Väistämätöntä inhimillisyyttä

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 11 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 21-vuotias.

Mitä kuuluu? Mitäs tässä? Päivä kerrallaan, kuten ennenkin, kai. Tämä Rollemaan hiljaiselo pakotti jälleen minut naputtelemaan kuulumisia. Tänään Eilen oli jälleen terapia-aika. Ensimmäisiä kertoja en osannut sanoa mitään. Kerroin, että olo on sekava, enkä tiedä mitä sanoa. Kerroin masennuksestani, vaikeista tapahtumista ja tilanteista, ajatuksistani, elämästä, kuulumisista. Kerroin häpeän tunteesta ja pettymyksistä itseeni. Syitä asioihin ja masennukseeni en täällä blogissa kerro, sillä yritän nykyään olla ottamatta enempää turpaan henkisesti.

Juuri nyt tuli sellainen perinteinen olo, että Rollemaa on pelkkää paskaa. Ei tämä mikään nätti ole, eikä kovin skaalautuva, eikä mitään erikoista. Löytyy heti tuhat parempaa sivustoa. Toisaalta, miksi tämän pitäisi olla mitään upeaa? Ehkä siksi koska nettisivut ja nettisivugrafiikka ovat ainoita tapoja, joilla voin pönkittää huonoa itsetuntoani.

Passenger viimeksi tänään eilen kehui minua hyvänä websuunnittelijana. Sanoi, että minun pitäisi tehdä www-prokkiksia työkseni, sillä olen todella hyvä siinä. En oikein tahdo uskoa, enkä oikein tahdo uskoa että pystyn enää siihen. Minulla hajoaa pää yksin tekemiseen. Yksikin projekti viikossa on liikaa. En osaa olla itseni herra, vaan minulla pitää olla pomo, jonka alaisuudessa työskentelen. Minulle pitää kertoa mitä tehdä – en osaa asettaa itselleni rajoja. En osaa säätää tuntitaksaa, jolla löisin leiville. En osaa neuvotella, enkä tehdä päätöksiä tarpeeksi hyvin. Näiden epäkohtien myötä minulla hajoaa pää, vaikka muuten osaankin hommaa ja jopa välillä pidän siitä. Mutta miten voin tehdä sivuja muille, jos en edes itse pidä omia tekeleitäni tarpeeksi hyvinä? Ehkä minussa on perfektionistin vikaa…

Www-sivujen tekeminen omaksi iloksi on täysin eri asia kuin www-suunnittelu ammattina. Omissa projekteissa ei ole deadlinea tai aikarajaa, ei ulkopuolisten vaatimuksia, eikä stressiä. Toisaalta niistä ei saa rahaakaan. Vaikka pystyisinkin hommaan, minulla ei ole työpistettä. Tarvitsisin tehokkaan Windows-pöytäkoneen Adoben laillisilla lisensoiduilla ohjelmistoilla. Yrityksen perustamiseen tarvitsee pääomaa ja jos ei niin ainakin rahaa kyseisiin välineisiin. Ja raha on juuri sitä jota minulla ei ole.

Tietenkin minulla on tietokoneita, mutta pöytäkoneessani on Linux, josta en luovu. Adoben softat ovat parhaita grafiikan luomiseen, siitä ei pääse mihinkään. Miniläppärillä, tai edes Acerin läpyskällä työnteko ei ole kovin auvoisaa.

Se siitä työpohtimisesta. Minulla on jo työharjoittelupaikka seuraavaksi puoleksi vuodeksi Jyväskylän Data-Groupissa. Toivottavasti pää kestää sen ajan. Onneksi kyseessä on vain kuusi tuntia 5 päivää viikossa, sisältyen tauot. Ja työpaikka on kadun toisella puolella, joten voin huoletta käydä kotona syömässä.

Kävin myös Päijänne Antikvariaatissa työhaastattelussa, mutta en oikein usko että olen sopiva hommaan. Mies etsi pääasiassa kirjallisuudesta enemmän kiinnostunutta tai kirjallisuutta tuntevaa ”kirjafriikkiä”. Loin kuitenkin ilmeisesti sen verran hyvän ensivaikutelman, että hän ei vetänyt nimeni ylle henkseleitä. Ehkä minä en olekaan niin kamala tyyppi.

Kotona menee oikein hyvin. Lotta on nyt viisi kuukautta ja kasvaa kovasti. Isin tyttö tuntuu olevan, kun aina ollaan niin iloisia ja nauravaisia isin sylissä. Viimeksi tyttö repeili kunnolla kun sai vetää isin tukasta. Aina nauratti niin kovasti kun isiä sattuu. Höpsöliini.

Ainoa mistä olen huolissani on tämä minun karmea masennus. Onneksi lääkitys on alkanut melkein pari viikkoa sitten. Citalopram, 20mg. Sama kuin viime keväänä, mutta nyt kaksinkertaisella annoksella. Ajoittaista hyvää, ajoittaista huonoa. Koitetaan pärjätä.

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 32-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter, leffat ja erikoisoluet lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä

 

2 kommenttia

  1. k00pa

    ”Ei tämä mikään nätti ole”

    Olen täysin eri mieltä. Olet vain itse nähnyt oman sivustosi liian monta kertaa, ja sikis olet tylsistynyt siihen.

    ”Löytyy heti tuhat parempaa sivustoa. ”

    Ainhan niitä löytyy, mutta enemmän löytyy huonompia sivuja kuin parempia.

  2. rolle

    Totta. Ehkä on hieman kyllästymisen piirteitä ilmassa, mutta ei ole silti voimia tehdä uutta. Tällä mennään.