Näppäilen ovikoodin kaksi kertaa väärin. Paniikki iskee, pala nousee kurkkuun. Kolmas kerta toden sanoo. Nyt jos menee väärin niin koko kortteli raikaa, kun hälytysääni lähtee soimaan ja turvamiehet ovat pian ovella. Päässä heittää, mutta osaan lopulta painaa oikean numeroyhdistelmän. Laitan toimiston ovet säppiin ja lähden kotiin päin.

Työt venähtivät taas. Kävelen kotiin. Vatsassa kurnii ja päätä jomottaa. Söin viimeksi lounasaikaan ja kello on jo seitsemän. Viikon alku pitäisi osata ottaa rennosti, mutta kun ei osaa. Jotenkin on vain aivan liikaa asioita tehtävälistalla. Vastaa tuolle, tarkista tämä, muista se ja tsekkaa tuo. Lisäksi varta vasten otin toimiston kasvit hoitaakseni. Toisaalta, olen viime aikoina innostunut kasveista. Taas jotain uutta opeteltavaa ja ennen kaikkea There’s an app for that! Työpäivän päätteeksi skannasin kaikki toimiston kasvit Plantaan, joten enää ei tarvitse muuta kuin odotella seuraavaa tehtävää. App hoitaa puolet.

Kello ilmoittaa, että kymmenen tuhatta askelta on tullut täyteen. Olen kotipihalla. Ahdistus on ollut pitkin päivää keskitasoa. Johtunee hektisestä viikon alusta, ennakoivasta stressistä ja huonosti nukutusta yöunista. Töitä kahdeksasta seitsemään ja silti tuntuu, että ei ole saanut mitään aikaan. Perusmaanantai.