Viikko 32 – työkiireitä ja saunaa

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , , , , , , , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 7 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 24-vuotias.

Kiireinen viikko jälleen kerran. Perjantaina töistä päästyäni halusin vain relata, tyhjentää pään viikon kiireistä. Ja niin tein, menemällä saunaan. Elämä on pyörinyt tuttuun tapaan lähinnä töiden parissa ja perheen kanssa kotona.

Saunasta puheenollen, kävimme keskiviikkona Savutuvan Apajan savusaunalla näyttämässä lontoolaisille asiakkaillemme suomalaista saunakulttuuria. Oli sanalla sanoen ihanaa saunoa ja uida tuntikausia. Järvivesi oli reippaasti ilmaa lämpimämpää. Vaikka suomalaisena saunonkin viikottain, en ole vähään aikaan kokenut sellaista seesteisyyttä ja hiljaisuutta. Savutuvan Apaja on paikkana omaa luokkaansa. Jotenkin etäinen muistikuva, että olisin käynyt tuolla joskus pienenä, mutta saatan olla nähnyt untakin.

Järvessä mahtavien tyyppien kanssa. Kuvan omistaa Darren Paul.

En viitsi muita kuvia postailla, niissä näkyy paljasta pintaa enkä jaksa kysellä ihmisiltä lupia. Facebookista näet loput, jos olet kaverini. Pojat ovat kuulemma ensimmäistä kertaa Suomessa, tykänneet todella paljon. Vaikka olen sama Rolle töissäkin, olen koittanut jättää töistä puhumisen ainakin blogissani vähemmälle. En tiedä miksi, mutta kuitenkin. Avaanpa sanaista arkkuani kuitenkin tällä kertaa, kun pääsin jo vauhtiin.

Luulisi että tietokoneen ääressä istuminen on työnä puuduttavaa, mutta meillä homma on sen verran monipuolista, että jokainen päivä on erilainen. Työ on melkoisen kansainvälistä, mistä pidän erityisen paljon. Englanninkieli on kehittynyt viimeisen parin vuoden aikana huimasti, huomaan. Arki on välillä kiireistä ja rankkaa, mutta niin työn pitää ollakin. Vaikka enimmäkseen istunkin kopissani duunarina koodaamassa, on ihan yllättänyt miten nörttikin on päässyt tapaamaan erilaisia mielenkiintoisia persoonia.

Vaikka sää ei suosinut, oli niin hiljaista ja rauhallista… kuuli vain tuulen äänen. Huikeeta. Sanoinkuvaamatonta.

Isä majailee vielä äitini maaseudun mökissä ja hänen luonaan pitäisi käydä. Veikkaan että siellä Pesälässä saisi Savutuvan Apajan kaltaista fiilistä aikaan saunoineen, mutta kesä alkaa olla lopuillaan. Työihmisten lisäksi en ole pahemmin jaksanut muita tavata, sen puolen olen laiminlyönyt täysin. Sellaista elämä joskus on. Pitää petrata syksyä kohden. Tai sitten elämästä tulee entistä kiireisempää. Saa nähdä.

Viikko on ollut kaikin puolin hyvä, tuloksekas, tasapainoinen. Kyllä pitää relata, jos ei viikolla niin viimeistään viikonloppuna. En selviäisi ilman saunaa.

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 30-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä itse perustamassaan digitoimistossa ja SaaS-palvelua kehittävässä startupissa, verkkosivujen tekijä, sosiaalisen median asiantuntija ja koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Suurin osa päivästä kuluu hevimusiikin ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter, leffat ja erikoisoluet lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä

 

1 kommentti

  1. Vuoden viimeinen | Rollemaa.org

    […] tuli paiskittua läpi kesän. Elokuun Savutuvan Apajalla käynti oli kivaa arjesta […]