Rytmiä elämään

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 11 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 22-vuotias.

Maanantai oli kiva päivä. Juttelin äidin kanssa pitkästä aikaa tunnin puhelimessa. Tietysti hän huolestui kun kerroin masennuksestani ja viime ajan ongelmistani. Sanoi soittavansa seitsemältä aamulla herättääkseen minut. En herännyt seitsemältä. Heräsin vähien yöunien jälkeen joskus yhdeksän jälkeen. Nukuin Lotan kanssa tunnin päikkärit.

Olin lauantaina lähettänyt viestin VolaPajan vetäjälle, että vieläkö ehtii. Olin saanut heti maanantaiaamusta myönteistä viestiä, joten soitin asianomaiselle, ja lähdin Veeran tultua saman tien liikenteeseen. Kyseessä on eräänlainen kurssi, jossa käsitellään musiikkia melko monipuolisesti. Innostuin asiasta saman tien.

August 16th 2008 - Inspiration
Creative Commons License Kuva: Stephen Poff

Tyypit ovat mukavia! Kerroin musiikillisesta historiastani, soittavani kitaraa ja pianoa, ja kokeilleeni rumpujakin kouluaikoina. Tuli haastattelun lomassa turistua myös muitakin asioita, jotka eivät liittyneet musiikkiin. Kerroin vaimoni kuurosokeudesta – siitä tykkään jostain syystä aina kertoa tietämättömille. Se kun on vain niin äärimmäisen kiinnostava, eikä vain itseni mielestä. Kerroin tulevaisuuden utuisesta suunnitelmista, tulkkikouluun hakemisesta ja sen myötä Kuopioon muutosta, viittomakielestä… vierähti aika niin mukavasti että meinasin myöhästyä työvoimatoimistosta. Sinne kun piti viedä Voimalaitoksella täytetty harjoittelusopimus.

Huomenna alkaa musisointi kello 8.55. Herätys joskus seitsemän jälkeen. Ja vielä kukun hereillä… Toisaalta neljäkin tuntia on minulle melko paljon unta. Ja taas toisaalta kofeiini on keksitty. Ehkä ensi yöhön varaan enemmän uniaikaa…

Mukava kun nyt on kuukaudeksi jotain tekemistä, josta jopa maksetaan. Työkkäri maksaa hommasta päivärahaa, mikä on erittäin positiivista. Ehkä saan tämän myötä rytminkin korjattua, ja hieman piristystä arkeen.

Asioilta tullessani isäni soitti ja pyysi kylään. Kuulemma siskoni ja hänen tyttärensä ovat myös paikalla. Otin Lotan messiin ja lähdin saman tien, kun kerran sain kyydinkin. Ei olisi huvittanut kävellä kylmässä. Ja hauskaahan se oli. Aika vierähti kylässäkin kuin siivillä. Sain taas kyydin kotiin, ja kotona oltiin joskus puoli yksitoista. Nopeasti meni sekin maanantai!

Keväällä on kuulemma lisää noita pajoja. Ajattelin osallistua. Oikeasti hienoa että löysin tekemistä, ja saan hieman lisää koulutuskokemustakin ansioluettelooni. Keväällä sitten jännäillään yhteishakua Kuopioon. Sitä odotellessa.

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 32-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter, leffat ja erikoisoluet lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä

 

4 kommenttia

  1. fmatic

    Hienoa \o/ Tällaiset tekee yleiselle mielialalle hyvää ja kun arkeen saa edes pieniäkin rutiineja on se jälleen yksi askel eteen päin.

  2. tms_

    Kuulostaa todella hyvältä!

  3. Elämä raiteillaan | Rollemaa.org

    […] Ei pitäisi ehkä pahoitella tällaisesta, mutta pahoittelen silti. Anteeksi kun en ole kirjoittanut minulle epätavallisen pitkään aikaan. Syynä on ollut monikin asia, ehkä juuri se rytmin ja rutiinin palautuminen, josta kirjoitin reilu viikko sitten. […]