Tottumuksen tiistai

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 19 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 17-vuotias.

Toinen päivä tietokonelakosta on lähtenyt käyntiin ja hyvin olenkin pysynyt erossa tietokoneelta. Hassua, sillä kirjoitan tätä viestiä kirjaston koneelta. Mutta kirjastoahan ei laskettu ja mitä muutakaan tekisin vapaatunnilla, en tiedä. Sarkastista. Söin juuri mahani täyteen liha-kasvis-keittoa-mitälie ja sitä ennen bluffasin aikaisemmassa ruokailussa mahani täyteen ruispuuroa. Eli tällä hetkellä repeää perna. Eilen tulin kotiin viiden jälkeen ja soitin Markolle. Söin hodarin ja Marko soitti takaisin ja kertoi että Juhanikin oli tulossa. Menimme potkimaan palloa Kortepohjan uudelle kentälle, mikä olikin varattu, joten menimme Viitaniemen Nisulan monttuun. Oli ihan mukavaa, sain kameran täyteen hassuja juttuja, paitsi että saan ne koneelle vasta viikon päästä, grrr. Pitää säästellä muistikorttia, jotta tilaa riittää viimeiseen koneettomaan päivään asti.

Täytyy kyllä myöntää että elämä ei olisi mitään jos tietokoneita ei olisi keksitty. Tietokone on niin mahtava keksintö, mitä ilman eivät jotkut pärjää. Ei siis voi sanoa että on ”tietokoneriippuvainen”, jos tykkää harrastaa tietokoneita yli muiden harrastusten. Ihan sama asia, jos on vaikka esimerkiksi jääkiekkohullu ja tykkää harrastaa jääkiekkoa joka päivä, aina kun mahdollista. Esimerkiksi kaverini koulun vieressä oli ensimmäisellä luokalla iso jääkaukalo, jossa kaverukset sitten luistelivat joka välitunti aina kun mahdollista. Melkein sama juttu minulla. Vapaatunneilla otan ajan kirjastosta vanhasta tottumuksesta ja välitunnilla valokuvaan tai teen läksyjä.

Tänään aion valokuvata ja olla kavereiden kanssa. Ajattelin käydä heittämässä repun kotiin ja lähteä pyörällä tai bussilla kaupunkiin ostamaan hiusväriä ja jotain muuta mukavaa. Ehkä käyn myös kirjastossa jos ehdin, ainakin Maalaiskunnan kirjastossa palauttamassa sen vihonviimeisen aku ankan, mikä on unohtunut yöpöydälleni ja mistä on laskua varmaan 3 euroa jo. Tänään oli kokeidenpalautus. Historia: hyvä, eli 8, johon olen melko tyytyväinen. Kiitettävä olisi ollut siinä ja siinä, mutta ei kuitenkaan. Äidinkielestä sain kiitettävän, eli yhdeksäisen. Ruotsi tippui kutoseen (olen huono ihminen), koska en jaksanut panostaa kurssiin ollenkaan; en tehnyt läksyjä kovin usein, enkä myöskään lukenut mihinkään saniksiin. Kokeesta sain 7 ja puoli. Espanjasta sain kahdeksaisen, mihin olen kovin tyytyväinen. Ranska pysyi edelleen seitsemäisessä, vaikka aioin kyllä nostaa sen. Innostus ei pysynyt loppuun asti. Nojoo, on tämä koulumenestykseni ihan hyvä, vaikka en jaksakaan opiskella. Ihan hyvin laiskurilta!

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä