Herään ilman herätystä kello 5:45. Kuvittelen nukkuneeni pommiin. Ponnahdan sängystä, otan älypuhelimeni kirjahyllyltä ja katson kelloa. Huomaan nousseeni liian aikaisin. Päätän jatkaa ”hetken” unia. Kello herättää seitsemältä, ponnahdan pystyyn, otan puhelimeni kirjahyllyltä. Väsyttää sen verran paljon, että päätän torkkua vielä kymmenen minuuttia. Otan toiset kymmenen minuuttia. ”Kyllä tässä hetken vielä voi pötkötellä, on niin mukavan lämmintä peiton al… zzz…”

Avaan silmäni seuraavan kerran kahdeksan aikaan. Ponnahdan taas pystyyn. Tajuan välittömästi, että en ehtisi enää lenkille. Kuinka kävi taas näin, aivan kuten eilenkin? Nyt ärsyttää. Kikkani ei toiminutkaan. Ehkä se toimii paremmin huomenna.

Työpäivä sujuu hienosti. Saan paljon aikaan ja vähän päälle. Kotona jatkan vielä työntekoa firman sivuston parissa. Hullun hommaa, mutta valmista pitää saada. Ehdin onneksi ottaa pari rundia Ovewatchia ja muitakin on pelaamassa. Ei mene kovin hyvin. Kolme tappiota ja yksi tasapeli. No, joskus näinkin.

Kääpiösitrukseeni on ilmaantunut valkoisia nuppuja. Lueskelen netistä, että talviaikana se kukkii, kesäaikana työntää hedelmää. On 30. elokuuta, mutta luonto tietää: Talviaika on alkanut.