Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 18 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 18-vuotias.
Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa joku asia estää sinua tekemästä jotakin, ei anna keskittyä muihin asioihin, herpaannuttaa keskittymisesi ja vie täydellisesti motivaatiosi? Etpäs olekaan! Ähäkutti! Minä olen. Tässä on taas kyse minusta ja ”opinnoistani”. Minun piti ilmoittaa siitä opettajalle jo tiistaina, mutta koska Ville katosi vierestäni eikä ollut siinä tukenani silloin kuin olisin häntä kipeästi tarvinnut, jätin asian kertomatta. Keskiviikkona unohdin koko jutun, enkä olisi kyllä muutenkaan tehnyt ilmoitusta, koska en nähnyt Ville Vilperiä koko päivänä.
Torstaina, eli tänään muistin asian juuri ennen ranskan tunteja. Menin Villen kanssa opettajien huoneeseen ja kutsuin B-ranskan opettajani paikalle. Ilmoitin lopettavani koko turhan kielen. Kyllä, lopetin sen mongertamisen. Olin tippunut kärryiltä ajat päivät sitten. Ei sille voi mitään. Pinnistin, mutta luovutin lopulta. Tein päätökseni jo tiistaina jättämällä ranskan tunnit väliin. Ja päätös oli lopullinen. Hassua kyllä, katoin ranskalaisen elokuvan Banlieue 13 samana iltana, jolloin tein lopullisen päätöksen. No, mielipiteeni onkin: ranskaa voi harrastaa, mutta ei opiskella.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
