Huh mikä tiistai. Asuntovahti ilmoittaa kerrankin potentiaalisesta asunnosta ja vieläpä aivan naapuritalosta. Pistän heti hakemuksen sisään ja saan pian asunnosta tarjouksen. Olemme etsineet tilavampaa kämppää jo pari vuotta, mutta Jyväskylässä ne ovat olleet pidempään kiven alla. Omistusasuntoa emme vielä saa, koska omaa varallisuutta ei olla ehditty kerryttää ja velkojen selvittämisestä on vielä kulunut liian lyhyt aika. Ei viitsi riskeerata lainahommien hakemista ennen kuin ASP-tili on täynnä. Mutta vuokralla voisi elää ikiomaa kämppää odotellessa vähän laadukkaammin.

Asuntotarjouksen saatuani laitan välittömästi viestiä, että olemme kiinnostuneita. Saamme näytön sovittua samalle päivälle. Asunto on tarpeisiimme täydellinen. Lupaan hehkuttaa siitä lisää heti kun vuokrasopimus on allekirjoitettu.

Soitan äidilleni ja puhumme pidempään kun on tarkoitus. Mutta minkäs sille mahtaa, äiti on rakas. Nyt myöhäisillan elokuva, katsomme rouvan kanssa niin pitkään kuin silmät pysyvät auki. Tästä päivästä kehkeytyikin kerrassaan loistava. Kaikin puolin hyvä fiilis, kun asiat vain muuttuvat aina paremmaksi ja paremmaksi.

Hyvä, tehokas maanantai. Herään ennen herätystä, ennen kuutta. Koska en voi juosta eilisen puolimaratonin takia, en lähde myöskään kävelylle. Sen sijaan nautin hitaasta aamusta kahvikupillisen kera. Jostain syystä päätä särkee heti herätessä, epäilen nestehukkaa, niskajumia tai molempia.

Kerrankin päivä, jona ei ole mitään ohjelmassa neljän jälkeen. Siispä aloitan pienet Overwatch-rundit.

Tästä tulee hyvä viikko.

Lauantaipäivä kuluu kokonaisuudessaan Sony-tilin (PS4) ja puhelimen ROM-testailujen kanssa säheltäessä. Lenkki jää kokonaan välistä puhelimen soft brickin takia. saan kuitenkin homman selvitettyä ja nyt onkin mainio Pixel Experience sisässä.

Alkaa rytmi tasoittumaan, nimittäin sunnuntaina herään yhdeksältä pirteänä päivään, alla reilut seitsemän tuntia unta. Aamupalaa, kahvia ja hetki nörttäilyä. Iltapäivällä lähden juoksulenkille. Ajattelen, että juoksen vähintään kymmenen kilometriä, mutta sitten päätänkin lähteä tutkimaan uusia maisemia ja käännyn Holstissa Lohikoskelle vievälle sivupolulle. Päädyn Käsälän rantaan. Kyllä, Käsälä. Sen niminen paikka on Jyväskylässä, enpäs tiennytkään. Se on jossain Lohikosken Lahjaharjun välissä.

Jatkan Käsälästä eteenpäin. Polku vain jatkuu ja jatkuu. Kymmenen kilometriä tulee täyteen ja tajuan, että minunhan pitää juosta vielä takaisinkin. Tiedän jo tässä kohtaa, että lenkki venyy. Noin 15 kilometriä on hauskaa juosta, mutta sitten alkaa nälkä ja särky. Aamupalan ja välipalan voimin puolimaraton on aikamoista rääkkiä… Aivan suunnittelematon teko, mutta tulipahan vedettyä. Koko lenkkiloki löytyy Stravasta.

Kotona varhaispottuja naamaan ensihätään, sitten pizzan tilailuun.

Loppupäivä toipuilua. Nyt ei passaa pariin päivään juosta. Kävelyllä voisin ehkä käydä aamusta, jos jalat kantavat. Tai sitten vasta tiistaina.

Aivan sunnuntaifiilis, mutta se johtuu siitä, että torstaina oli firman bileet ja silloin oli perjantaifiilis.

Jostain syystä yöllä valvominen toistuu nyt kolmatta yötä putkeen, väsymyksestä riippumatta. Herään neljän jälkeen, kun Manu-poikani tökkii hereille. Kuulemma ikkunasta tullut yksinäinen hyttynen kiusaa, eikä hän enää saa unta. Laitan Family Linkistä puhelinaikaa poikkeuksellisesti aamuyölle, jotta saan itse jatkettua unia.

Nukun mistään mitään tietämättä yhteentoista asti. Poikkeuksellista minulle nykyään. Herätessä on hieman tuhnuinen olo, kuten aina on jos nukkuu pitkälle aamupäivään. Kahvia, ”aamupalaa” ja koneelle. Vaimolla on tänään takkujen huolto.

Tilaan Thomannista Lotalle vihdoin toivomansa basson, johon hän on säästänyt pari kuukautta. Maksan parin sadan ostoksesta lupaamani viisikymppiä omasta pussista. Tämän jälkeen laitan tilaukseen RoboRock S7 varaosat, jotta saadaan kodista taas siisti. Sitten vielä lapsilla on vierailu Lelukauppa Partasen uuteen liikkeeseen, jossa on jotain ohjelmaakin. Tänään palaa rahaa, mutta onneksi kaikki tuo raha on tarkkaan laskettua ja säästettyä.

Lenkille lähtö lykkääntyy, koska en viitsi jättää poikaa yksin kotiin. Mikäs siinä, roottailen tässä odotellessa OnePlus 8T -puhelintani. Android 12 on pilattu OxygenOS/OPPO-kombon myötä, eikä OTA-päivitykset enää kiinnosta, kun ne tekevät puhelimesta aina vain hitaamman. En olisi uskonut, että näinä aikoina saadaan tehokas puhelin jumittamaan näin pelkällä päivityksellä. Pankkisovellukset eivät yleensä toimi rootilla, mutta onneksi tähänkin on nykyään ratkaisu.

Loppupäivä on tiedossa kotioloissa harrastelua, musiikin kuuntelua, kirjan lukemisesta ja ehkä mäihällä vähän pelailua myös. Eilen oli hyvät Overwatch-compit pitkästä aikaa. Tai hyvät ja hyvät, mutta ainakin oli hauskaa.

Hyvää sunn…lauantaita kaikille!

Johonkin kolmeenhan se meni kun pääsi rauhoittumaan nukkumaan. Kotiin tullessani vaimo on vielä hereillä odottamassa minua, ei kuulemma halua nukkua yksin. Voi että. Tästä tulee lämmin ja rakastettu olo. On ollutkin ikävä. On mukavaa olla kotona. Jospa ei hetkeen tarvitsisi lähteä mihinkään.

Aamulla en saa silmiä auki vielä kahdeksan aikaankaan, vaan jatkan sikeitä unia puoli yhteentoista. Töitä pitäisi tehdä, mutta ”rokulipäivän” kunniaksi otan itseki rennosti, vaikka viimeksi krapulasta kärsin 9.8.2020.

Vähän sekava olo. Jatkuva reissailu ja sosiaalisuus tuntuu vieläkin nahoissa. Nyt viikonloppuna aion olla tekemättä yhtään mitään erityistä. Useampi sarja ja elokuvana katsottavana. Voisi myös mättää Overwatchia pitkästä aikaa, ollut yli viikon tauko.