Hektinen päivä. Aamuseitsemältä töihin, tarjousta tekemään, siitä suoraan palaveriin, toiseen, syömään ja taas palaveriin. Tämän jälkeen kodin kautta ajamaan kohti Mikkeliä, jossa järjestetään jokavuotiset JussiLANit.

Tänä vuonna teemme kenties ennätyksen kauppareissussa, noin puolituntia kauppaan sisään ja ulos. Kohteessa on autotalli yllättävän siistinä, mutta Internetin asentamisessa on haasteita, eikä piuhoja saada vedettyä päiväsaikaan. Nettiä ei ole pöytäkoneissa edes vielä puoli yhdeksältä.

Positiivisena yllätyksenä Harri tuo toisen Megaboomin, joten yhdistämällä kaiuttimet saadaan hyvät saundit aikaan. Kokki-Kokkinen grillaa iltasapuskaa.

Yllättävän viileä keli. Laitettava huppari päälle.

Toistaiseksi ahdistaa yllättävän vähän. Kuten viimekin vuonna, asuntoautoon pääsee nukkumaan. Parasta. Ehkä kohta päästään pelaamaan.

Tänään on ollut ehkäpä hurjin päivä koko elokuussa aikataulullisesti.

• Terapia 9-10
• Rutiinit, töitä 10-11
• Välipala ja sähköpostit 11-12
• Palaveri 12-13
• Thai cube, eli myöhäinen lounas naamaan 13-14
• Töitä, viestintää 14-15
• Palaveri 16
• Migreenilääke 17. Näköjään uusi lääke toimii, ei tule migreeniä.
• Aivan tiltissä joten lepoa 17-18, Waking up -meditaatio
• Työt jatkuu 18-20, sitten tulee stoppi…

Erään tarjouksen deadline huomenna, joten mentävä aamusta tekemään loppuun aikaisin. Sitä ennen täytyy ehtiä pakkaamaan laneja varten ja saatava vähintään 8 tuntia unta. On tämä haasteellista, mutta ei auta. Jaksaminen on kyllä nyt koetuksella.

Vihaan sanaa ”ruuhkavuodet”, mutta se kai lähimpänä tätä hetkeä. En kyllä toivo tämän kestävän vuosia, vaikka kasvua firmassa onkin. Kaaos saisi pysähtyä alkuunsa.

Pari puuttuvaa palasta kohdilleen, niin eiköhän se siitä… nyt jatkuu pakkailut. Lisää asiaa tuonnempana.

”Kuule Rolle, ei ole mikään ihme, että tulee migreeni. Selkäsi on S ja toinen jalka kolmisen senttiä toista pidempi.”, sanoo mestari-Shamaani Siekkisen Tino. Näen jopa kuvan rangastani. Ihan mutkallahan se on taas. Jostain syystä migreenini ei ole tullut aiemmin puheeksi, vaikka olen käynyt Tinolla kymmenen vuotta. Sain ohjeitakin vaivaan. Kiitos Tino! Viikon päästä uusiksi, sen verran ukko vänkkyrällään…

Liian kova vauhti. Miten tämä menee aina tähän, juuri tähän aikaan vuodesta? Tekemistä tulee vaan lisää ja lisää ja sitä on enemmän kuin ehtii tekemään. Delegoin ja delegoin ja silti pöytä ei tunnu tyhjenevän yhtään.

Huomenna pitkästä aikaa etäpäivä. Terapia ja tärkeä palaveri, joten mieluummin kotoa käsin, että ei mene ihan sekoiluksi.

En tiedä. Kunpa aika pysähtyisi hetkeksi. Haluan pois aikakoneesta.

Onko tosiaan tiistai? Tuntuu kuin olisi torstai. Asioita tapahtuu niin jatkuvalla syötöllä, että on hankala pysyä perässä. En minä oikein tykkää tästä kaoottisuudesta. Yksi palaveri päivässä ei tunnu riittävän mihinkään.

Migreenilääkitys on nyt uusittu. Maxalt Rapitabia, eli rizatriptaania, sama kuin äidilläni. Toivottavasti tämä tepsii, kun sumatriptan ei toiminut. Sama vaikuttava aine, triptaani, molemmissa, mutta tämä jälkimmäinen hieman nopeavaikutteisempi.

Viikkotavoitteet:

• Projektivastuut: 5 projektia
• 3 sivuston migraatio
• Palikset: 1/6 pidetty
• Code reviewit
• Sivuston kartoitus ke
• 1 bloggaus firman blogiin
• 10v-juhlapuheen ja valokuvien järkkäily
• Aspa ja muu random asioiden hoito, viestinnät
• Kassa ja laskutukset

Viikon menot:

• Lääkäriaika, migreenilääkitys tiistaina 16:20
• Hieronta ke 9-10
• Perjantaina ~14ish lähtö laneihin

Ohjelmaa on. Liikaa. On. Kierroksia on sen verran, että uni ei tule ihan heti.

Unipisteet 49/100. Unenlaatu: Huono. Aamu ei ala hyvin, vaikka olen 6:25 hereillä.

Maanantain käynnistymistä ei yhtään helpota tekemisiäni kommentoinut mulkero. Vaikka kuinka koitan aamupaskalla istuessani olla välittämättä, tällaiset tapaukset eivät ihan heti jätä väsynyttä aivoa rauhaan. Täytyy olla jollain tapaa elämätön, ankea, trollavaa, kateellinen, häiriintynyt tai muuten vain epätasapainoinen tapaus, jos ihminen tieten tahtoen käyttää aikaa ja vaivaa jättääkseen ilkeän, anonyymin kommentin. En yleensä nimittele ketään, mutta ei tällä huutelulla olekaan kohdetta – anonyymiä kun ei voi tunnistaa. Ala-arvoisempaa kuin fasistinen somehuutelu. Toisaalta tämä kyseinen IQ -1000 yksilö ei kyllä ansaitsisi enää toista mainintaa tai pidempää pohdintaa, joten se siitä. Halusin vain invalidoida tapauksen.

Kun fiilis on jo valmiiksi kehno, ei se siitä helpota päivän mittaan. Työpäivä on perinteisen kaoottinen ja täynnä palavereita, mutta kyllä siitä vähän iloakin väleissä irti saa. Onneksi on kivat työkaverit ja unelmaduuni muutenkin.

Nyt ei meinaa silmät pysyä auki, eikä ajatus kasassa. Hieman arvon, juoksenko vielä lyhyen kolmen kilometrin iltalenkin auringon laskiessa. Pian joutaa maate.