mahtaa, kun intohimona on ohjelmointi. Uni ja pää kärsii, mutta ainakin tulee siistiä jälkeä.

Aamulla terapiaan. Sen tarpeessa olenkin.

Tänään töissä 9-22. Palataanpas taas kun on energiaa. Never stop the madness.

PS. Jos tiedät suunnittelijoita, kerro minulle.

Sain idean, mutta pää ei toimi. Onneksi tekoäly auttaa.

Nukun taas pitkään, mutta en yhtä pitkään kuin eilen. Päivä kuluu tietokoneen ääressä. En tee mitään kehittävää, paitsi listan rakentelua, jos sitä voi sellaiseksi laskea. Joulukuusessa on vihdoin koristeet ja valot, rouva kävi hakemassa. Rustalta 1. joulukuuta tilatut värivalot eivät ole saapuneet vieläkään. ”Toimitusaikamme on 5-10 arkipäivää. Varastollamme on tällä hetkellä ruuhkaa ja henkilökuntamme purkaa sitä täydellä teholla. Käsittelemme tilauksesi mahdollisimman pian.”, no, huomenna on yhdestoista päivä. Eipä vishiin.

Olen juossut tällä viikolla 20.6km/20km, mutta silti pääkoppani jotenkin nakuttaa, että pitäisi ylittää itsensä ja käydä vielä neljännen kerran. Vuosi sitten ei ollut meno yhtään tehokkaampi. Ja miksi aina tarvitsisi muka tehdä ”vielä paremmin”? Nyt loppuu tämä suorittaminen.

Muutenkin mentaliteettini on jotenkin ollut tehdä vapaa-ajankin asioita ”alta pois”. Se on hyvä periaate, mutta ei silloin kun ”alta pois”-asioita alkaa tehdä pakonomaisesti esimerkiksi syömisen ehdoilla. Ikään kuin en voi rauhoittua olemaan aloillani, ennen kuin kasvit on kasteltu, päiväkirja kirjoitettu, budjetti laskettu, kirja luettu ja niin edespäin… ei se ole elämää se, jos kaikki kivatkin asiat ovat vain ”alta pois” suoritettavia juttuja.

Yritän jatkossa viikonloppuisin olla rakentamatta liian tarkkaa suunnitelmaa tekemisille ja vaikka sitten ”unohtaa” jonkun tekemisen ihan tahallani. On tärkeämpää osata olla vain, kuin koko ajan tehdä jotain.

Tänään on vaikea keskittyä mihinkään hyvään. Nukun liian pitkään. Unelle on toisaalta selkeä tarve, mutta 10 tuntia ja 8 minuuttia on liikaa. Tästä syystä myös aamupala venähtää ja olo on ponneton. Yritän pitää mielialaa yllä tekemällä kivoja asioita, mutta tänään on tarkoitus koodatakin, muutakin kuin omia juttuja.

Omat koodailut vievät voiton ja sen tuloksena syntyy lista suomalaisista Mastodon-käyttäjistä. Saan pari tuntia koodattua myös sitä mitä pitikin. Tässä välissä Veera ja lapset käyvät pihalla, ilmeisesti Coca Colan joulurekkaa katsomassa ja muuta sellaista.

Unohdan lounaan. Päivällinenkin venyy. Huomaan, että en ole syönyt aamupalan jälkeen mitään. Tunnelma kiristyy, lapset kitisevät ja kaikilla on huono mieliala. Tuntuu, että negatiivinen synnyttää vain lisää negatiivista. Lopulta minullakin menee hermo. Ei tästä taida tulla tänään enää mitään. Miksi edes koodaan, kun se aiheuttaa vain lisää kireyttä? Sain hommat aluilleen, mutta ei lähtenyt niin hyvin lentoon kuin olisin toivonut. Pitää osata irrottaa ote silloin kun se ei pysy kiinni.

Huomaan, että syömättömyys, ylimääräinen häly ja muiden mieliala vaikuttavat aika radikaalisti omaan fiilikseeni. Vaikka kuinka yritän torjua triggerit ja pysyä rauhallisena, ei sitä loputtomiin jaksa. Lopetin mielialasovelluksen käytön joitakin päiviä sitten, kävi jotenkin liian työlääksi päivittää. Unohdin pitää sitä ajan tasalla, eikä se tarjonnut enää tarpeeksi. En minä halua nähdä käppyröitä, jotka toistavat itseään. Jos edelleen käyttäisin sitä vieläkin, ahdistus olisi varmaan tapissa tämän lauantai-illan osalta.

Mitä tästä opimme: Nuku normaaleja määriä, syö säännöllisesti, älä koodaa väkisin.

Nyt niitä siipiä naamaan kuin olisi jo.