Mikä lokikirja?

Rollemaan kapteenin lokikirja on Rollen kevyt päiväkirja ja päivittäinen kirjoitushaaste. Tavoitteena on kehittää mielenterveyttä, kirjoittamisharrastusta ja madaltaa kynnystä itseilmaisuun.

Kiinnostaako saada reaaliaikainen ilmoitus uudesta tekstistä? Liity Rollen tekstit Telegram-ryhmään!

Tottakai!

Maanantaimasiinat

Herään 6:30. Hämmennyn jostain syystä ja tarkistan, eikö älyherätys osannut katsoa kevyen unen sykliä oikein. Totean kuitenkin olevani tarpeeksi virkeä, josta päättelen että hyvin kello toimii. Katson aamutelkkaria hetken.

Juoksen. Energiaa riittää. Tuntuu siltä, että olen elämäni kunnossa. Vaikka yritän aloittaa rauhallisesti, juoksen silti reilut kuusi minuuttia per kilometri. Aurinko paistaa, kevät tuntuu hyvältä.

Runsas aamupala, aamukahvi ja sitten kävely toimistolle. Firma sisäiset aamupalaverit käyntiin. On mukavaa taas nähdä äijiä hyvin levätyn viikonlopun jälkeen.

Hakkaan päätäni erään migraatioasian kanssa ja kokeiltuani neljää eri tapaa tehdä sama asia, löydän lopulta ratkaisun. Kello on kuitenkin jo kuusi illalla ja kaikki ovat lähteneet kotiin. Laitan hälytysjärjestelmän päälle ja toimiston ovet säppiin. Vaikka vähän venähti alkuperäisen suunnitelman yli, olen silti tyytyväinen työpäivääni. Tämä on sitä mitä teen ja mistä minä nautin.

Pääni vilisee ajatuksia kotimatkalla. Menen Clas Ohlsoniin ostamaan puuttuvaa virtapiuhaa. Tyttären tietokoneeseen olisi tarkoitus vaihtaa näyttö ja emolevy kaapista löytyneiden parempien tilalle. Ostettuani tarvittavat, havahdun, että kädessäni ei ole isäni hanskoja. Vastahan minä niitä toimistolla hypistelin… taidan olla tapani mukaan hajamielinen. Palaan takaisin liikkeeseen, mutta hanskat eivät ole siellä. Toivottavasti vain unohdin ne toimistolle, sillä ne ovat ainoa asia mitä isästäni jäi jäljelle. Niillä on mittava tunnearvo. Tulen surulliseksi, jos ne nyt hävitin. No, huomenna tarkistan toimistolta. Päätän, että en murehdi etukäteen.

Ilta kuluu tyttären masiinaa säätäessä. Vien välissä romurautaa Clas Ohlsoniin ja ostan unohtuneen adapterin samalla. Välissä unohdan syömisen. Tytär siivoaa huonettaan toista tuntia ja nukkumaanmeno venähtää. No, ainakin siivoaa.

Lapset unille saatuani olen väsynyt. Energia alkaa vihdoin hiipumaan. Tehokas maanantai. Paitsi että sitten pitäisi syödä. Juuri kun sitä energiaa ei tarvitsisi enempää. Nälkäisenä ei ole kuitenkaan mukava mennä nukkumaan. Ja onhan kellokin vasta kymmenen.

Tässä kirjoituksessa on 336 sanaa.

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 33-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää