Uni ja yhteiskunta – arki pyörii normaalisti nukkuvien ehdoilla

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , .

Nukun aivan liian vähän. Olen pistänyt asian kiireisen elämäntilanteen piikkiin, milloin syyttänyt omaa saamattomuuttani ja milloin hyväksynyt asian ja jopa naureskellut sille. Luettuani pariakin erilaista uneen, sen laatuun ja terveysvaikutuksiin keskittyvää kirjaa, olen entistä vakuuttuneempi siitä, että ennenaikaiseen hautaanhan tämä pidemmällä tähtäimellä johtaa.

Viime yönä nukuin jälleen hieman huonommin, kevyempää unta, pyörien jatkuvasti. Kun huoneen Philips Hue -valojeni auringonnousuasetus herätti minut älykkäällä herätystoiminnollaan silloin kun olin juuri pinnallisessa unessa, avasin silmäni ja näin pelkkää sumua. Näin yleensä tapahtuukin aamusta riippumatta. Aika tyypillinen maanantaiherätys, vaikka viikonloppuna tulikin kerättyä ihan kunnolla unta.

Vaikka herätys olisi miten miellyttävä tahansa, täynnä luonnollista päivärytmin valoefektiä imitoivaa tunnelmaa tai linnunlaulua, olen silti aivan koomassa. Heräämistä ei auta tieto siitä, että olisi laadukasta pienpaahtimokahvia napin painalluksen päässä tai että aamun ylimääräisen puolituntisen voisi käyttää vaikka lukemiseen, kirjoittamiseen tai aamutelkkarin katsomiseen. Aivan liian monesti sammutan mieluummin huoneen kaikki valot, laitan herätyksen puolen tunnin päähän ja menen uudelleen nukkumaan. Väsymystila on vain aivan liian suuri.

Tänä aamuna jouduin kampeamaan itseni ylös 6.30. Yleensä älykäs herätykseni on kuuden ja seitsemän välissä. Älysovellukseni pyrkii herättämään minut silloin kun syvä unisyklin vaihe on päättynyt ja olen kevyemmässä unessa – en näin ollen herää ihan niin pökertyneessä tilassa kuin muuten ehkä heräisin. Toiminto ei hirveästi ole auttanut, mutta sen verran kuitenkin että joskus toisinaan aamuisin herääminen on tuurilla piirun verran helpompaa.

Jostain syystä rupesin heti aamusta googlettelemaan puhelimellani epätavallisesta unirytmistä. Vastaan tuli kaksikin Hesarin artikkelia epätyypillisestä unirytmistä, tosin maksumuurin takana, mutta sain sen verran tietoa että googlettelin lisää. Vastaan tuli erään bloggarin kirjoitus Uniasiaa – Kun oma kello ei käy yhteiskunnan rytmiin, jonka allekirjoitan sataprosenttisesti. Onhan tästä Terveyskirjastossakin ja kaikki oireen kuvaukset pätevät itseeni täydellisesti.

Virkeä öisin ja uninen aamuisin

Tuntuu, että riippumatta toimistani, olen aina ollut virkeä silloin kun muut asettuvat nukkumaan ja uninen aamuisin, kun muille tuntuu olevan normaalimpaa herätä. Kymmenen aikaan illalla monet tuttuni ovat menossa nukkumaan, minä alan vasta touhuilemaan harrastuksieni parissa rauhassa, kun lapset ja perheeni menevät nukkumaan. Olen aina ajatellut, että se johtuu siitä, että haluan niin, että olen päättänyt tehdä asioita yöaikaan, koska ei jää aikaa muina aikoina. Tai koska pidän yön rauhallisuudesta. Tai koska olen vain tällainen. Tai koska ahdistaa tai en malta mennä tarpeeksi aikaisin nukkumaan. Tai koska käytän älylaitteita liian myöhään.

Ehkä niin, mutta vuosien kuluessa olen tullut siihen lopputulokseen, että kärsin epätyypillisestä uni-valverytmistä. Kyseessä on käsittääkseni tieteellisesti todistettu ilmiö ja Suomessa on olemassa myös yhdistys asiasta kärsivien tukemista varten, Epätyypillinen unirytmi ry.

Normaalien ihmisten on helpompaa herätä aamuisin töihin tai kouluun. Kaikilla meillä on joskus huonoja aamuja tai huonosti nukuttuja öitä, jonka myötä aamuisin väsyttää tavattoman paljon. Aina joskus on vaikeaa herätä aikaisin, se on normaalia. Mutta mietipä, jos joka ikinen aamu olisi vaikea nousta sängystä, myös viikonloppuisin ja hyvän yöunimäärän jälkeen. Minulla se on sitä, ollut kohta parikymmentä vuotta. Kun muut heräävät normaalisti arkisin aamuksi laskettavaan aikaan eli ennen yhdeksää, minä vetelisin sikeitä mieluiten yhteentoista.

Viikonloppuisin ja vapaalla unirytmi tasaantuu oman kellon mukaiseksi

Olen päässyt joka heinäkuussa viettämään kuukauden mittaista lomaa. Kun ei ole yhteiskunnan asettamia kellonaikoja eli aamuherätyksiä töihin tai kouluun tai lapsen viemistä päiväkotiin, unirytmillä on taipumus kääntyä oman sisäisen kellon mukaiseksi. Minulla se tarkoittaa sitä, että nukahdan viimeistään kahteen yöllä mennessä ja herään kymmenen ja yhden välillä päivällä. Tämä siis silloin jos saan tilaisuuden nukkua ilman häiriötekijöitä. Jos herään muiden tahtiin välissä ”liian aikaisin”, saatan jatkaa unia aina pitkälle iltapäivään asti.

Olen ihmetellyt tätä käyttäytymistä pidempään ja kuvitellut olevani outo. Kuka muka herää aamulla ”normaaliin aikaan”, käy vessassa ja menee sen jälkeen uudelleen nukkumaan nukkuakseen iltapäivään asti? no, varmaankin sellaiset joilla on epätyypillinen uni-valverytmi.

Muistan ajat ennen perhettä tai puolisoa. Silloin tein aivan samaa. Kouluun oli vaikea herätä ja joskus myöhästyinkin kun heräsin liian myöhään enkä ehtinyt bussiin. Lukioaikoina innostuin aamuisin saunomisesta ja kirjoittamisesta, joten se sai minut tietyn aikaa ylös paria tuntia ennen heräämistä. Mutta sitten univelkani kasvoi ja taannuin takaisin mattimyöhäseksi.

Yhteiskunta ja muut ihmiset asettavat ehdot

Periaatteessahan ei ole väliä milloin nukkuu, kun vuorokausi on aina saman mittainen. Mutta valitettavasti yhteiskuntamme pyörii aamuvirkkujen kellon mukaan, eli työpäivä pitäisi useimmiten aloittaa aikaisin aamulla. Freelancerina minulla toisinaan on mahdollisuus sovitella omaa vuorokausirytmiäni miten haluan, mutta useimmiten minunkin täytyy elää sitä ”normaalia” rytmiä. Siihenkin ihmeen hyvin sopeudun, varsinkin kesällä valoisaan aikaan tuntuu virtaa paremmin riittävän. Mutta tällaiseen pimeään aikaan oma sisäinen rytmi korostuu. Viimeaikoina olen aikamoisesta ”kaamosväsymyksestä” kärsinyt ja tämän takia olen ollut passiivinen monen asian suhteen, kuten tämän blogini. Ei ole ollut vain virtaa. Onneksi kevät tekee tuloaan.

Uniasiaa – Kun oma kello ei käy yhteiskunnan rytmiin

Olen yrittäjä, joten minullakin pitäisi olla valta mennä töihin ”silloin kun huvittaa”. Mutta ymmärrän kyllä myös sen, että tilanne ei ihan sitäkään salli, sillä ympärilläni asiaa ei ymmärretä. ”Power nappeja” nukkuessa saa kuittailua osakseen ja se on ihan ymmärrettävää. Asiakkaat ja työkaverit ovat skarppeja aamuisin ja minun on oltava myös, palvellakseni heitä paremmin. Muuten herätessäni on ”päivä jo pitkällä” ja muut alkavat jo väsyä silloin kun minä virkistyn. Tärkeintä on tietysti myös, että itse haluan niin, koska haluan ylläpitää ”normaalimpaa” rytmiä.

Mutta olen myös huomannut, että oma virkeystasoni on välillä kehno, kun joudun koko päivän pitämään itseni pinnalla. Ja siltikin virkistyn hieman iltaa kohti, kun muut väsähtävät. Mahdoton yhtälö, jota pystyy sentään vähän viikonloppuisin tasaamaan.

Kuinka paljon voi syyttää nörtin elämäntapoja ja kuinka paljon tulee luonnostaan?

Pohdittavaksi jää, kuinka paljon lopulta on tehtävissä. Unilääkkeisiin ei viitsi sortua ja melatoniiniakin on kokeiltu. On kirkasvalolamppuja, herätysmetodeita. Näillä on saatu pientä parannusta aikaan, mutta kokonaistilanne ei ole muuttunut.

Tilannetta kuvaa ehkä parhaiten se, että voin kyllä kävellä toiseen huoneeseen sammuttamaan herätyskellon ja jatkaa sitten unia. Olen myös kokeillut CAPTCHA-tyyppisiä herätystapoja, eli pitäisi selvittää matemaattinen yhtälö tai ottaa itsestä hymyilevä selfie, jotta herätys sammuu, mutta olen aina päätynyt painamaan napin pohjaan ja sulkemaan koko puhelimen – sitten olenkin taas myöhässä nukkuessani pommiin.

Iltaisin jos menen kymmenen tai yhdentoista aikaan vuoteeseen, uni tulee vasta 1-2h päästä. Kirjaa lukiessani virkistyn entistä enemmän ja lukemista haluankin yleensä harrastaa tuohon aikaan.

Mikä avuksi?

Unirytmiään voi kääntää, mutta kaikki tietävät, että sen väkisin kääntäminen ei ole välttämättä pysyvää. Normaalin unirytmin omaavat voivat kuvitella tilannetta, jossa joutuisivat väkisin kääntämään rytmin sellaiseksi, että valvovat pitkälle yöhön ja heräävät puolen päivän aikaan tai myöhemmin. Ei välttämättä olisi kovin helppoa. Saattaa onnistua, mutta ei pysyvästi.

Itse olen joinakin vuodenaikoina kyennyt lähes normaaliin rytmiin, mutta jossain vaiheessa se on alkanut kääntymään takaisin. Alati kertyvä univaje ja liian lyhkäisiksi jäävät yöunet ovat ehkä pahin riesa ja välillä vähän hirvittää mitä kaikkea tästä voi seurata. Eipä siinä auta muu kuin vain yrittää mennä ”normaaliin” aikaan nukkumaan. Ja koittaa popsia melatoniinia oikeaan aikaan.

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 30-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä itse perustamassaan digitoimistossa ja SaaS-palvelua kehittävässä startupissa, verkkosivujen tekijä, sosiaalisen median asiantuntija ja koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Suurin osa päivästä kuluu hevimusiikin ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter, leffat ja erikoisoluet lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä