Mitäänsanomatonta tuubaa jaksamisesta ja vapaa-ajan motivaatiosta

Jaksaminen on kadonnut jonnekin. Mutta kuten joku sanoi, ei aina tarvitse jaksaakaan. Työpäivät ovat olleet kiireisiä, mutta töissä on mennyt loistavasti. On mahtavaa saada työstä hyvää palkkaakin, pitkästä aikaa. Vapaa-aika on kulunut täysipainoisesti perheen, koodaamisen ja elokuva-harrastuksen ympärillä.

Muutama viikko sitten selkäni rusahti kumartuessani niin että en pystynyt loppu-iltana kuin makaamaan. Säikähdin sitä järisyttävää kipua, vaikka tapani mukaan vaatimattomana en soittanut minnekään ensiapuun tai mitään. Tiesin kuitenkin mistä se johtuu; Siitä, etten venyttele, en liiku, istun vain tietokoneella sekä töissä, että vapaa-ajalla. Päätin sitten että lähden käymään salilla ainakin kaksi kertaa viikossa. Ja siitä lähtien olen käynytkin.

Kuva: Jeff Kubina

Meillä on työpaikalla kuntosali ja sauna, joita voi käyttää vapaasti. Vaikka työkseni koodaan nörttiluolassani, olen silti fitness-alalla, sillä asiakkaamme ja kohderyhmämme koostuu lähinnä kuntokeskuksista. Jyväskylän esimieheni ja työkaverini on alan spesialisti, jolta on helppo saada tietoa liikkeistä ja treeniohjelmista. En tajua miten minulla ei aikaisemmin leikannut käyttää näitä työpaikan mukana tulevia etuja hyväksi. Siksi olenkin nyt käynyt työporukan kanssa silloin tällöin kuntoilemassa ennen lounasta. Ja se on tehnyt hyvää! Mikään paikka ei ole enää kolottanut aikoihin.

Raskaat viikot ovat jälleen tehneet tehtävänsä ja viikonloppu on tullut nukuttua. Univelat on ainakin jo kuitattu plussan puolelle.

Pikku hiljaa täytyy hyväksyä syksyn saapuminen. Kesäkelit ovat selkeästi ohitse. Eipä tässä erityisempiä suunnitelmia ole tulevaisuuden varalle, kuten ei ennenkään ole ollut. Tässä hetkessä eletään. Täytyy kuitenkin sanoa, että asiat taitavat olla tällä hetkellä paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Päivä kerrallaan. Työpaikalla töitä ja kotona hoitelen tyttösiäni, siinähän ne päivät, viikot, kuukaudet, vuodet vierivät. Kassellaan uudestaan sitten taas joskus kun voimat kerääntyvät takaisin.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 32-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää