Pakenen kaamosmasennusta ruudulle. Tekeminen virkistää, edes hieman.
Someja kun on nykyään niin monta, halusin oman Linktree-tyyppisen sivun. Koodasin sen sitten puolessa tunnissa, löytyy osoitteesta rolle.social.
Se on hämmentävää, että pitkän työpäivän jälkeen on ihan poikki, mutta silti iskee joskus kipinä koodata. Ja nyt on puolikuollut olo kello 22:22. Nihil.
Kai se on vain hyväksyttävä, että olen tällainen. Mitäpä minä muutakaan tekisin. Vapaa-aika, meh! Viihtyminen, meh! Lepo, meh!
No, pian tulee se uusi sänky. Viikolla 44. Sitten petraan. Lupaan.
(🤞)
Tässä kirjoituksessa on 91 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (22:26) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Julkaisumaanantai
Herään maanantaiaamuun kahdeksan tunnin ja kahden minuutin nukkumisen jälkeen. Olo on silti kuin haudasta nousseella. Silmät eivät meinaa aueta millään. Pää on sumussa. Pakko on jaksaa, sillä maanantai on kiva päivä. Vai onko?
Jalkasärkyä eilisestä puolimaratonista. Mutta silleen hyvällä tavalla. Kävelen silti toimistolle ja olen sharppina paikalla. On aika aloittaa viikko liiketoimintapalaverilla.
Päivä menee pitkälti dude.fi-julkaisun valmistelussa ja viimeistelyssä, mutta saan kuin saankin kaiken deployattua tuotantoon ja toimimaan kuten haluan. Kylläpä tuli hyvä! Saa olla iloinen…
…tai niinhän sitä luulisi. Kotimatkalla pläräilen vielä mobiiliversiota ja spottaan heti useamman bugin. Laitan ne ylös.
Lähdemme vaimon kanssa ostamaan puuttuvia kattolamppuja. Koko matkan mietin, miten parantelen sivustoa. Kotiin tultuamme laitan laatikot keittiöön ja siirryn heti koneelle koodaamaan JavaScriptiä.
Kello on 22:50. En ole syönyt mitään lounaan jälkeen. Silmiä särkee ja päässä heittää. Tortilla-ainekset esiin ja kasaamaan meksikolaista lättyä.
Hitto miten hullu päivä.
Huomenna rauhoitun.
