Huh, kirjoitinko tosiaan maanantaimetallin viimeksi 27. elokuuta? Siltä vaikuttaa. Siispä, pidemmittä puheitta on täytettävä seitsemän kappaleen tyhjiö. Sekös helposti onnistuukin, nimittäin kuluneiden seitsemän viikon aikana on tullut luukutettua jos jonkinmoista metallimusiikkia. Luvassa on jälleen hyvin erilaista mättöä, jokaiselle jotakin.
Aloitetaan välimaastosta. Unkarilaisen Tamí¡s Kí¡tain avant-garde-prokkis on tullut minulle tutuksi jo aiemmin, mutta hiljattain löysin yhtyeen uudelleen. Kí¡tain musiikki on hyvin tunnelmallista ja monipuolista, black metal -vivahteita omaavaa atmosfääristä fiilistelyä. Unkarin kieli on metallissa harvinaista ja tuo jotenkin vielä lisää tunnelmallisuutta musiikkiin. Uusimman levyn Fekete mezÅ‘k on lemppareitani. Kuuntele alta.
Levyn seuraava kappale Kel keleti szél toimii aivan yhtä hyvin. Pistä saman tien soimaan koko levy.
Nurmijärveläinen D Creation on julkaissut vain yhden kokopitkän albumin, vuonna 2009 tarkalleen ottaen. Kuulin ensimmäisenä kappaleen Killdream, joka upposi kuin kivi lampeen kylmiä väreitä aiheuttaen. Melodia tällä biisillä on poikkeuksellinen, omaperäinen, monipuolinen, kerrassaan upea. Jo ensimmäisen kuuntelun jälkeen olin koukussa. Instant-feivöritti. Alta voit kuunnella Spotifylla tai Youtubella.
En tiedä miten en ole huomioinut Abigail Williamsin uutta levyä kunnolla aiemmin, vaikka levyn ilmestymisestä onkin jo jokunen tovi vierähtänyt. Levyn yksitoistaminuuttinen aloitusbiisi Ascension Sickness palaa medolisen bläkkiksen juurille.
Mennään hurjaa tahtia, mutta se ei haittaa. Depressiivisen bläkkiksen skenestä viime aikoina on napannut monikin aliarvostettu yhtye. Hyvänä esimerkkinä ranskalainen Feigur, jonka ainoa varsinainen kokopitkä II, Desolation on ollut meikäläisellä tehokuuntelussa koko syksyn. Ihanan tunnelmallista ja riipaisevaa musiikkia. Tsekkaa Die Herrschaft des Eises / Leichenschmaus… alta.
Samalla linjalla jatketaan. Kanadalainen yhden miehen kollektiivi Ov Hollovness tekee hieman perinteisempää, mutta silti hieman depressiivistä black metallia. Old and Colder, ole hyvä:
Sitten loppukevennykseksi Mestari Townsendin uusimmalta levyltä, Epicloudilta, yksi ehkä kaikkien aikojen popahtavimmista metallibiiseistä, mutta silti vaan niin helevetin menevä kappale. Koko albumi on muutenkin tajunnanräjäyttäjä, sanan mukaisesti eeppinen.
Keskustelu
Ei vielä kommentteja
Kukaan ei ole vielä sanonut mitään. Aloita keskustelu Mastodonissa tai siellä, missä kirjoitus on jaettu.
Osallistu keskusteluun
Keskustelu käydään somessa. Julkiset kommentit Blueskysta, Threadsista ja Mastodonista tuodaan tämän artikkelin kylkeen automaattisesti. Voit vastata kirjoitukseen suoraan omalta Mastodon-tililtäsi tai miltä tahansa fediversumin palvelimelta:
Haku löytää kirjoituksen, ja voit vastata siihen kuten mihin tahansa julkaisuun.
@[email protected]
Kun kirjoitus jaetaan Mastodonissa, Blueskyssa tai Threadsissa, jakoon tulleet vastaukset ja lainaukset kopioituvat tänne viestiketjuineen. Keskustelu näkyy täällä yleensä vartin sisällä.