Mikä lokikirja?

Rollemaan kapteenin lokikirja on Rollen kevyt päiväkirja ja päivittäinen kirjoitushaaste. Tavoitteena on kehittää mielenterveyttä, kirjoittamisharrastusta ja madaltaa kynnystä itseilmaisuun.

Kiinnostaako saada reaaliaikainen ilmoitus uudesta tekstistä? Liity Rollen tekstit Telegram-ryhmään!

Tottakai!

On taas maanantai

Älyherätys herättää 5:55. Päätän nukkua vielä puoli tuntia. Avaan silmäni kello 7:00. Ei hemmetti, olen nukkunut taas liian pitkään. Luulin nukahtaneeni vain minuutin ajaksi. Aamulenkki on taas jätettävä väliin. Harmittaa tämä torkuttelun kostautuminen. Tästä eteenpäin laitan puhelimen pirisemään vastapäisellä seinällä olevalle kirjahyllylle. Näin minun on noustava seisomaan mikäli haluan herätysäänen pois päältä. Kovat keinot käyttöön. Kommentoin huomenna sitten tehosiko konsti.

En ole koskaan oppinut nauttimaan aamuheräämisistä. Pidän aamuista vasta sen jälkeen kun olen ollut hereillä jo tovin, saanut kahvia, eikä ole kiire minnekään. Mutta yleensä mieliala on alamaissa, on sellainen ”pääsisipä takaisin nukkumaan” -ihmisvihaaja-fiilis. Harvemmin on intoa puhkuva, positiivinen olo. Toisaalta, harvemmin olen myöskään saanut yli seitsemän tuntia unta.

Kahdeksaksi töihin. Myynnin tavoitteita ylös. Sitten viikkopalaveri koko henkilöstön voimin. Lisää palavereita. Kebulounas. Iltapäivällä neljä tuntia kestävä hand-off-palaveri. Tunti asioiden tsekkailua ja aikatauluttamista vielä sen jälkeen kun muut ovat poistuneet pajalta. Pää on pyörällä.

Kotiin tultuani lähden heti juoksemaan metsään. Polkuja riittää ja olo on vapautunut. Työasiat eivät liiku mielessä. Neljätoista kilometriä silkkaa hikeä ja nautintoa. Nautin sammaleen pehmeydestä kengän alla, solisevista puroista, vaihtuvista maisemista, puiden välistä pilkottavista valonsäteistä, järven rannoista… Lenkki tuntuu hyvällä tavalla loputtomalta. Kuin aika olisi pysähtynyt.

Lenkin jälkeen fiilis on ensimmäistä kertaa hyvä tänämaanantaina. Jalkoja särkee, mutta silleen hyvällä tavalla. Suihkun jälkeen pyjamat tuntuu hyvältä päällä. Luen lapsille Velhoa ja Leijonaa. Silmät alkavat itsellänikin lupsattaa.

En ole avannut tänään tietokonetta kotona. Enkä avaa. Nyt hetken pötköttelyä, sitten tästä jo joutaa…

Tässä kirjoituksessa on 298 sanaa.

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 33-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää