28 vuotta elossa

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , .

Vuosi vierähti ympäri hirveän äkkiä! Nyt on 28 vuotta plakkarissa. Piinaavaa miten nopeasti aika menee. En oikeastaan tiedä mitä voisin tämän vuoden synttäreillä blogiini rustata mitä ei olisi tullut edellisinä vuosina jo sanottua, joten siksi kirjoitan taas perinteistä ajatuksen virtaa, enemän tai vähemmän filosofista ”huttua”, jota päiväkirjamaisessa blogissani ehkä onkin eniten.

Naurattaa lukea viime vuosien synttäreitä, sillä ne ovat olleet oikeastaan aika kivoja päiviä. Yleensä kaava menee jotenkin näin:

  1. Jännä fiilis herätessä – tänään on jotain, ai niin, mun synttärit!
  2. Joku onnittelee netissä (tänä vuonna Facebookin synttäripäivän laitoin pois päältä, ettei tule spämmiä)
  3. Vaimo onnittelee, lapset onnittelee
  4. Äiti ja isä soittaa
  5. Töitä
  6. Synttäriolut

Aamulla sain tyttäreltäni itse tehdyn ”nuken”, itse askarreltuun pakettiin. Mitään ”oikeaa” erikseen koulussa väsättyä se ei ollut, vaan itse keksitty. Myös 3-vuotiaalta Manulta tuli Lotan avustamana kortti. Veera ehdotti Tallinnan reissua lahjaksi, mutta aikataulujen vuoksi ei saatu päiväystä tälle päivälle, joten lähdemme joulukuun alussa viikonloppureissuun. Siitä tulee siistiä!

Tässä ote 25-vuotissynttäreiltäni:

Päivä meni todella, todella nopeasti. Suorastaan vauhdikkaasti. Täytin juuri 25 vuotta, enkä oikein tiedä miltä se tuntuu. Ihan samalta kuin aina ennenkin. Syntymäpäivän aamuun on aina hieno herätä. Tänä aamuna tosin en edes muistanut että minulla oli synttärit – vasta kun vaimo onnitteli.

Kolmen maissa käytiin nopealla oluella Old Bricks Innissä, jonka jälkeen palattiin jatkamaan töitä. Tehtiin rankkaa duunia seitsemään saakka ja lähdettiin siitä Jyväskylän olutmekkaan Vihreään Haltiattareen.

Minulla on ollut tapana kirjoittaa bloggaus ainakin syntymäpäivinäni ja uutena vuotena, mutta viime vuonna synttärini oli maanantaipäivä ja silloin olin todennäköisesti parilla pitkällä pitkän työpäivän jälkeen, enkä enää jaksanut illalla kirjoitella. Tänään on afterwork myös suunnitelmissa, joten siksi päätinkin nyt kirjoitella heti aamusesta.

Aiemmat kirjoitukset:

Ajatukset tosiaan eivät aiemmista synttäreistä oikeastaan poikkea. Vaikka kaikille tolkutankin, että ei tartte mitään ihmeellistä syntymäpäivänä niin tuntuuhan se mukavalta että muistetaan. Lahjat ja synttärit joskus teini-ikäisenä masensivat, sillä minulla ei ollut hirveästi ystäviä tai juhlia – enkä niitä osannut välttämättä kaivatakaan. Syntymäpäivänä kuitenkin kaikki jotenkin kärjistyi siihen, että lauloin pääni sisällä itselleni onnittelulaulua kuin Ihaa-aasi konsanaan, ”hyvää synttäriä minulle”.

Nykyään asia ei ole näin, mutta jokin jälki siitä on jäänyt, sillä jotenkin sitä sulkee ehkä kuitenkin kaikenlaisen erillisen ”juhlimisen” pois – tietysti kuitenkin toivoen että joku jollain tavalla juhlistaisi. Siinä on iso ristiriita kun samaan aikaan ei halua itseään nostettavan jalustalle, mutta samaan aikaan tuntuu yhtenä päivänä vuodessa hyvältä että voi olla tutussa porukassa onniteltavana. Kolmikymppisenä voisi oikeasti viettää jotkut ihan erityiset ”juhlat”.

Koska tänne asti on päästy, on hyvä miettiä mitä on saavutettu ja käydä mahdollisuuksia, vaihtoehtoja ja uhkia läpi. Olen saavuttanut ja saanut paljon. Jos luet blogiani ensimmäisiä kertoja, kerrataanpas ne tärkeimmät:

  • Oma yritys, jossa työllistän itseni ja kolme muuta
  • Vaimo ja kaksi lasta (ihana 7 vuotias tyttö Lotta, mahtava 3 vuotias poika Manu)
  • Isä ja äiti, joihin erittäin hyvät välit
  • Saan tehdä sitä mitä tykkään siellä missä tykkään
  • Kaikkea muutakin!

Loppupeleissä aika tyytyväinen elämääni tässä vaiheessa. Tulevaisuuskin näyttää valoisalta. Huonompinakin päivinä lopulta aina muistaa, että ei ole oikeastaan hirveästi syitä valittaa.

Tältä päivältä odotan hyvää työpäivää, iloisia asioita, tyytyväisiä asiakkaita, hyvä ja kallis juhlaolut illalla.

Mutta jotta tämä ei olisi pelkkää #posinkautta-fiilistelyä, niin olen myös miettinyt sellaista, että jos minusta aika jättää yllättäen, olisi hyvä olla testamentinomaista kirjoitettuna auki. Siispä, jos näin käy, ainakin yksi asia joka tulee heti mieleen:

Älä poista minua Internetistä. Jos mahdollista, teetä Twitter-tilistäni ja blogeistani kirja tai kirjasarja.

Mutta onneksi elämä jatkuu, sillä se on ollut aika siistiä tähänkin asti, varsinkin kuoppaisten aikojen ollessa menneisyydessä. Eipä mulla oikeastaan muuta. Kiva olla 28 vuotias, terve, elossa. Nyt töihin.

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 28-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan digialan yrittäjä, verkkosivujen tekijä, myös sosiaalisen median asiantuntija ja koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Suurin osa päivästä kuluu hevimusiikin ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter, leffat ja erikoisoluet lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä

4 kommenttia

  1. Uuppi

    Paaaljon onnea! ??

  2. Uuppi

    Paaaljon onnea! ???

  3. Eetu

    Hyvää syntymäpäivää