Vuoristorata

Poikkeuksellinen päivä.

Juuri nyt olen surullinen. En jaksa kirjoittaa, joten tällä kertaa listaan päivän asiat.

  • Hyvä 5km aamulenkki.
  • Hieno, rento päivä töissä.
  • Työhyvinvointipäivänä frisbee golfia Kinkomaalla, meillä on niin hyvä porukka, että fiilikset katossa.
  • Manun syntymäpäivä. Pelattiin lähinnä pleikkarilla.
  • Soitto äitille. Aina mukava turista.
  • Illasta riitaa puolison kanssa. En pystynyt karistamaan surullista oloa pois koko loppuiltana…

Nollasta sataan ja taas sadasta nollaan. Joskus näin. Tunteet kuuluvat elämään. Ehkä tokenen huomenna. Kyyneleiden jälkeen uni maittaa.

Työntäyteinen torstai

Nukun aamulla pommiin. Sinne meni aamulenkin mahdollisuus. Toisaalta, herätessä on jalat kipeät, olen ilmeisesti juossut liian tiuhaan ja lujaa taas. Näyttää olevan trendinä tämä 2-3 lepopäivää viikossa. Mihin jäi ”joka päivä lenkkeilyä”? No, ehkä 5 kertaa viikossa saa riittää. Tosin, tällä tahdilla jää neljään, jos skippan vielä yhdenkin päivän tällä viikolla. Ehkä juoksen perjantai-, lauantai- ja sunnuntaiaamuina. Näin tehdään.

Olen pari minuuttia myöhässä terapiasta, koska haluan kahvia mukaan. Terapia sujuu hyvin. Juttelua, zen-harjoitus. Mieli voi paremmin. Sitten kotiin takaisin koodaamaan.

Vihdoin etäpäivä. Nautin tästä. On kohtalon ivaa, että juuri tänään Manulle iski syysflunssa ja hän on kotona koko päivän. Se siitä täydellisestä rauhasta, jonka olisin saanut, jos molemmat lapset olisivat olleet koulussa neljään saakka.

Minulla oli aiemmin päivällä jokin ajatus, josta olisin halunnut kirjoittaa, mutta tietenkin olen nyt liian väsynyt ajattelemaan.

Etäpäivissä on se ”huono” puoli, että hommilla ei sinänsä ole alkua eikä loppua. On vaikea lopettaa mielenkiintoista koodaamisrupeamaa, kun ei tarvitse lähteä minnekään.

Lopetan työt kahdeksan jälkeen, mutta saan sivuston vietyä testiversioon asti. Kuvittelin, että en saa tällä viikolla projektia sisällönsyöttövaiheeseen, joten olen edellä tavoitteitani. Huomenna kelpaa heitellä frisbee golffia työporukan hyvinvointipäivänä, ilman että takaraivossa hakkaa stressi projekteista.

Tänäänkin on päivä, joka on tavallaan ”elämää oravanpyörässä”. Suurin osa päivästä on kulunut ruutua tuijottaessa, koodia kirjoittaessa ja kahvia tai kolajuomia juodessa (joista onneksi vain kaksi kofeiinillista). Mutta sitten taas toisaalta, tämä on sitä elämää, josta tykkään. Siisti sisätyö luksusasunnossa, laitteet viimeisen päälle, puhdas huone ja sisäilma, viherkasveja ympärillä. Lisäksi rakastava perhe, joka tukee ja auttaa, ei särkyjä missään kropan kohdassa ja jääkaapissakin on syötävää. Asiat ovat paremmin kuin hyvin.

Tässä kuussa on mennyt muuttokuluihin (muuttofirma, laiteasennukset), sähkölaskuihin (pörssisähkön loppulasku yli 500 euroa kiitos nam) ja kaikenlaiseen muuhunkin pakolliseen yli tuhat euroa rahaa. Siksi kukkaro tässä kohtaa kuukautta ammottaa lähes tyhjyyttään. Rahaa on toki kiinni sijoituksissa ja säästöissä, mutta olen tehnyt niiden nostamisen itselleni vaikeaksi.

On vain pakko kitsastella vielä hetki. Harvemmin enää nykyään menee näin tiukille lähellä palkkapäivää. Tämä on uutta pitkään aikaan ja kajastus niiltä ajoilta kun olin vaimon kanssa vielä velallinen. Nollavelkaisena tämä tilanne on hämmentävä, mutta toki jollain tavalla pelottava silti. En haluaisi, että tilin summa olisi koskaan kolminumeroinen, saati kaksinumeroinen.

Se niistä torstaisista hajatelmista. Ei(köhän) tämä taas tästä.

Briiffi

Kohtalaiset unet. Aamulla sataa vettä niin paljon, että en pääse kuivin jaloin toimistolle. Vapaudenkatu lähes tulvii. Palaveri sujuu hyvin.

Iltapäivään ei tarvitse edes pikakelata, sillä aika vain katoaa jonnekin. Ilmeisesti jonkinlainen luova flow aiheuttaa tämän mustan aukon. Onnistuneen työpäivän päälle lähden lenkille ja juoksen ennätysajan kymmenen kilometrin lenkillä.

Loistava päivä. Nyt lepoa.

PS. Asensin Bearablen uudelleen. Olen ilmeisesti ehdollistunut sen täyttelyyn illalla, sillä tuntuu tyhjältä kun appia ei ole. Well…

Parempi tiistai

Saan nukuttua kahdeksan tuntia. Silti väsyttää, kumma homma. En anna sen kuitenkaan lannistaa, vaan suuntaan lenkille. Juokseminen on takkuista nyt, kumma homma.

Työpäivä sujuu onneksi kuin tanssi. Fiilis on hyvä ja toimiston tunnelma toimii. Palaveri sujuu hienosti. Sen jälkeen ehdin jopa koodatakin pari tuntia.

Kotiuduttuani alamme katsomaan vaimon kanssa elokuvaa, jota varten Veera laittaa sisäkorvaistutteet päälle. Leffa osoittautuu mestariteokseksi.

Huomenna elokuun viimeinen palaveri. Niitä on ollut nyt ihan liikaa. Onneksi pian rauhoittuu. Odotan innolla mitä syksy tuo tullessaan. Syksyn lapsena olen odottanut viileneviä kelejä ja syksyn väriloistoa kuin kuuta nousevaa. Lempivuodenaikani. Sateella saan parhaat yöuneet.

Umpisurkea maanantai

Nukun aivan liian vähän. Viisi tuntia pyöriskellen. Tätä pelkäsinkin. Väsymyskierre on valmis heti maanantaina, eikä mikään tunnu lähtevän. Missaan aamulenkinkin, koska tökkään herätyksen kiinni refleksinomaisesti ja jatkan unia. Toisaalta, sataa vettä aika kovaa, joten ei olisi pystynyt muutenkaan. Herään juuri ajoissa, jotta ehdin syödä aamupalan, mutta siinäpä se.

Sataa kaatamalla. Otan mukaan sateenvarjon. Kastun silti.

Toimistolla pistän vastamelukuulokkeet päähän. Tänään ei oikein lähde ihmiskontaktit. Ärsyynnyn itseenikin. Oispa etäpäivä.

Palavereja tiistaina ja keskiviikkona.

Illalla koodailua. En lähde lenkille, vaikka keli on mitä mainioin. Meinaan nukahtaa pystyyn, joten jatkan koodailua Coca Colan voimalla.

Kello on 22:23. Taidan painua pehkuihin.

PS. Parantelin lokikirjan ominaisuuksia, nyt kun Bearable ei ole enää käytössä. Tulevaisuudessa koodaan ehkä jotain viikkostatsejakin. Suapi nähhä.

1 2 3 4 7