Synnyin tähän maailmaan 1.11.1988, eli olen nyt 34-vuotias. Siistiä. Syntymäpäivänäni minulla on tapana viihdyttää itseäni viettäen päivääni ihan normaalisti, kuin mitä tahansa päivää ja tarkkailtuani, kuka tietää, että on syntymäpäiväni. Osa muisti, osa tiesi, osa ei. Mukavaa, että pari kaukaisempaakin tuttavaa muisti tekstiviestillä.

Aamulenkki sujuu hienosti. Alkaa olemaan aika kylmää ja pimeää. Työntäyteinen, ihan tavallinen työpäivä. Töistä kotiin lähtiessä soitan äidilleni. Mukava turista niitä näitä. Kotona odottaa herkkuja, kuten sushia, limpparia, suklaata ja karkkia. Toimii. En nykyään minimalistina toivo mitään tavaraa, joten tällainen on parasta mitä on. Bountyakin on (paras suklaa, sano mitä sanot). Loppuviikosta ostan uuden talvitakin, jos sitä lahjaksi voi enää laskea.

Ilta menee, Mastodonissa ja Twitterissä. Näköjään lähtee lapasesta. Artikkeliani on jaettu ihan hiton paljon, tekstin suosio yllätti. Yli tuhat uniikkia kävijää vuorokaudessa. Huh huh.

Tänään taivun vain ranskalaisiin viivoihin, koska kirjoitin isomman kirjoituksen illalla.

• Herään 3:45
• Ei lenkkiä
• Päivä täynnä monipuolista työtä
• Kotona kirjoittamista ja koomailua
• Ei tietokonepelejä
• Kaoottinen, perinteinen maanantai

Lue päivän pääteksti:

Mastodon – sosiaalinen verkosto, jossa dataasi ei myydä eteenpäin

Sekava fiilis. Pääni jotenkin hakee jotain selkeyttä tähän hommaan, sitä saamatta. Päivä on kaunis. Sankka noin viikon kestänyt sumuverho on väistynyt ja aurinko paistaa. Talviaika on täällä ja kelloja on käännetty tunti taaksepäin. Ilmankos tuntuu siltä, että on niin aikaisin hereillä.

Kymmenen maissa kierrämme järven Juhan kanssa. Klassinen Wozniak & Jobs -juttelutuokio liiketoiminnasta ja elämästä. Aina virkistävää.

Nyt on Halloween-viikonloppu. En minä noista amerikkalaisista kotkotuksista yleensä välitä, paitsi korkeintaan leffojen osalta. Taisi jäädä tämän vuoden Halloween-leffamaratoni pitämättä. En tiedä onko fiilistä edes. Jotenkin lattea ja outo fiilis? Ahdistaa hieman, mutta ei liikaa. Enkä oikein taas tiedä mikä ahdistaa.

Maalaushommat on tehty. Iso urakka takana. Hyvät yöunet alla. Minkään ei pitäisi olla pielessä. Overwatch 2 ei oikein nyt lähde tänään. Vaikka pidän pelistä, myönnän sen puutteet.

Melankolia iskee.

Otan kahvia kerätäkseni ajatukset. Pandoran Relaxation Radio soimaan. Eiköhän tämä tästä.

Seinissä on nyt maalia ja reiät ovat piilossa. Seitsemän seinää, kuusi tuntia. Iso kiitos tyttärelle ja veljelle, jotka auttoivat homman maaliin (heh, näitkö mitä tein?).

Olen stressannut ja ahdistunut tästä urakasta jo pitkään. Vakiomaalarikaverimme jostain syystä ei tullutkaan maalaamaan, joten päätimme hoitaa homman omin voimin. Hyvinhän tuo meni.

Nyt ei ole voimia kirjoitella pidemmästi. Se oli sellainen lauantai se.

Sähköhammasharjani sanoo itsensä irti. Sen moottori on reistaillut jo aiemmin, mutta nyt se pysähtyy lopullisesti. Lenkillä jalat tuntuvat jälleen tönköltä. Asfaltilla juokseminen ei oikein nyt toimi. Juoksen silti viisi ja puoli kilometriä vielä aika keskivertoajalla, vaikka kuvittelen vain hölkänneeni. Suihku ja aamupala venähtää ja myöhästyn hieman yhdeksästä, toisaalta yrittäjänä voi välillä ottaa tietynlaisia vapauksia, kun ei ole mitään sovittua aamusta.

Päivä on omituinen muutenkin. Alkuperäisen suunnitelman blokkaa aina jokin toinen hoidettava asia. Eipä tule koodattua tänäänkään juurikaan. Eipä se toisaalta haittaakaan. Olen monen roolin mies ja osaani jokseekin tyytyväinen. Rooleja voisi varmaan kuitenkin järkeistää tulevaisuudessa. Ehkä minun ei enää tarvitse koodata niin paljon.

Kolmen aikaan kaikilla on kiire baariin. Minä jään hoitamaan pari työjuttua ja karkaan irtokarkkistoksille. Fiilis on jotenkin todella matala. Ehkä se on tämä jämäviikko ja kaaoksen tuntu näiden parin päivän ajan. Olen hyvin levännyt syysloman jälkeen, mutta parin päivän työviikko tuntuu siltä, ettei ehdi saada mitään aikaiseksi, vaikka juna puksuttaa eteenpäin ihan normaalisti. Ehkä tämä viikko on vain otettava tällaisena, eikä miettiä asioita liikaa.

Kotona pistän heti Overwatchit tulille. Pelaan muutaman tunnin menestyksekkäästi, sitten kyllästyn.

Kääpiösitrus tekee kuolemaa. Se tarvitsisi talvehtimisen aikaan tilan, jossa olisi 5-15 celsiusta lämmintä. Meillä ei ole kellaria, ullakkoa tai kylmiötä. Voi olla, että kasvi kuolee tuohon. Harmillista.

Viikonloppuna odottaa seinien maalausurakka. En saanut ammattilaista apuun, mutta hoituneehan tuo meiltäkin. Veljen pyysin apuun. Ahdistaa etukäteen koko urakka, mutta ainakin säästyy rahaa. Eiköhän se hyvin mene.

Nyt en mieti enempää. Iskee pian huolet ja murheet. Leffa pyörimään.