Pakenen kaamosmasennusta ruudulle. Tekeminen virkistää, edes hieman.

Someja kun on nykyään niin monta, halusin oman Linktree-tyyppisen sivun. Koodasin sen sitten puolessa tunnissa, löytyy osoitteesta rolle.social.

Se on hämmentävää, että pitkän työpäivän jälkeen on ihan poikki, mutta silti iskee joskus kipinä koodata. Ja nyt on puolikuollut olo kello 22:22. Nihil.

Kai se on vain hyväksyttävä, että olen tällainen. Mitäpä minä muutakaan tekisin. Vapaa-aika, meh! Viihtyminen, meh! Lepo, meh!

No, pian tulee se uusi sänky. Viikolla 44. Sitten petraan. Lupaan.

(🤞)

Vaikea maanantai. En ole vieläkään oikein herännyt tähän päivään ja kello on kohta kahdeksan… aamulla ei meinaa päästä ylös sängystä, ei sitten millään, vaikka takana on keskimääräistä parempi kuuden tunnin yöunien yö. En malta odottaa uuden sängyn saapumista.

Mitenhän sitä malttaisi olla joskus tekemättä ihan kaikkea saman päivän aikana?

Vanha ahdistus on tullut takaisin. Mutta ehkä se on tämä väsymys.

Sopivasti kofeiinia, liikaa somea, Mastodonia, Sinitaivasta ja ties mitä. Nykyaika on hullua, mutta todettava kai on, että historia toistaa jossain vaiheessa itseään. Tietokoneet, netti ja some ehtivät elää vuosikymmenen suvantoaikaa ja nyt alkaa sitten tapahtua, kun tekoälyt ja somevaihtoehdot valtaavat verkkokalvot.

Perinteinen sunnuntain kahvittelu, tällä kertaa puhumme vaimon kanssa lähinnä sosiaalisesta mediasta, mistäs muustakaan. Olen myös opetellut siistimään somepalveluitani, vaikka seuraankin käytännössä ”kaikkia”. Blokkiin ja unfolliin kanavasta riippumatta erittäin matalalla kynnyksellä, niin kestää kuuppa hieman paremmin. Jakomielitautinen olo kyllä sinänsä ja tekisi mieli pudottautua kokonaan pois X:stä ja Blueskysta. Mutta toisaalta, kehitys kiinnostaa. Saa nähdä miten pitkään tätä sekoilua jaksaa. Onneksi on aina oma Mastodon-palvelin.

Se siitä viikonlopusta. Hyvät Overwatchit. Tasapaksu henkinen kooma. Aamulla laulatti, mutta muuten fiilis on ollut jotenkin ”flätti” loppupäivän. ”Ei oikein mikään” -olo.

Puhuin näköjään eilen ihan samasta aiheesta, piru vie. Lähimuisti hukassa.

Nihil.

Unta rapiat yhdeksän tuntia. Tekee hyvää. Ulkona on sadepäivä ja säätiedotus sanoo, että vesisade ei lakkaa koko päivänä. Katson ulos ja arvioin tilannetta. Näyttää kylmältä ja tuuliselta, mutta ei näytä satavan mitenkään liikaa. Ehdin jo päättää, että en lähde juoksemaan, mutta aamiaisen jälkeen muutan mieleni. Lenkkilokiin tallentuu seuravaa:

Ei ollut YHTÄÄN intoa lähteä sateeseen, mutta sen verran ikävä polulle, että halusin mennä. Orastava päänsärky lähtiessä, mutta epäilen sen olleen kofeiinipäänsärkyä, kun en ole juonut kahvia tänään. BOOM-shotti naamariin ja matkaan. Alku hölkällä, helvetin kylmä ja paska sää, mutta voi pojat kun riemastutti päästä metsään. Kunto rapautunut kun viikkoja ollut ilman säännöllisiä lenkkejä. Kova halu olisi ottaa taas 4-7 kertaa viikossa tahti kuten aiemmin. Minulle toimii paremmin monta kertaa viikossa lyhyet ja kerran viikossa pitkis, kerran kuussa 20km tai enemmän. Hyvä että nyt lähdin, olisi harmittanut jälkeenpäin jos olisi skipannut. Mitä tästä opimme: Aina kannattaa lähteä. Onneksi satoi vain ripeksien, hyvä katsoa aina ikkunasta ennen lähtöä. Kylmyys yllätti, mutta 2km jälkeen ei enää hupparilla paleltanut. Hyvä lenkki!

Orastava päänsärky vaivannut koko päivän, mutta iltapäivällä Maxalt ja Ibuprofein tepsivät. Ihan hyvät Overwatchitkin, vaikka oma tiimi enemmän tai vähemmän humalassa.

Mukava päivä. Fiilis on kohtuu hyvä, vaikka olo jotenkin turta. Ehkä tämä viimeaikojen työmyllerrys, elämän vauhti ja ajatusten paljous vähän väsyttää. Tänään ollut taas kuolemanpelkoa ilmassa, liikaa toksisia someja (Bluesky ja X). Pitää unfollowata ja blokata taas ahkerammin. Tai jättää algoritmisomet kokonaan ja keskittyä terveellisempään.

Hieno perjantai, mutta nyt kyllä väsyttää. Illalla lähden koko perheen kanssa Valon kaupunki -tapahtumaan tallustelemaan. Tässä joitakin kuvia:

Aivan liikaa ihmisiä kadut täynnä. Ryyppääviä alaikäisiä. Kansainvälistä meininkiä Keski-Euroopan maiden kojuineen. Nutella-churroja. Meteliä. Valoja. On hienoa, että Jyväskylä järjestää tällaisia spektaakkeleja, mutta kyllä on mukava olla kotona ja sisällä, poissa ihmisten ilmoilta.