Vaikea maanantai. En ole vieläkään oikein herännyt tähän päivään ja kello on kohta kahdeksan… aamulla ei meinaa päästä ylös sängystä, ei sitten millään, vaikka takana on keskimääräistä parempi kuuden tunnin yöunien yö. En malta odottaa uuden sängyn saapumista.
Mitenhän sitä malttaisi olla joskus tekemättä ihan kaikkea saman päivän aikana?
Vanha ahdistus on tullut takaisin. Mutta ehkä se on tämä väsymys.
Tässä kirjoituksessa on 81 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (20:08) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Särö
Kymmenen kuukautta se kesti. Siis puhelimeni, satunnaista pudottelua tavalliselle lattialle. Ei se siitä yleensä miksikään menekään. Nyt olen kuitenkin laittanut puhelimen lenkkihousujeni taskuun, siihen taskuun, josta on vetoketju rikki. Istahtaessani tietokonetuolilleni, puhelin valahtaa taskun läpi suoraan tuolin metalliseen osaan. Osuma aiheuttaa takalasiin noin kuuden senttimetrin pituisen, yhden viivan särön. Käteni tärisevät. Saan saman tien paniikkikohtauksen.
Miksi en ajatellut puhelinta taskuuni laittaessa? Miksi tämä tapahtui? Silmät vetisten menen vaimon puheille. Häntä asia hieman huvittaa, en välitä. Tiedostan itsekin, että ei ole ihan normaalia reagoida näin, mutta en mahda sille mitään. Minun on vaikea rauhoittua. Vaimo toteaa, että ”Roni on rikki”, kuten puhelinkin, viitaten elokuvaan.
On hämmentävää, että psykeeni menee palasiksi tällaisena hetkenä. Minun on vaikea sietää epätäydellisyyttä itselleni rakkaissa asioissa, kuten älypuhelimessa. Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka voivat elää rikkinäisen puhelimen kanssa. Eihän sillä mitään väliä pitäisi olla, jos se ei häriitse ja puhelin toimii. Mutta minua häiritsee pienetkin naarmut. Viimeksi huollatin puhelimen takakuoren, kun siihen tuli särö tammikuussa. Viimeistelyt sain puhelimeen vasta helmikuussa.
Ratkaisukeskeisenä ihmisenä haluan tilanteeseen heti jonkin ratkaisun. Minulla on nyt tasan neljä vaihtoehtoa:
- Huollattaa puhelin
- Ostaa uusi puhelin
- Hommata takakuori
- Hyväksyä asia ja elää pienen särön kanssa
Vaihtoehto 1: Hintaa tulisi taas jonkin verran, viimeksi 159 euroa. Viimeksi vaati neljä käyntikertaa, koska sopivia aikoja ja varaosaa ei meinannut olla. En millään jaksaisi taas rampata Fonumilla Sepässä, varsinkin nyt kun särö on sellainen, joka ei tunnu eikä näy puhelinta käyttäessä. Särö ei tunnu sormella, vaan ainoastaan kynnellä. Se on hyvin hienostunut särö. Homma maksaisi jonkin verran rahassa, mutta myös ajassa.
Vaihtoehto 2: Uusi puhelin ei ole todellinen vaihtoehto, sillä tämä OnePlus 8T on ostettu 17.8.2021, eli se on reilun vuoden vanhal Hintaa puhelimella on 521,92 €. Minulla on ollut tapana ostaa uusi puhelin vasta sitten kun se alkaa näyttää hidastumisen merkkejä. Tällä puhelimella pärjää vielä vuoden pari helposti.
Vaihtoehto 3: Olen testannut erilaisia takakuoria, mutta minusta ne tekevät kaikki puhelimesta ison ja kömpelön. Sitä paitsi, tiedän silti, että naarmu on kuoren alla. Ehkä hommaan takakuoren esteettisistä syistä, mutta on vaikea löytää hyvää.
Vaihtoehto 4: Asian hyväksyminen tuntuu nyt parhaalta vaihtoehdolta. Kun naarmun hyväksyy, se on myös helpompi unohtaa. Mikään elämässä ei ole pysyvää, puhelimia tulee ja menee.
Harjoittelen vaihtoehtoa 4. Nyt lähden pitkälle lenkille.
