Ihminen ei elä kirjallisuudella ja pyhällä hengellä. Niin paljon kun haluaisinkin vain olla tekemättä mitään, täytyy tehdä aamupala.

Unta alla yhdeksän tuntia. Viikonloppuna on nyt uni maittanut. Voi jopa olla, että tuo yhdeksän on sisäänrakennettu tuntimääräni. Sen pohjalta luonnollinen rytmini olisi mennä nukkumaan yhdeltätoista illalla ja herätä kahdeksalta aamulla. Sellaista rytmi on ollutkin jo pidemmän aikaa. Arkisin kahdeksalta herätessä tulisi kuitenkin aivan liian kiire, joten näillä mennään. Seitsemän tuntia, yhdestätoista kuuteen. Yleensä on ihan hyvin riittänyt sekin.

Taisin eilen saunan lauteella luvata pojalleni, että lähtisimme tänään pulkkamäkeen. Tiedän, että on hieman väärin ajatella näin, mutta ei yhtään huvittaisi. Haluaisin kupposen kuumaa ja uppoutua kirjan ääreen sisätiloissa, varsinkin nyt kun aurinko haluaa loistaa jossain muualla, täällä vain poissaolollaan. Välillä soimaan itseäni, että olen hirveän huono järjestämään lapsille aktiviteettia. Toisaalta, eivät hekään yleensä jaksa lähteä minnekään. Nyt jaksaisivat, mutta minua ei ajatus innosta. Joudun keräämään itseni, jotta pääsen liian korkean kynnyksen yli. Katsotaan.

Ennen mitään muuta, tarvitsen kupin sokeritonta jogurttia, marjoja ja granolaa sekä ison kahvikupillisen.

Rauhallista sunnuntaita!