Maanantaimetallia 113-133 – Kuunneltavaa syksyn synkistyessä

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 7 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 25-vuotias.

Vau. Kirjoitin viimeksi maanantaimetallin huhtikuun 29. päivä. Ei ole todellista! Yli neljä kuukautta. Pakko korjata tilanne. Olen sinulle 20 biisiä velkaa. Nyt tulee ehkä Rollemaan massiivisin metallipläjäys yhdellä kertaa, mutta ei voi mitään.

Paljon on tullut luukuteltua kaikenlaista. Kuten tiedät, erityisesti metallimusiikkiin orientoituneena ihmisenä tutustun uusiin hevibändeihin päivittäin. Last.fm-profiilini mukaan olen kuunnellut jo 5259 eri bändiä (josta tosin osa ei ole metallia, mutta valtaosa kuitenkin) ja määrä vain kasvaa.

Huh-huh-huhtikuusta lähtien on tullut kuunneltua vähän sitä sun tätä. Töissä vähän rokimpaa, kotona tutumpaa, eli black metallia. Jos aloitetaan kärkipäästä, niin amerikkalainen Matron Thorn eli bändiltään Benighted in Sodom on ollut pidempään lähellä sydäntä, enkä hänen musiikkiaan olekaan tainnut Rollemaassa aiemmin esitellä.

545700

Tämä yhden miehen bändi on toteuttanut jo kunnioitettavat 36 julkaisua, joista 16 on kokopitkiä levyjä. Moinen määrä musiikkia ansaitsee hieman laajemman esittelyn. Bändin musiikki onkin alati kehittyvää ja monipuolista ollakseen black metallia.

1. Benighted in Sodom – Children of a Lesser God

Kevyemmästä päästä löytyy kappale Children of a Lesser God, joka on yksi lemppareistani. Tässä biisissä ei öristä, vaan lauletaan ihan puhtaasti, eli jos voit kuunnella huoletta, vaikka et olisi rankan musiikin ystävä. Kappale löytyy vuonna 2010 julkaissulta levyltä A Resplendent Starless Darkness.

2. Benighted in Sodom – Naloxone

Haluan esitellä tältä artistilta lisääkin, nimittäin materiaali on suhteellisen monipuolista ja tämä toinen esittelemäni kappale on aivan ääripäätä verrattuna äskeiseen. Vuonna 2010 myöskin julkaistu Naloxone löytyy EP:ltä nimeltä To Neo-Perdition. Tätä kappaletta sävyttävät järisyttävän hyvät korkeat black metallille tyypilliset ördet.

3. Benighted in Sodom – The Beckoning

Vuosi 2010 on tälle bändille erityisen hyvä vuosi, sillä tuolloin syntyi niin monta lähes täydellistä lättyä, että huh huh. Levy Plateau E – The Harrowing ja etenkin biisi The Beckoning on Benighted in Sodomille tyypillisen atmosfäärinen. Kuuntele alta.

4. Týr – Cemetery Gates

Siirrytäänpä seuraavaan. Färsaarelainen Týr on aivan upea omanlaisensa bändi, jota olen kuunnellut vuosikaudet. Bändin musiikki muistuttaa folk metallia, mutta on kuitenkin paljon perinteisempää heavy metallia ja progressiivista tyyliä muistuttavaa metallia, joka on täysin omaa luokkaansa.

tyr

Viime aikoina olen etenkin tykännyt bändin toissa viikon perjaintaina julkaistun Valkyrja-levyn biiseistä. Levyltä etenkin Pantera-cover Cemetery Gates nappaa todella paljon!

5. Týr – The Wild Rover

Bändillä on toki muitakin hyviä biisejä. Niistä loistavia klassikkoja on mm. The Wild Rover. Loistava rallattelubiisi, jota tykkää lauleskella aina silloin kun on yksin.

I’ve been a wild rover for many a year
And I’ve spent all me money on whiskey and beer
But now I’m returning with gold in great store
And never I’ll play the wild rover no more

I went to a shanty I used to frequent
And told the landlady my money were spent
I asked her for credit, she answered me ”Nay”
Saying, ”Customers like you I can get any day”

And it’s no nay never
No nay never no more
Will I play the wild rover
No never no more

6. Týr – I

En tiedä mikä siinä on, mutta Týr taitaa oikeasti coverit, joten jatketaanpa samalla linjalla ja pistetäänpä coverbiisejä tulemaan nyt oikein kunnolla. Yksi bändin sellaisista klassisemman kuuloisista biiseistä on biisi nimeltä ”I” (Black Sabbath), joka pitäisi tyyliin soida radiossa joka päivä. Tätä kappaletta kelpaa kuunnella. Loistava meno.

7. Ensiferum – Vandraren

Tästä tulikin mieleeni, että Týrin Heri Joensen on laulanut suomalaisen folk metal -bändin Ensiferumin Vandraren -biisissä, joka on myöskin cover Nordmanin biisistä. Ensiferumin uudempia lemppareitani. Ei kun fuck, olenkin blogannut tästä reilu kolme vuotta sitten. No ihan sama.

8. Darkened Nocturn Slaughtercult – Omnis Immundus Spiritus

Vaihdetaanpas täysin ääripäähän. Saksalainen Darkened Nocturn Slaughtercult soittaa okkultistista black metallia. Bändin vokaalit ovat erityisen upeita ja niiden rääkyjä Onielar on naispuolinen henkilö.

dns

Vieläkin harmittaa kovasti kun Steelfestillä ohjelmaan bändi oli lyhennetty D.N.S. ja tämän takia missasimme bändin esiintymisen… alta biisi Omnis Immundus Spiritus joka on uusimmalta levyltä yksi lemppareistani.

9. Katatonia – Ashen

Katatoniasta olen kirjoittanut useampaan otteeseen aiemminkin. Kaikista uusin materiaali ei enää uppoa minuun niin hyvin kuin vanha, mutta uudemmalta levyltä bonusbiisi Ashen on löytänyt paikan sydämestäni. Kappaleen kertsi on niin upea, että ei voi kuin ihmetellä. Melankolista parhautta.

10. Amon Amarth – Slaves of Fear

Amon Amarth, tuo vanha tuttu viikinkibändi. Muistan joskus 2000-luvun puolivälissä omistaneeni julisteen, jossa luki ”If you don’t like Amon Amarth, you’re not into metal”. Todella kärjistettyä, mutta pitää toisaalta aika hyvin paikkaansa, sillä Amon Amarthin materiaali melodisena metallibändinä on suhteellisen onnistunutta.

amonamarthpromo

Kappale Slaves of Fear ja ylipäätään koko levy Surtur Rising on mennyt minulta täysin ohi. Olenhan vanhan kansakunnan Amon Amarth -faneja. Uusimpia feivörettejä.

11. Opeth – Patterns in the Ivy II

Opeth on ehkä metallin keskeisimpiä ja monipuolisimpia bändejä, eikä kyseisestä spektaakkelista ole tullut jauhettua Rollemaassakaan tarpeeksi. Opeth-biiseistä minulla on montakin lempparia, mutta viime aikoina suosikeiksi on noussut erityisesti Patterns in the Ivy II. Kappaletta laulan tyyliin suihkussa. Aivan huikeaa. Päädööns in ti aaaiivviii.

12. Monarque – Mes Condoléances

Ranskalaisesta depisbläkkisbändistä Monarquesta puhuinkin maaliskuussa, mutta bändi on julkaissut uuden levyn Lys Noir hetki sitten, joka on niin mahtava, että sitä ei voi olla mainitsematta. Kappale Mes Condoléances erityisesti kiinnitti huomioni atmosfäärisyydellään ja melankoliallaan:

13. Coldworld – Suicide

Ei ole totta! Enkö muka ole kirjoittanut Coldworldista yhtään pidempään kuin lauseen hassu maininta parin vuoden takaisessa tekstissäni ”Onko metallimusiikki mitään ilman örinää?”? Korjataan tilanne.

coldworld

Saksalaisen yhden G.B-puumerkkejä käyttävän miehen Coldworld on yksi kaikkien aikojen parhaimmista depressiivisblackmetal-bändeistä. Pidän bändistä ja sen logosta niin paljon, että olen ommellut logon takkini selkään. Coldworldin Melancholie2-levyn biiseistä joka ikinen on timangia, mutta TheStarsAreDeadNow-levyn kappaleet eivät ole ihan yhtä suosittuja. Siksi pistetään Suicide soimaan:

14. Photophobia “ I buried myself at the edge of the sky

Suomalaisista ja italialaisista kostuva Photophobia soittaa epätoivoista, surullista depressiivistä black metallia, joka on erityisesti mieleeni. Olen kuunnellut bändin musiikkia aivan liian vähän, mutta tämä kappale osoittaa syitä miksi bändiä tulisi kuunnella enemmän. Suosittelen.

15. Verjnuarmu – Kuuven sylen syvvyvessä

Tästä kuopijolaasestä yhtyvveestä ei ole kuulunna mittää. Siitä lähtien kun bändiä olen kunnellu vuojjesta 2005 olen halajannu uutta mussiikkia. Kuuven sylen syvvyyvessä toemii vieläki.

16. Raventale – Room Winter

Ukrainalaista Raventalea esittelin jo vuosi sitten, mutta tämä yhden miehen spektaakkeli työntää uutta materiaalia niin kovalla tahdilla, että nyt on pakko pistää uusinta uutta. Minilevy Transcendence on ollut julki jo viime vuodesta, mutta Room Winter on yksi kaikkien aikojen parhaita tämän black metal alagenren biisejä.

Kuuntele tai osta biisi Bandcampista, suosittelen lämpimästi.

17. Ghost Brigade – 22:22 Nihil

Ghost Brigadea ei näin syksyisin voi koskaan kuunnella tarpeeksi. Vaikka olen bändiä esitellyt aiemminkin varmasti pariinkin otteeseen, pistäpäs 22:22 Nihil soimaan. Ei tarvitse pelätä edes örinöitä, koska tässä kappaleessa ei lauleta. Yksi all time feivörittejäni. Nämä löytyy myös Spotifysta.

18. Shade Empire – Disembodiment

Shade Empire oli pitkään hiljaa, mutta heiltä tuli tämän vuoden puolella uusi lätty nimeltä Omega Arcane. Levy ei ole vielä itselleni täysin auennut, mutt ainakin menneisyydessä tämä suomalainen industrialvaikutteinen melodinen bläkkisyhtye on tehnyt niin killerisettiä että oksat pois. Human Sculpture erityisesti oli aikoinaan mieleeni.

safe_image

Vaan keskitytäänpä uuteen julkaisuun, joka on suorastaan apokalyptista meininkiä. Kappaleista ehkä lempein Disembodiment on jostain syystä tällä hetkellä eniten mieleeni tunnelmaa nostattavine introineen ja tajunnanräjäyttävine riffeineen. Tämä on samalla levyn pisin biisi. Varsinainen kappale alkaa jossain neljän ja puolen minuutin paikkeilla. Kuuntele eepos alta.

19. Negator – Epiclesis

Saksalainen black metal spektaakkeli Negator ei muuten ulospäin näytä kovin black metal bändiltä, mutta lienee hyvä juttu että perinteisestä corpsepaint-sekoilusta osataan välillä vähän irtautuakin. Bändi kuitenkin kuulostaa aivan täysipäiseltä bläkkikseltä kuten pitääkin. Uusin albumi Gates to the Pantheon (2013) on ollut minulla viime aikoina paljon kuuntelussa.

negator

Avausraita Epiclesis toimii harvinaisen hyvin. Pistä alta kuunteluun.

20. So Much For Nothing – Suffer in Silence

Sitten lopuksi vähän harvinaisempaa materiaalia. Surullisenkauniin depressiivisbläkkiksen helmiä on norjalainen yhden miehen akti So Much For Nothing. Bändi on julkaissut toistaiseksi yhden kokopitkän levyn Livsgnist. Bändin biisi Suffer in Silence on mielestäni todella upea ja kaunis teos.

smfn

Biisi alkaa introlla ja jatkuu hitaalla temmolla ja loppupäässä riekkuu vielä Niklas Kvarforth Shiningista. Pistä soimaan alta ja tue artistia ostamalla joutessasi bändin levy Bandcampista.

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 31-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter, leffat ja erikoisoluet lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä

 

2 kommenttia

  1. Laura

    Noniiiiin, siinähän oli asiaa! Valmistaudu kilometrikommenttiin! (Ota muuten kahvikupponen lukiessa, mä tarjosin!)

    Bläkkistä oli paljon, ainoa minkä tiesin (ja josta itsekin pidän) oli ColdWorld. Täytyy kyllä sanoa, että Melancholie2 on eräs parhaista levyistä joita olen ikinä kuunnellut, siis ihan kaikista metalligenreen kuuluvista levyistä. Aivan timanttisen hyvä tosiaan!

    Vaikka Patterns In The Ivy on mahtava biisi sekin, niin kyllä tuo mainitsemasi Blackwater Parkin bonuslevyltä löytyvä Patterns In The Ivy II on kovimpia suosikkejani kaikesta Opethin tuotannosta. Aivan mahtava kappale!

    Amon Amarthista sen verran, että olen sitten varmaan mistään mitään tietämätön surkimus, kun en yhtyeen tuotannosta ole löytänyt mitään sellaista, joka olisi koskettanut. :D

    Nordmanin biisit ovat saaneet ihan uuden kontekstin sen jälkeen, kun bongasin ko. herran Shiningin musiikkivideosta laulamasta verellä päällystettynä :D Siksi Vandraren onnistuu nykyään enemmän hymähdyttämään, mutta kyllähän Enska hommansa osaa.

    Vähän tuntuu, että seuraavaksi teen maakuntakierroksen Kuopiossa, jotta pääsee höpöttelemään Shade Empiresta ja muista kotikaupungin aarteista.

    Kiinnostavin uusi tuttavuus oli tuo Darkened Nocturn Slaughtercult, jota aion pistää kuunnellen ehdottomasti! (Täytyy myöntää, että kiinnostukseni herätti nimenomaan naislaulaja, he kun bm-yhtyeissä ovat aika lailla vähemmistössä)

    Mä oon omassa blogissa jauhanut sen verran paljon Katatoniasta, että en tässä kommentissa enää siitä aloita, muuten riistäytyy käsistä… Jos et ole Unfurlia kuunnellut, niin suosittelen. Jos se olisi viimeinen kappale, jonka kuulen ennen tästä maailmasta poistumista, voisin kuolla onnellisena.

    Ghost Brigaden biisin nimi taitaa olla 22:22 Nihil, vai kuvittelenko? Itse olen aina muistellut tuota biisiä kellon ollessa 22:22. Kumman usein katson kelloa juuri siihen aikaan, muuten! Mutta nyt lähtee jo sivuraiteelle, joten eiköhän tämä ollut tällä kertaa tässä. Kuinka mahtavaa lukea sellaista blogitekstiä, johon on niin paljon kommentoitavaa, että hyvä kun sormet pysyvät ajatusten tahdissa :D Tätä lissää!

  2. Rolle

    Huh, kiitos Laura kommentista, kivasti jaksoit ottaa kantaa melkein joka biisiin. :) Amon Amarthilla on paljon julkaisuja ja niistä harva (varsinkaan uudempi tuotanto) itselleni natsaa niin hyvin kuin ennen, mutta With Oden On Our Side on loistolätty, jota tuli nuorempana kuunneltua enemmänkin. Gods of War Arisen jälkeen etenkin Under the Northern Star kannattaa laittaa soimaan!

    Itse entisenä Ensiferum-fanina pidän kyllä tuosta Vandraren-menosta, se on mukava fuusio Nordmania ja Ensiferumia. Mukavaa, että pidät Shiningista!

    Darkened Nocturn Slaughtercult on tosiaan rawbläkkiksen parhaita bändejä jo pelkästään laulajan virheettömän ördäystyylin vuoksi. Ja Onielarilla on aivan älyttömän pitkä tukka muuten, melkein maahan asti oli jossain vaiheessa.

    Jep, Katatoniaa tahkottu viime vuosikymmen, eikä se vaan kulu. Ihan uusin matsku ei tosin niin hyvin uppoa. Rainroom taitaa olla se kaikista suurin suosikki.

    Joo, odotinkin jo ainakin yhtä ajatusvirhettä ja siinähän se tuli. 22:22 Nihilhän se, korjattu.

    Kiva että miellytti! Jos et ole vielä lukenut, tsekkaa myös vanhat maanantaimetallit, niitä riittää :)